.

.
.

maanantai 28. marraskuuta 2011

Valkoiset lautalattiat

Adventtia!

Kohta päästään availemaan luukkuja. Meidän kalenteri on jo vuosien ajan ollut tällainen. Kalenteriin tulevien pikkupakettien askartelu yhdessä lasten kanssa on muodostunut meillä adventtiperinteeksi.


Vesisateen vihmoessa ikkunoita on hauska muistella, että viime vuonna joulua odoteltiin tällaisessa maisemassa. Kuva etupihan vanhasta omenapuutarhasta, alhaalla rantasauna vuodelta 1935.



Kun talostamme, joka oli alunperin vanha hirsihuvila, tehtiin ympärivuotisesti asuttavaa, jouduttiin miettimään linjaratkaisuja lukuisten yksityiskohtien suhteen. Yksi sellainen oli lattia.

Talossa oli alunperin kaunis tummaksi patinoitunut lautalattia. Remontin yhteydessä talo koki melkoisen mylläkän, muun muassa laajensimme jokaista kerrosta lähes puolella. Olikin vaikeaa päättää, mitä materiaaleja säilytetään ja mitkä menevät uusiksi. Taloon tuleva uusi tekniikka asetti omat ehtonsa, mutta myös sisustuksellisen linjan yhteneväisyys uuden ja vanhan osan välillä pakotti luopumaan monesta sellaisesta asiasta, jonka ehkä muuten olisi säilyttänyt.

Koska uuteen osaan taloa tuli uudet lautalattiat, ei vanhojakaan oikein voinut jättää silleen. Olisi  mennyt noin kuusikymmentä vuotta ennen kuin uusi lattia olisi ulkonäöllisesti sulautunut vanhaan. Siksipä tehtiin ratkaisu, että maalataan talon kaikki lattiat valkoisiksi, sekä uudet että vanhat.

Kuvassa keskikerrosta, näkymä olohuoneesta keittiöön päin. Etualalla Askon 50-luvun senkki, jonka ostin kympillä huutonetistä ja kunnostettiin se miehen kanssa uuteen uskoon. Opettelimme esim. viiluttamaan kun vanha viilutus oli kärsinyt palovaurion.


Yläkerta, aula ja pojan kammari. Kuva otettu kesällä, sen huomaa vehreistä ikkunanäkymistä ja erilaisesta valosta edelliseen, reaaliaikaiseen kuvaan verrattuna. Yläkerrassakin 50-luvun liukuovisenkki, joihin minulla on jonkinlainen addiktio.


Lattiat vedettiin valkoisiksi Betoluxilla - perinnerakentajaystävien pienoiseksi kauhuksi. Ajattelimme kuitenkin, että lattiamme ovat niin kovalla kulutuksella neljän lapsen ja kahden koiran huushollissa, että maalin täytyy ennen kaikkea kestää. Otaksuimme, että kestämisen hintana olisi muovisempi pintavaikutelma ja se, ettei Betoluxilla maalattu lattia luultavasti kuluisi kauniisti patinoituen. Päätimme, että siitä huolimatta maalin pitäisi kestää, sillä lattioiden käsittely talossa jossa samanaikaisesti asutaan, on niin suuri urakka, ettemme jaksa ajatusta sen toistumisesta muutaman vuoden kuluttua.

Mutta Betolux onkin osoittautunut kaikin puolin luultua paremmaksi valinnaksi. Se on todellakin kestänyt hyvin, mutta pinta ei kuitenkaan tunnu tai näytä mitenkään muoviselta, päinvastoin. Siinä on hyvä kiilto. Maali on myös kulunut paljon kauniimmin, kuin olisimme uskoneet. Koska charmikas kuluminen tekee mielestäni valkoisten puulattioiden ulkonäölle vain hyvää, emme varmaankaan maalaa lattioitamme uudelleen enää koskaan!

Yläkerran portaissa, joita rakastan mm. niiden tunnelmallisen natisemisen takia, kuluneisuus näkyy ehkäpä kauneimmin.


Monet kauhistelivat myös valkoisen lattian "epäkäytännöllisyyttä" lapsiperheessä, kaikki tahrat kun näkyvät heti. Sekään ei ole ollut ongelma. Valkoisesta lattiasta näkyy tosiaan samantien jos paikallista puhdistustarvetta ilmenee. Niinpä koko lattiaa ei tarvitse aina pestä, ikään kuin varmuuden vuoksi. Jos likaa ei näy, sitä ei myöskään ole.

En muutenkaan pidä erityisen käytännöllisenä piirteenä kodin materiaaleissa sitä, ettei lika näy niissä. Likahan ei ole kovin suotavaa piiloutuneenakaan (en ollenkaan kaipaa lattian väriin maastoutuneita mehutahroja) joten pääsee paljon vähemmällä kun se näkyy ja siihen on helppo reagoida. Lisäksi, materiaaleissa ja väreissä, joissa lika ei näy, ei näy myöskään puhtaus, eli ne ovat jo itsessään "likaisia".

Siksi meillä on valkoiset seinätkin, ja sohvat - kuudessakymmenessä asteessa pestävillä, helposti irroitettavilla irtopäällisillä. Ja melko tiuhaan ne kieltämättä koneessa pyörivätkin. Kun laittaa sohvien päälle puhtaaksi pestyt, tuoksuvat päälliset, tunnelma talossa on kuin suursiivouksen jäljiltä.

Ja lopuksi, toinen villapallo on valmis:




10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihanat valkoiset lattiat! Olemme ostamassa paritalonpuolikasta ja haaveilen myös maalauttavani sinne valkoiset lattiat. Nykyinen lattia on normi parkettia ja mielestäni aika ruman väristä. Talo on kaksikerroksinen puutalo. Mietityttää vain, että kannattaakohan portaat jättää maalaamatta kovan kulutuksen vuoksi... Muodoltaan ne kyllä sopisivat maalattavaksi.

