.

.
.

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Appelsiinimunkit

Oli tarkoitus lähteä vapuksi mökille mutta kun sääennusteet lupasivat räntää, rakeita ja kovaa pohjoistuulta, jäätiin sitten kuitenkin kotiin. Ei siis päästy vieläkään pystyttämään lipputankoa mökkikallion laelle, niin kuin oli suunniteltu.

Kerrankin olin ajoissa siman kanssa. Sen valmistuminenhan kestää melkein viikon, jonka takia olen usein todennut olleeni auttamatta myöhässä. Mutta nyt, sima sai käydä rauhassa ja sitä oli paljon.

Tuo simojen sävyero on muuten mielenkiintoinen. Kaikki simat on tehty samalla ohjeella, mutta vaaleammassa on käytetty juuri kaupasta haettua fariinisokeria, ja tummemmassa sellaista, joka löytyi hyllynperiltä. Vaikea ymmärtää, mikä selvän sävyeron aiheutti, kun kyseessä on kuitenkin ihan sama tuote.  Mitään makuaeroakaan emme huomanneet.


Meillä munkit olivat tänä vuonna appelsiinin makuisia. Eli raastoin taikinan sekaan appelsiinin kuorta ja lorautin vielä vähän hedelmästä puristettua mehuakin joukkoon. Appelsiinin maku oli valmiissa munkeissa yllättävänkin voimakas - ja hyvä.

Miehen äiti tapaa pyöritellä munkit sokerikaneliseoksessa, mikä tekee niistä varsin herkullisia.  Niinpä tein saman näiden appelsiiniversioiden kanssa, ja hyvin sopivat yhteen appelsiini ja kaneli. Perinteinen leivonnainen, mutta kivasti uuden makuisena!

Tosin lapsille tuli munkeista jouluisa olo..


Vappuna kuuluu tietysti grillata, vaikka ulkona sataisi puukkoja. Ja kun grillaamisen vastuulleen ottanut miesväki sai vapaasti päättää ruokalajin, niin se oli - yllätys, yllätys - ribsit! Jo toisena peräkkäisenä viikonloppuna. Asiaa perusteltiin sillä, että ribsejä täytyy tehdä usein, jotta tuloksesta pikku hiljaa kehkeytyisi harjaannuksen myötä täydellinen. No niinhän se tietysti on. Ribsit ovat hyvää ruokaa, mutta usein niissä on kuitenkin vähintään pientä toivomisen varaa, lähinnä maustamisessa ja mureudessa, eli esikypsentämisessä.

Olen joskus itse keittänyt ribsejä tuntitolkulla vähässä, vahvasti maustetussa vedessä. Nyt niitä esikypsennettiin melko kauan foliokääreessä uunissa. Molemmat tavat toimivat, mutta se on käynyt selväksi, että grillaaminen on ribsien valmistamisessa vain viime silaus. Paras tulos syntyy jos tuon silauksen tekee hiiligrillissä.


Jälkiruokana maistuivat luonnollisesti munkit, siman kanssa


Ja hyvin maistuivat vielä iltapäiväkahvienkin kanssa...


(Sekä myös seuraavan aamun aamukahveilla, mutta jätän sen nyt tässä yhteydessä mainitsematta)
 
Koska ilmat ovat olleet hyvin kylmät ja pakkasyötkin ovat vielä mahdollisia, kaikki pelargoniat ovat vielä sisällä. Niitä onkin paljon ja ne ovat täydessä kukassa.


Mies oli vastikään käynyt ohikulkumatkallaan katsomassa ystävänsä rakennustyömaata tässä lähistöllä. Siinä naapurityömaalla oli sattumoisin tehty juuri samaan aikaan räjäytyksiä ja mies oli oitis iskenyt silmänsä kalliosta lohjenneisiin suuriin, hyvän muotoisiin kivenlohkareisiin. Eikun työnjohtajan juttusille. Ja niinpä jo parin tunnin päästä tanner jytisi meidän pihalla, kun lohkarekuorma saapui uuteen kotiin.

Luottokaivinkonekuskimme Veijon kanssa on jo sovittu päivä, jolloin hän tulee asettelemaan kivet kauniiseen riviin ylemmän penkereen reunaan ja tekemään samalla muutkin siihen liittyvät maansiirtotyöt.

Siitä se taas jatkuu, rinteen pikkuhiljainen haltuun ottaminen


Mukavaa uuden viikon alkua ja ennen kaikkea lämpenevää säätä - meille kaikille!

3 kommenttia:

No home without heart kirjoitti...

Herkullisen kuuloisia munkkeja ... Ja voi miten kauniisti pelargoniat teillä jo kukkii :).

Irmastiina Ruusukummusta kirjoitti...

Tänään paistoin minäkin munkkeja....veimme vanhemmilleni ja tyttärelle ja viellä jäi kotiinkin.. nyt on niin täysi olo, että sanoin miehelleni, että tänään ei parane mennä vaaalle...:)
On tuo teidän talo kaunis!

Anonyymi kirjoitti...

Ribseistä tulee parhaimpia, kun ei esikypsennä niitä mitenkään. Suoraan vain grilliin ja hitaasti kypsäksi. Näin täällä Amerikan mantereella tehdään.

-Laura