.

.
.

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Yökahvilassa

Hyvää Naisten Päivää vielä näin jälkikäteen!


Keramiikkataiteilija Tuula Laukka oli Naistenpäivän kunniaksi esittelemässä suunnittelemiaan koruja työpaikallani. Ostin itselleni lahjaksi yhden sormuksen.


Töissä on viime aikoina ollut tavallistakin kiireisempää ja päivät ovat venyneet usein iltaan asti. Se vie ajat ja verottaa voimia niin, ettei oikein ehdi pysähtyä nauttimaan arjesta ja vaikkapa havainnoimaan vuodenajan vaihtumista. 

Eräänä iltahämäränä, kun taas palasin töistä kotiin, pysähdyin kuitenkin portille: jotain oli tapahtunut valolle. Kevät? Todella erikoinen voimakkaan, kuulaan valon ja pakkasen yhdistelmä. Näkymä kotiportilta toi mieleen Vincent Van Goghin maalauksen Tähtikirkas yö. Tai Yökahvilassa.


Marimekon alekorista sattui löytymään etsimäni Napakettu-kangas ja pääsin ostamaan sitä edullisesti. Mukaan lähti yksi raportti, eli vajaa metri. Aion tehdä siitä taulun mökille. Kiinnitin kankaan nuppineuloilla keittiön seinälle tuumaillakseni kuinka hyvin se mökille sopisi. 


Ja kyllähän se sopisi. Mielestäni tuo ja muutamat muutkin graafikko Aino-Maija Metsolan kankaat ovat nykymarimekon parhaimmistoa. Lahjakkaat Maijat pitävät Marimekon tekstiilipuolta pystyssä, Isola, Louekari ja Metsola. Ensiksi mainitun kuosit ovat jo klassikoita, jälkimmäisten tulevat olemaan. Ugh.

Olemme jo useampana viikonloppuna jääneet miehen kanssa kahdestaan kotiin lasten lähdettyä kavereilleen tai reissuun. Toisaalta ihana rauha, mutta toisaalta vähän pöllähtänyt olo, yllättäen ei oikein tiedäkään miten hiljaisuuteen pitäisi suhtautua. Puuttuuko siitä jotain (äänet)? 

Mies leipaisi pellillisen pihvejä. Katoimme kahdelle, ruokailimme kauan. Suunnittelimme seuraavaa taloa. Modernia, betonista, kahden aikuisen tarpeisiin suunniteltua. Simppeliä ja sopivan pientä, helposti eleltävää.

 
Toinen joulukaktus kukki ajallaan jouluna, mutta toinen myöhästyi taaskin. Se ei haittaa, jouluna on niin värikästä muutenkin, että kaktuksen kukat hukkuvat silloin muuhun koreuteen. Nyt loistava kukinta todella pääsee oikeuksiinsa, se hehkuu koko olohuoneessa.

 

10 kommenttia:

Maria kirjoitti...

Kyllä on aina niin kiva katsoa kuviasi.
Todellakin, tunnelma illan valossa muistuttaa noita maalauksia.Pienissä hetkissä on ihmeellistä taikaa!
Aika kuluu ihmeen nopeasti. Meillä vielä pientä ja suurempaa ääntä kotona, mutta niin pian lapset ovat kasvaneet.
Kaunis tuo kangas. Marimekolla on aina uutta tai vanhempaa, joka miellyttää silmää.
Voi miten ihana kaktus! Minä en ole koskaan tuon kukittamisessa onnistunut. Mutta nyt sain yrtit jo itämään:)
Aurinkoista viikonloppua sinulle ja perheelle!

Anonyymi kirjoitti...

Such lovely photos! You really do life so beautifully. Marimekko on the wall, that suits your style.
When you build a house for your over 55's life, make sure to include en suite bathroom. Cannot beat it. :)
Regards from Aussi-mummo

Kati kirjoitti...

Samainen outo valoistus (??)on täälläkin havaittu,ihanaa! Ja niin on tuo sun kuvauskin TS. Vertaus. Hyvältä näyttää pihvit,saispa vielä tuoksunkin tänne:) varmasti hyvin asettuu kettuliini mökille;)mukavaa viikon aloitusta.

Heli kirjoitti...

Kiitos, Maria ja Kati! Niin kaunis kuin tämä runsasluminen talvi onkin ollut, toivotaan, että kevätkin alkaa vähitellen edetä... Mukavaa viikkoa!

And Aussi-mummo, thank You! You're right, absolutely must have a suite bathroom :-) Have a nice week!

Anonyymi kirjoitti...

Hei,ja kiitos inspiroivasta blogistasi ja kotisi on todella viehättävä.
Miten olet ajatellut tehdä tuosta Napakettukankaasta taulun?
Itselläni on tuo samainen kangas ja ajatus taulusta.Mutta ongelmana on tuo palan koko,kääntövaraa jää niin vähän ylä-ja alareunaan.
Entä käytätkö styroksilevyä vai puulistakehikkoa?
Kovasti haluaisin myös tuon kankaan seinälle mutta toteutus on tökkinyt.
t.Sari

Heli kirjoitti...

Hei Sari, ja kiitos <3

Ajattelin tehdä taulun siten, että pingotan kankaan puukehykseen. Mökille teimme miehen kanssa sellaisen taulun Isolan Mustasukkainen-kankaasta ja siitä tuli ihan jees (löytyy rinnakkaisblogista, jos kiinnostaa).

Napaketussa kuvio on tosiaan tiukasti raportin kokoinen, joten kääntövara ylä- ja alareunassa on olematon, mikäli kuvion aikoo säilyttää ehyenä. Mietin sitä itsekin. Täytyy kai joko ommella musta kanttinauha kumpaankin sivuun kääntövaraksi, tai sitten vuolaista pieni siivu tuosta kuviosta kääntövaraan. Ei sekään välttämättä huono vaihtoehto ole, vähän tiiviimpi rajaus vain tulisi kettuun.

En vielä tiedä kumpaan päädyn. Tuo kangas on minusta aivan ihana!

Anonyymi kirjoitti...

Juu,kangas on ihana ja sopii teillä kivasti tuohon puusohvankin ylle.
Tuo kanttinauha juttu onkin hyvä idea,kiitos!
Ensin vain täytyy saada ommeltua pari tyynyä.Ostin pätkän marimekon uudelleen tuotantoon tullutta"Kioto" kangasta.Tuo vähän keväistä pirteyttä tähän pääsiäisen odotukseen. t.Sari

Heli kirjoitti...

Piti tsekata tuo Kioto, kun en muistanut mikä kuosi on kyseessä. Kiva retrokangas, Isolan tekosia! Sopii hyvin kevääseen ja pääsiäiseen.

http://img2.etsystatic.com/000/0/5781793/il_fullxfull.179438878.jpg

Mirva kirjoitti...

Kaunista! Kivalta näyttää kangaskin ihan tuollakin paikalla:)

Heli kirjoitti...

Kiitos Mirva - vähän samaa mietin itsekin. Yllättävän hyvin istahtaa kettu tuohon hirsiseinälle, puusohvan yläpuolelle. Mutta kyllä se kuitenkin mökille lähtee, lajitoveriensa pariin (varmaankin...)

Mukavaa alkavaa viikonloppua!