.

.
.

torstai 13. kesäkuuta 2013

Onnellisia päiviä

Lähdimme yo-juhlien jälkeen lähes samantien Kreetalle, josta palasimme viime yönä. Juhlakukat ovat sillä välin lakastuneet ja juhlista tuntuu muutenkin kuluneen jo vähän aikaa. Joten täytyy palata muistoissa taakse päin..

Juhlapäivän aamuna lakki ja kengät odottivat valmiina  


Vaikka sääennusteet olivat olleet synkähköt, paistoi aurinko juhlapäivänä lämpöisesti ja mahdollisti kahvittelun puutarhassa, niin kuin oli suunniteltukin. 

Sisälläkin oli keväinen valo ja tunnelma. Senkin päällä ihasteltavana tuoreen ylioppilaan kuvataiteen lukiodiplomityö. Enkä nyt millään saa pidäteltyä itseäni leuhkimasta, että hän sai siitä lakituksen yhteydessä erityisen kunniamaininnan ja stipendin.   


Syreenien, kielojen ja ruusujen tuoksua


Juhlapöydän antimissa yhdistyivät tyttären toiveesta suklaiset ja raikkaan hedelmäiset maut. Lisäksi oli tietysti vielä suuri tiramisu-torttu, jota ilman meille ei näköjään enää tule juhlaa. Tosin kuvassa siitä puuttuu vielä kaakaokoristelu, joka on sen ulkonäön kannalta hyvinkin tärkeä. Se meinasi nyt tyystin unohtua, mutta onneksi viime hetkellä pisti silmään, että jotain oleellista puuttuu..

Leipomukset tehtiin omin ja avuliain sukulaisten voimin, paitsi täytekakut, jotka tilattiin ammattilaiselta. Suolaisena siskon tekemää lohipiirakkaa ja itse tekemääni voileipäkakkua. Tytär teki Aino-serkkunsa kanssa pikkuleivät joka myös koristeli sacher- ja juustokakun. Miehen äiti puolestaan leipoi pöytään ihanan, perinteikkään pullakranssin.


Ilahduttavan monet ystävät, sukulaiset ja naapurit saapuivat jakamaan iloamme ja tekivät osaltaan juhlapäivästämme ikimuistoisen. Lämpöiset kiitokset siitä heille!

Olimme jo talvella päättäneet, että heti juhlan jälkeen ampaisemme reissuun, jotta saamme kaiken juhlahumun ynnä muun loppukevään tohinan päätteeksi kipeästi kaivatun lomavaihteen kunnolla käyntiin. Suuntana oli Kreeta, jossa emme miehen kanssa kumpikaan olleet aiemmin käyneet.

Se oli hyvä idea! Etukenoiseksi jämähtänyt asento oikeni ja kroonisesti sätkivät jalatkin ihmeesti raukesivat Kreetan samettihiekkaisilla rannoilla, kolmenkymmenenviiden asteen lämpötilassa. Myös mieli lepäsi kaikkien niiden ihanien kukkaryöppyjen ja kehräävien kulkukissojen keskellä. Ruoka oli tietysti taivaallista, eikä tarvinne erikseen mainita, että joustovyötäröhousut ovat taas vaihteeksi kuumaa kamaa. 

Vuokrasimme heti lentokentältä auton, jolla kiertelimme saarta puolitoista viikkoa.



Palasimme kotiin viime yönä. Olipa ihanaa palata, kun keittiössä odotti koira- ja talovahtina toimineen siskon kattama ruokapöytä ja kattilallinen makoisaa siskonmakkarakeittoa (mitäpä sitä sisko siskolleen muutakaan keittäisi..)

Myös kotoisa kukkaloisto on tähän aikaan kesästä aika mahtava, eipä paljoa jää Kreetasta jälkeen - paitsi tietysti kukinnan pituudessa.

Pihalla..


 Ja kuistilla..


Reissussa ollessamme täällä oli jo aloitettu rannan rakennusurakka. Tarkoitus on korottaa ranta-aluetta niin, ettei se enää jäisi kevättulvien alle. Samalla siivoamme rantaryteikön ja perustamme uutta nurmikkoa ihan rantaan saakka. 

Voi tulevina kesinä sitten köllötellä miehen kanssa riippukeinuissa rantapuistikossa ja muistella vaikkapa tätä onnellista alkukesää ja suloisen kukkasen kaiman ihania lakkiaisjuhlia..


Leppoisia kesäpäiviä!