.

.
.

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Titityy!


Elämä on karua mitä tulee siivoamiseen.  Vaikka koti olisi kuinka hyvin suunniteltu ja kauniisti sisustettu, se ei ole viihtyisä jos on sotkuista. Sotkua taas tulee elämän sivutuotteena aivan mahdottomat määrät, varsinkin jos kodissa asuu kuusi ihmistä ja kaksi koiraa. Ihminen ei yksinkertaisesti jaksa siivota niin paljoa mitä pitäisi, jos mielisi aina nauttia puhtaasta ja siististä kodista. Siivoamiselle pitäisi omistaa kaikki vapaa-aikansa.

Siivooja? No, meillä oli sellainen kolme vuotta. Noin vuosi sitten luovuimme kuitenkin siivoojasta.

Siihen oli moniakin syitä. Esimerkiksi se, että jouduimme käyttämään torstai-iltamme kodin raivaamiseen siihen kuntoon, että siivooja voisi perjantaina tulla. Meidän tapauksessamme tuo raivaaminen on työläin osa siivoamista. Kun se oli saatu tehtyä, kävi oikein kateeksi siivooja, joka pääsi puhdistamaan roinasta tyhjät tilat ja esteettömät pinnat. Jos joku kohta oli jäänyt raivaamatta, vaikkapa leluja oli kaikesta huolimatta lastenhuoneen lattialla vielä siivoojan saapuessa, niin se kohta jäi kokonaan siivoamatta: raivaaminen ei kuulunut siivoojan tehtäviin.

Kieltämättä siinä kyllä oli aikamoista hohtoa, jota nykyisin usein raskaan työviikon päätteeksi luutun kanssa kontatessani muistelen, kun perjantaisin sai kurvata töistä kukkakaupan kautta kotiin ja tiesi, ettei tarvitse tehdä muuta kuin asetella tulppaanit maljakkoon. Mutta. Kotitalousvähennyksen on tarkoitus tehdä siivoojan palkkaamisesta edullisempaa. Se on kuitenkin nostanut siivoojien palkat niin korkealle, että sen hyöty kotitalouksille on alun perin tarkoitettua selvästi heikompi.

Siivoojan palkkaaminen on siis edelleen sen verran tuntuva investointi, että meistä alkoi tuntua samantekevältä hoitaa itse tuokin viikkosiivouksen helpoin vaihe, eli pintojen puhdistaminen. Varsinkin sen jälkeen, kun valtion tukema osuus viime vuonna laski kuudestakymmenestä prosentista neljäänkymmeneen. Emme olleet ihan tyytyväisiä siivousjälkeenkään. Aika usein esim. pölyt olivat jääneet siivoojalta kokonaan pyyhkimättä. Tai sama kahviläntti, joka jäi aamulla keskelle keittiön valkoista lautalattiaa, tervehti töistä palaajaa, vaikka siivooja oli juuri käynyt.

Kyllähän koti kokonaisuutena siivoojan jäljiltä tietysti ihan siisti ja raikas oli. Ja sekin on myönnettävä, että minut on epäilemättä kasvatettu tavallista huolellisempaan siivouskulttuuriin, joka näin aikuisiällä on alkanut vaikuttaa enenevissä määrin näkemyksiini. Liiallinen perfektionismi tällaisissa (-kin) asioissa alkaa kuitenkin nopeasti kääntyä itseään vastaan ja heikentää elämänlaatua. Mutta silti ärsytti pyyhkiä pölyjä siivoojan jäljiltä. Varsinkin, kun väsytti koska oli edellisenä päivänä raivannut huushollia yömyöhään saakka...

Niinpä luovuimme siivoojasta. Ja olimme jälleen tilanteessa, että piti joko käyttää kaikki vapaa-aikansa siivoamiseen tai sitten chillailla se samainen vapaa-aikansa melkoisen sekasotkun keskellä. Aika toivoton yhtälö. Eikä siihen oikein mitään ratkaisua ole löytynyt. Yksi käyttökelpoisimmista on itämaisiin uskontoihin sisältyvän ajatuksen toistelu mielessään, että toivottomat tilanteet ja niiden aiheuttama kärsimys kuuluu elämään ja se kannattaa vain nöyränä hyväksyä.

