.

.
.

sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Pääsiäisyön ateria

 Käytännön syistä meillä kokoonnuttiin pääsiäisyön aterialle jo illansuussa


Pääsiäismenumme jatkui Hesarin ruokatorstai-ohjeilla. Mies valmisti 
todella herkullisen vuohenjuusto-perunagratiinin

Karitsan paahtopaisti maustettiin oliivi-yrttitahnalla

Timjamikastike

 



Pääsiäsaterian jälkiruuaksi tytär valmisti ihanaa jogurttipannacottaa passionhedelmän kera


Minun lapsuudessani äiti piilotteli pääsiäissunnuntain vastaisena yönä suklaamunia sinne tänne itse kunkin vaatteisiin ja tavaroihin. Niitä sitten aamulla hartaasti etsittiin. Jos myöhemmin, aikuisena, satuin olemaan kotipuolessa käymässä pääsiäisenaikaan, vähintään yksi muna löytyi edelleen pääsiäisunnuntain aamuna vaikkapa sukasta, tai kengästä. Äiti ei unohtanut.

Omassa perheessäni on ollut  sellainen perinne, että pääsiäiskukko munii pääsiäisyönä suklaamunia lapsille, mikäli he ovat illalla ennen nukkumaan menoaan valmistaneet kukolle hienon pesän, sellaisen, että kukon tekee mieli siihen munia. Kaikenkirjavia kukonpesiä onkin aina tähän asti löytynyt lasten huoneiden liepeiltä, ja aina on myös kukko ne löytänyt. Niin tänäkin pääsiäisenä, vaikka lapset alkavat vanhimmasta päästä olla jo melko isoja. Ehkäpä tämäkin perinne jatkuu niin kauan kuin on yhteisiä pääsiäisiä...

 Pääsiäisunnuntain päiväkahvilla oli kulitsan ja pashan vuoro


Sahrami antaa kulitsalle kauniin keltaisen värin


Hyvää pääsiäissunnuntaita!


lauantai 30. maaliskuuta 2013

Pääsiäisen viettoa

 Värivalot päätyivät lopulta sisääntulokuistin pääsiäiskoristukseksi, jonne ne hyvin sopivatkin

Kiirastorstaina kuunneltiin Matteus-passiota ja tehtiin pääsiäisvalmisteluita

Ei pääsiäistä ilman pashaa. Kulitsan teen vasta  ihan viime tipassa, niin että 
se saadaan uuninlämpöisenä juhlapöytään

Myös ihanat lusikkaleivät kuuluvat pääsiäispöytään


Työkaverini kertoi kiinnostavia juttuja lapsuutensa pääsiäisperinteistä. Heillä maalaistalossa esimerkiksi tehtiin mämmi aina itse, ja hyvää oli. Munien pintaan värjättiin riisikuvioita. Olisipa ollut tosi kiinnostavaa valmistaa meillekin kotitekoista mämmiä, mutta valmistaminen kestää monta päivää enkä siis enää tänä pääsiäisenä ehtinyt. Ensi vuonna sitten. 

Mutta munia kokeilin värjätä siten, että kastelin ne ensin vesihanan alla, pyörittelin sitten riisiryyneissä ja käärin lopuksi nailonsukkaan. Sen jälkeen keitin munat sipulinkuorilla värjätyssä vedessä. Sukka oli kuitenkin harmillisesti liian löyhäkudoksinen, eikä kovin moni riisinjyvänen pysynyt koko kiehutuksen aikaa munankyljessä kiinni, niin kuin pitäisi. Tarvittaisiin periksiantamaton puuvillakangas, joka kiedottaisiin munan ympärille vaikkapa rautalangalla, niin että riisikerros pysyisi tiukasti paikoillaan. Mutta jotain käsitystä riisikuvioinnista kuitenkin sain.

Sipulinkuorivärjäyksen lisäksi kokeilin, millainen väri tulisi punajuurenkuorivedessä. Vaikka vesi kattilassa oli voimakkaan lilanpunaista, niin munista tuli pellavanharmaita.

Pitkäperjantaina, päivää ennen varsinaista pääsiäisyön ateriaa, virittäydyimme tunnelmaan kevyen punajuuri-kasviskeiton ja karitsankarettein myötä.  Punajuurikeiton ohje löytyi Hesarin ruokatorstai-sivuilta reilu viikko sitten.

Keittoa haudutettiin kauan 

Keiton seurana keitettyä munaa ja smetanaa

Jälkiruuaksi kahvia, lusikkaleipiä ja pashaa

Iltayöstä käytiin vielä koko perheellä kuuntelemassa keskiaikaisessa kirkossa seitsemän Dietrich Buxtehuden Membra Jesu Nostri-kantaattia   



sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Charles


Iski yllättäen niin kova himo saada pääsiäisenajaksi kotiin Marimekon Charles-kangasta, että jouduin ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni ostamaan listahintaista Marimekkoa. Ja hinta todella kirpaisi: 37 euroa metri. Mutta kangas on ihana ja tänä keväänä meille ainoa oikea! Joo, ja kokemuksesta viisastuneena palaan taas taatusti ruotuun ja  penkomaan huolellisesti ja tulevaa ennakoiden kaikki Marimekon alekorit.

Ompelin Charlesin kaveriksi muutamia kevättyynyjä kaapista löytyneistä Marimekon jämäpaloista. 

Kannatti muuten käydä kirppiksellä. Löysin kauniin munanmuotoisen teräsvadin. Sen on kuin tehty pääsiäisastiaksi. Sopii hyvin kynttilöidenkin alle, mutta ajattelin myös tarjoilla siitä pashaa ensi viikonloppuna.

Sunnuntai-aamu ja pitkät kahvit...
   
Myös hiukan pidemmät aamu-unet. Johtuukohan keväästä, mutta silmät kaipaavat nyt vahvoja värejä.

Kiinanruusu osallistuu väritalkoisiin. Huomasin kasvia siirtäessäni, että sen auringonpuoleinen kylki on täyttynyt nupuista.  Vaikka ulkona on edelleen pakkasta, selvästi mennään kohti kesää, ja kukkia.


Hyvää hiljaista viikkoa!