Pilvi kirjoitti...

Kiitos kommentista!

En ole hetkeäkään katunut lattioiden valkoisiksi maalaamista. Se tekee huoneista niin selkeät ja raikkaat ja esim. räsymatot näyttävät tosi kivoilta. Eli suosittelen!

Valkoiset portaat ovat minusta ihan erityisen kauniit. Ja kuten kirjoitin, minusta ainakin tällaiseen "mökkiin" vähän kuluneetkin maalipinnat sopivat hyvin.

Näin muuten jossain lehdessä valkoiseksi maalatun parkettilattian. Sellaisen, olisikohan se ollut joku kalanruotokuvioinen. En tiedä miksi noita parkettien kuvioita nimitetään.. Mutta se oli tosi kivan näköinen!

Jannika kirjoitti...

Mäkin ihastuin heti noihin lattioihin :) ihanan tunnelmalliset.

http://yesterdayisoverr.blogspot.com/

Pilvi kirjoitti...

Kiva kuulla, Jannika!

Ja kiitos linkistä kiinnostavaan blogiisi.

Ps. Mahtavat koirat teillä :-)

Anonyymi kirjoitti...

Tervehdys! Teillä on kaunis koti. Löysin vasta eilen blogisi, kun googletin valkoisia lattioita. Teidän lattia on kaunis ja sen vuoksi kysyisinkin tuon Betoluxin värikoodia. Meillä mies parhaillaan hioo keittiön lattiaa ja tänään pitäisi päättää väri.

Terveisin Tiina

ps. Jään blogigi lukijaksi :-)

Heli kirjoitti...

Hei Tiina!

Kiitos kommentista ja sydämellisesti tervetuloa lukijaksi!

Lattiamaali on meillä ihan perusvalkoista, ei mitään sävyä. Se ei ole kuitenkaan näyttänyt minusta yhtään kovalta tai sinertävältä heti maalaamisen jälkeenkään, mutta ikääntyessään sävy on vielä hieman pehmentynyt kermanvalkoisen suuntaan. Eron huomaa jos pitää uudelleenmaalata jokin yksittäinen kohta.

Myös alakerran seinät on maalattu sävyttämättömällä valkoisella, mutta yläkerrassa sävytetyllä (muistaakseni H200). Kuvissa tuo yläkerran seinien sävy näkyy mielestäni melko hyvin, perusvalkoisten ovilistojen ym. rinnalla.

Mutta olemme siis olleet hyvin tyytyväisiä sävyttämättömiin valkoisiin, vaikka pitkään mietittiinkin, uskalletaanko käyttää niitä suurina pintoina.

Siskoni sävytti omassa vanhassa talossaan seinämaalin sävyyn Lumi ja maalasi lattian myös sävyttämättömällä Betoluxilla. Ja on ollut tyytyväinen.

Tietysti tuollaiset asiat riippuvat tosi paljon muistakin ympäröivistä väreistä, mutta ainakaan maalarinvalkoisena tunnettua sävyä en itse käyttäisi mihinkään. Se näyttää minusta likaiselta.

Ps. Vaihdoin sittemmin bloginimeni omakseni kun kerran kuvankin lisäsin. Että älä ihmettele :-)

Anonyymi kirjoitti...

Hei, toivottavasti huomaat tämän... Näin parin vuoden jälkeen, miten lattia on kestänyt koiria? Näkyvätkö kynsien naarmut?

Heli kirjoitti...

Hei!

Hyvin ovat lattiat kestäneet koirien kynsiä ja muutakin, kiitos vaan kysymästä!

Normalia pientä kulumista näkyy esim. portaiden reunoissa ja muissa sellaisissa paikoissa, mutta muuten maali on edelleen hyvässä iskussa. Ei tietenkään ole ihan juuri maalatun näköinen tai hohtavan peilikiiltoinen, vaan eletyn näköinen. Mutta puu ei paista naarmuista eikä kuluminen ole mielestäni muutenkaan mitenkään normaalipatinoitumista kummempaa. Eli olemme hyvin tyytväisiä Betoluxiin.

Uusimmista blogikuvistani voi saada myös käsitystä lättian kunnosta.

Mukavaa kevättä Sinulle!

Helena kirjoitti...

Hei! Meillä mietitään lattiaa. Se on lakattu parikymmentä vuotta sitten ja on aika huonossa kunnossa. On mietitty jos maalattaisiin kun lakka ei mielestäni kestä koirien kynsiä. Kotona ennenvanhaan pirtin lattia maalattiin joka kesä. Teillä on siis Betolux- lattia. Kuulostaa mahtavan kestävältä jos on ollut jo monta vuotta koirataloudessa. Se on liuotinpohjainen. Onkohan Betolux Akva yhtä kestävä?

Heli kirjoitti...

Hei Helena!

Betolux-lattia on todellakin ollut kestävä, siinä ei näy sanottavia jälkiä vuosien kovasta käytöstä ja kahdesta koirasta. Portaiden reunoissa on pientä luonnollista kulumaa, mutta sekään ei minua yhtään haittaa. Uudelleen maalaamista ei tarvita vielä pitkään aikaan.

Käytimme liuotinpohjaista Betoluxia, eikä minulla ole mitään käsitystä vesiohenteisen ominaisuuksista. Sitä olisi kuitenkin aika paljon miellyttävämpää käyttää kuin liuotinpohjaista, joten kestävyys kannattaa ennen valinnan tekemistä selvittää. Maalikaupoilla on varmasti eksaktia ja tutkittua tietoa maalien ominaisuuksista, joten sieltä se selvinnee.

Onnellista kesää!