Silloin kun tämän talon peruskorjausta suunniteltiin, mietin kyllä pienten lasten topakkana nuorena äitinä paljonkin talon käytännöllistä puolta. Olen kuitenkin myöhemmin huomannut, että olen kuin olenkin ollut hupakko enkä ole ymmärtänyt läheskään kaikkea. Kelpuutin esimerkiksi lasiseiniä ja -ovia kosteisiin tiloihin. Samoin kelpuutin peseytymistiloihin mustan mattapintaisen lattialaatan ja puolen metrin korkeudessa olevien, lattiaan heijastavien seinävalaisimien yhdistelmiä. Taloon tuli myös tolkuton määrä ikkunoita. Ylipäätään talosta tehtiin iso ja monihuoneinen. Eikä tiloja ole riittävästi jäsennelty. Makuuhuoneita on siellä ja täällä, useassa kerroksessa, samoin tietysti vaatekaappeja = päivittäistä vaateliikennettä.

Talon kannattaisi olla mieluiten yhdessä kerroksessa, mutta korkeintaan kahdessa. Ja neliöitä ja varsinkin huoneita vain se välttämätön. Kaikkien makuuhuoneiden kannattaisi sijaita samassa osassa taloa, jossa olisivat myös peseytymis- ja kodinhoitotilat. Ikkunoiden pitäisi olla helposti pestäviä. Huonekaluja vain sen verran, mitä välttämättä tarvitaan. Hyllyköt ja tasot minimiin, samoin niihin kasattavat tavarat. Pölyäviä tekstiilejä mahdollismman vähän ja kaikki tekstiilit helposti vesipestävissä, kotikonstein. Jne. Listaa voisi jatkaa pitkästikin, mutta eipä jax.

Seuraavassa talossa sitten.

Vaikka hengitys edelleen huuruaa ja pakkanen kuuraa kulmakarvat matkalla kodista autoon, eikä tuolle säätyypille ole nyt loppua näkyvissä, on kevät kuitenkin selvästi edennyt. Se vain jotenkin on ilmassa. Ja onhan pääsiäinenkin jo melko lähellä. Sula läntti parvekkeen lattiassa kasvaa päivä päivältä. Ainakin siihen asti, kunnes ensi viikolla taas tupruttaa puolisen metriä lunta.


Siivotessani eilen yläkertaa, valon säteet pilkahtelivat joka puolelta



Kevättä rinnassa vaihdoin vaalean pellavaliinan pääsiäisenväriseen


Bella matkii kettua


Tässä vaiheessa lauantai-iltaa talossa tuoksuu kuuma sauna


Ai niin, olenhan minä tehnyt käsitöitäkin. Pipoja on syntynyt jo useampi peräkkäin. Luulin jo. että vähän myöhäiseksi lipsahti tänä vuonna pipoinnostus, mutta erehdyin. Hyvin ehti - ja ehtii vieläkin. Ilman kunnollista pipoa korvat jäätyvät vielä pitkään.


Kevätunnelmia!


4 kommenttia:

PunainenTupa kirjoitti...

Kauniit valoisat kuvat.

Heli kirjoitti...

Kiitos Punainen Tupa!

Kati kirjoitti...

Samat on ajatukset siivouksesta täälläkin. Ja samasta syystä meille ei voi ottaa siivoojaa... Se raivaus! Mä kyllä kestäisin siivouksen muuten, mutta se raivaus osuus vie niin paljon aikaa... Tavaraa vähentämällä varmaan sekin osuus vähenisi;)

Tietty tuo sinun kirjoituksesi oli todella piristävää luettavaa, koska kuvat teidän kodista ovat niin ihanan raikkaita ja puhtaita. Sen puhtauden oikein haistaa;) Eli ei sekään siis itsestään tuollaisena pysy...hih. Vaikka en kyllä ihan ymmärrä mitä raivaamista teillä on, kun on tosi vähän mitään tavaraakaan?! = kade. Itse olen hamsteri ja lisäksi lankakeriä ja koreja joissa on niitä keriä on aika monessa nurkassa... huh, täytyy yrittää parantaa tavat. Ehkä nyt kun oon taas suht koht voimissani voisi aloittaa, pikkuhiljaa:)

Ihana pääsiäisliina, niin keväinen!

Aurinkoista viikon jatkoa ja toivotaan niitä plus asteita<3

Heli kirjoitti...

Kiitos Kati, mutta kyllä tavaraa kertyy, meillekin, vaikka yritänkin kynsin hampain sitä vastaan taistella. Kamera on sen suhteen armollinen.... :-)

Aurinkoa, rännistä tippuvia vesipisaroita ja kevättuulia sinne!