sunnuntai 23. helmikuuta 2020

Laskiaissunnuntai keväisissä tunnelmissa


Lämpöiset säät ovat jatkuneet edelleen. Laskiaissunnuntaitakin vietettiin huhtikuisen tuntuisissa tunnelmissa. 

Rannassa on nyt ennätystulva. Vesi ulottuu jo lähelle saunan rappusia. 

Saimme viimeinkin aikaiseksi digitoida ison joukon sellaisia vanhoja perhevideoita, joita ei olla aikaisemmin päästy katselemaan, koska meillä ei enää vuosiin ole ollut mini dv-muotoisten tallenteiden katsomiseen tarvittavia laitteita.  Tästä syystä järjestimme viikonloppuna suuren perhevideoiden ensi-illan. Koko porukka saatiin koolle ja sen kunniaksi tehtiin toivomusruokaa. 

Lauantaina miesväki valtasi keittiön ja valmisti neljän kokin voimalla pitsaa, jonka reseptiä he ovat pitkään huolella hienosäätäneet. 

Laskiaissunnuntain toivomusruoka oli poronkäristys, joka on aina ollut meillä suuressa suosiossa. 

Lisukkeena topakka perunamuusi, joka tällä kertaa tehtiin uunissa pehmeäksi paahtuneista Rosamunda-perunoista. Näiden lisäksi ei tarvittu kuin puolukkahilloa ja punajuurisalaattia. 

Mehukannussa viimekesäisistä oman puutarhan rypäleistä tehtyä vahvan armikasta mehua, joka alkaa olla jo aika vähissä.


Mukavaa viikkoa!


sunnuntai 16. helmikuuta 2020

Leppoisia lomapäiviä ja talvimyrsky


Tänä vuonna ei ollut vaikeuksia valita talvilomakohdetta. Mökille tietysti, nyt kun sinne kerrankin talvella pääsee. Tai tehdään me vielä pieni reissukin, mutta saaristoon lähdettiin heti kun loma alkoi.

Ystävänpäiväkukat

Maa-artisokkakeittoa ja ystävänpäivän yhteisselfie 

Sisältä on kodikasta ja vähän jännittävääkin katsella kun sää ulkona muuttuu myrskyksi 

Savusaunan ja talviuinnin yhdistelmä laittaa endorfiinit liikkeelle



sunnuntai 9. helmikuuta 2020

Yhden kokonaisen saaristopäivän tähden



Meno on ollut viime aikoina kovin mökkipainotteista. Blogissa ja koko elämässä. Toivottavasti ette ole täysin kyllästyneet aihepiiriin. 

Tavallisesti olemme lomakauden ulkopuolella käyneet mökillä vain harvakseltaan. Koska mökki on saaressa, sinne ei kelirikon aikaan edes pääse. Tänä talvena meri ei ole vielä helmikuuhun mennessä kunnolla jäätynyt, joten mökille on päässyt aina kun on halunnut. 

Ja kun saaristo on erityisen vaikuttava paikka juuri karuina vuodenaikoina, ollaan miehen kanssa tänä talvena vietetty iso osa vapaa-ajasta siellä. Viikonloppu, joka tarkoittaa yhtä kokonaista päivää mökillä, on riittänyt meille syyksi ajaa kolme tuntia suuntaansa. 

Siihen yhteen kokonaiseen päivään sisältyy täydellinen pienoisloma, josta olemme jo lähes riippuvaisia; muutama tunnelmallinen perjantai-illan tunti kynttilöineen ja iltateineen, onnellisena nukahtaminen tietäen, että aamulla saa herätä kahvin tuoksuun talvisessa saaristossa. Herääminen talvilauantaihin hyvin nukutun yön jälkeen, pitkä aamupala kamiinan lämmössä maisemaa ihaillen, huikean kaunis päivä ehkä maailman hienoimmassa ympäristössä, hidas savusaunan lämmitys, vähän paremman ruuan huolellinen valmistus. Ja illalla kiireetön saunominen pehmeissä, aromikkaissa löylyissä ja tietysti pulahtaminen hyisessä merivedessä. 

Ja silloin, kun mökillä tosiaan ollaan yksi kokonainen päivä, saa siinä vielä toisenkin suloisen aamun ja pitkän aamupalan ja maiseman, ja kynttilät...

Eli yksikin kokonainen päivä mökillä on ollut meille tosi hyvä syy ajaa kolme tuntia suuntaansa. Varsinkin, kun se mökkimatka halki upeiden saaristomaisemien on jo itsessään laatuaikaa. 

Olemme siis lyhyesti sanottuna ihan valtavasti nauttineet tiheään toistuneista pikkulomasista mökillä. Siksi on tullut postailtua blogiin lähes pelkästään mökkitunnelmia vaikka ei ole edes lomakausi!



Löysin viimeinkin muotoilultaan silmää miellyttävän polttavan vessan ja viime reissulla se päästiin asentamaan mökin kylppäriin. Helppokäyttöisen sisävessan puuttuminen onkin ollut mökin harvoja epämukavuustekijöitä, viemärivessaa kun ei kallioiseen saareen kohtuupanostuksella saa. Varsinkin näin kylmänä vuodenaikana sisävessaa todella arvostaa.

Polttava vessa ei juuri eroa käyttömukavuudeltaan vesivessasta, joten sen myötä mökin fasiliteetit saivat pitkään kaivatun viime silauksensa.

Pikkupakkasella meren pinta on paperinohuen jään peitossa. Se pitää pientä ääntä, risahtelee ja paukkuu muuten hiirenhiljaisessa saaristossa. Ja helisee soinnukkaasti kokassa, kun ajetaan veneellä.