.

.
.

sunnuntai 9. helmikuuta 2020

Yhden kokonaisen saaristopäivän tähden



Meno on ollut viime aikoina kovin mökkipainotteista. Blogissa ja koko elämässä. Toivottavasti ette ole täysin kyllästyneet aihepiiriin. 

Tavallisesti olemme lomakauden ulkopuolella käyneet mökillä vain harvakseltaan. Koska mökki on saaressa, sinne ei kelirikon aikaan edes pääse. Tänä talvena meri ei ole vielä helmikuuhun mennessä kunnolla jäätynyt, joten mökille on päässyt aina kun on halunnut. 

Ja kun saaristo on erityisen vaikuttava paikka juuri karuina vuodenaikoina, ollaan miehen kanssa tänä talvena vietetty iso osa vapaa-ajasta siellä. Viikonloppu, joka tarkoittaa yhtä kokonaista päivää mökillä, on riittänyt meille syyksi ajaa kolme tuntia suuntaansa. 

Siihen yhteen kokonaiseen päivään sisältyy täydellinen pienoisloma, josta olemme jo lähes riippuvaisia; muutama tunnelmallinen perjantai-illan tunti kynttilöineen ja iltateineen, onnellisena nukahtaminen tietäen, että aamulla saa herätä kahvin tuoksuun talvisessa saaristossa. Herääminen talvilauantaihin hyvin nukutun yön jälkeen, pitkä aamupala kamiinan lämmössä maisemaa ihaillen, huikean kaunis päivä ehkä maailman hienoimmassa ympäristössä, hidas savusaunan lämmitys, vähän paremman ruuan huolellinen valmistus. Ja illalla kiireetön saunominen pehmeissä, aromikkaissa löylyissä ja tietysti pulahtaminen hyisessä merivedessä. 

Ja silloin, kun mökillä tosiaan ollaan yksi kokonainen päivä, saa siinä vielä toisenkin suloisen aamun ja pitkän aamupalan ja maiseman, ja kynttilät...

Eli yksikin kokonainen päivä mökillä on ollut meille tosi hyvä syy ajaa kolme tuntia suuntaansa. Varsinkin, kun se mökkimatka halki upeiden saaristomaisemien on jo itsessään laatuaikaa. 

Olemme siis lyhyesti sanottuna ihan valtavasti nauttineet tiheään toistuneista pikkulomasista mökillä. Siksi on tullut postailtua blogiin lähes pelkästään mökkitunnelmia vaikka ei ole edes lomakausi!



Löysin viimeinkin muotoilultaan silmää miellyttävän polttavan vessan ja viime reissulla se päästiin asentamaan mökin kylppäriin. Helppokäyttöisen sisävessan puuttuminen onkin ollut mökin harvoja epämukavuustekijöitä, viemärivessaa kun ei kallioiseen saareen kohtuupanostuksella saa. Varsinkin näin kylmänä vuodenaikana sisävessaa todella arvostaa.

Polttava vessa ei juuri eroa käyttömukavuudeltaan vesivessasta, joten sen myötä mökin fasiliteetit saivat pitkään kaivatun viime silauksensa.

Pikkupakkasella meren pinta on paperinohuen jään peitossa. Se pitää pientä ääntä, risahtelee ja paukkuu muuten hiirenhiljaisessa saaristossa. Ja helisee soinnukkaasti kokassa, kun ajetaan veneellä.




4 kommenttia:

Kati kirjoitti...

En ihmettele yhtään, että ajelette kolme tuntia suuntaansa. On niin kaunista, hiljaista ja rauhoittavaa. Miniloma tekee taatusti tehtävänsä. Eri ympäristö saa rentoutumaan ja antaa voimia, vaikka aikaa olisikin vain yksi kokonainen päivä. Tuolla ei ole niitä samoja hommia, mitä kotona tekisi lauantaina. Eli kaikkia viikolla rästiin jääneitä siivoiluja, pyykkejä ym. Mukavaa viikon aloitusta<3

Heli/ Rakas vanha valkoinen taloni kirjoitti...

Kati, se on juuri kuten sanot, ympäristön vaihdos rentouttaa jo itsessään. Ja maisemat, joissa silmiin eivät osu ne pyykkikorit eivätkä muutkaan rästihommat :)

Mukavaa viikkoa sinnekin <3

Anonyymi kirjoitti...

Minä en kyllästy näihin mökkipostauksiin ikinä, vaan odotan niitä.Rakastan merta ja saaristoa.Meri on sielunmaisemani.Mekin saamme viettää lomia ja viikonloppuja Raaseporin saaristossa,ehkä jo ensi viikonloppuna taas:)
Kun lossi lähtee mantereelta,voi sitä riemua ja vapauden tunnetta.Olen mökillä kaikkein onnellisin:)-sanna-

Heli/ Rakas vanha valkoinen taloni kirjoitti...

Kiitos Sanna kommentista, kiva kuulla että täällä on muitakin mökki-ihmisiä!

Varmasti on aivan mahtavat maisemat ja tunnelmat myös siellä "vähän lähempänä" Raaseporin saaristossa (etäisyys riippuu tietysti siitä, mistä katsellaan..)

Se on juuri niin kuin kirjoitat, että "voi sitä riemua ja vapauden tunnetta kun lossi lähtee mantereelta". Itse tykkään matkastakin ja siitä, että se on noiden lossien ja muiden takia vähän mutkikas. Osittain myös sen siirtymän kautta tuntee tulevansa aivan toiseen maailmaan - ja se on joka kerta yhtä huikea tunne.

Meille näin runsas talvimökkeily on uutta ja siksi olemme myös tällä hetkellä vähän hullaantuneita. Ehkäpä se tästä vielä jossain määrin laantuu, jos päästään tottumaan :)

Onnellisia mökkipäiviä sinne!