.

.
.

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Vanha puutarha yllättää

Muistatteko, kun keväämmällä ihmettelin erästä kookasta ja erikoisen näköistä kasvinalkua pihallamme? Otin siitä kuvankin:


Kun viime sunnuntaina palasimme reissusta, arvoitus ratkesi. Luonnonkukkien joukosta kohosi puolentoista metrin korkeuteen oranssi lilja, joka lienee vanhan, kolmekymmentäluvulla perustetun puutarhamme peruja. En ole ennen huomannut sitä (?) 

Ainoa ongelma on se, että kukkia näyttäisi olevan tasan yksi. Noin komeita kasveja voisi itsekseen ilmestyä puutarhaan enemmänkin!



maanantai 25. kesäkuuta 2012

Ihana Italia!

Olimme pari viikkoa Italiassa, ensin Sardiniassa ja sitten Roomassa.

Asuimme Sardiniassa ihanassa talossa Pulan kylässä, lähellä pääkaupunkia Cagliaria. Paikka oli paratiisimainen lukuisine kukkineen, hedelmäpuineen ja samettihiekkarantaisine merineen. Päivät helteisessä Roomassa olivat täynnä ohjelmaa. Oli myös erityisen onnellista olla kerrankin pidempi aika oman perheen kesken tiiviisti yhdessä. Muistona matkasta todella levännyt ja virkistynyt mieli, mahtavat rusketusrajat ja kävelemisestä kipeät jalat.

Italialaiset olivat hyvin rentoja ja ystävällisiä ja aivan erityisti sardinialaiset. Ah, tuonne vielä uudelleen ja mielellään muutama italian kielikurssi ennen sitä!


Kolmekymmentäviisiasteisen Rooman jälkeen kotimaan, tuota .. tällä hetkellä hiukan viileähkö ja raikkaan kostea kesäsää ei tunnukaan ylenmääräisen ankealta, vaan lähes mukavalta vaihtelulta. En minä toivo, että tätä jatkuisi koko loppukesän, mutta on kyllä helpompi lämmittää itseään, kuin viilentää.

Nyt tulee kotibloggailuun varmaan vielä edellistäkin pidempi tauko, sillä siirrymme mökille heti kun mahdollista. Se saattaa synnyttää jotain mökkiblogin puolelle.

Nautitaan Suomen suvesta! Sateella muuten tuoksut ovat ihan omaa luokkaansa.... :-)

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Paikkoja tavaroille

Kuten jos aiemmin keväällä kirjoittelin, olen viime viikkoina  tehnyt täällä hitaasti etenevää perusteellista siivousta. Käyn läpi jokaisen tilan kaikki tavarat ja katson, että niillä kaikilla on järkevä paikka. Ja järkevää käyttöä, turhia romppeita karsin kovalla kädellä. Se on aika iso työ isossa talossa, mutta tuloksesta nauttii todella.

Samalla olen kunnostellut yksityiskohtia lähinnä maalaamalla.

Viimeisin kohde on ollut yläkerran kylppäri. Siellä on hiukan kummallinen säilystyssysteemi, jonka joskus hätäpäissämme teimme kun pikkutavarat piti saada piiloon emmekä oikein millään löytäneet ratkaisua valmiista kaapeista.

Kun ovet ovat kiinni, kaappia ei juurikaan huomaa - ja se on tarkoituskin. Kaapin ovet on kaakeloitu samalla lasimosaiikilla kuin muukin kylppäri ja ne on istutettu huomaamattomilla, sauman levyisillä pianosaranoilla samaan tasoon seinän kanssa. Ovet avautuvat ja sulkeutuvat kevyesti painamalla.


Kaakelioven takaa löytyy tilava kaappi


Ja tässä sama viereisen pyykinhuoltotilan puolella


Pyykinhuoltotila vaatehuoneen puolelta katsottuna. Tosin sana "pyykinhuoltotila" on ylimitoitetun juhlava kuvaamaan meidän pientä ja melko epäkäytännöllistä pesukonevälikköä. Kellarin vielä toistaiseksi keskeneräiselle pyykkituvalle olisi kovasti tarvetta.

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Kohti keskikesää

Vaikka tämä ei varsinaisesti ole autoblogi, täytyy rakkaan kulkupelini kevätilmeen päästää mukaan postaukseen. Ehostimme alkavan kesän kunniaksi sen jo entuudestaan puhuttelevan katseen irtoripsillä. Siitä tuli kovin feminiininen. Vastalahjaksi näkee nyt tavan takaa iloisia naamoja liikenteessä. Se on joskus pienestä kii!


Ylemmässä kuvassa muuten lienee hius linssin edessä... Tässä ohjaamo, kivaa designia minusta. 


Ehkä näitä kukkajuttuja alkaa kohta olla täällä liikaakin, mutta kun en tällä hetkellä oikein näe maailmassa mitään muuta... Terassilla on monta ruukullista markettoja, auringonkukkia ja keltaisia samettikukkia


Hedelmäpuiden riisuunnuttua valtavista kukkapilvistään, joukko muita puutarhan kuningattaria valmistautuu loiston aikoihin. Alppiruusujen kukinta on jo pitkällä:


Ihmetyttää oikeastaan, että meidän koleilla korkeuksillamme ylipäätään kasvaa niin komea kasvi kuin alppiruusu! Lempikukkani pioni ja sen hyvää lupaavat nuput


Myös iiris alkaa olla täynnä nuppuja. Sen paraatipaikalle puutarhassamme meillä on ihan erityiset syyt... <3


Juhannusruusulla tuppaa menemään vähän överiksi. Se ei malta odottaa juhannukseen vaan pukkaa koko suuren pensaan vieriviereen nuppuja heti kesäkuun alussa. Kukinta on tietysti upea ja ihanan tuoksuinenkin, mutta vie pensaalta voimat niin totaalisesti, että heti kukinnan jälkeen se ensin nopeasti kellastuu ja sitten tiputtaa suurimman osan lehdistään. Niinpä ihailemme koko loppukesän harvalehtistä, piikkistä ruusupensaanoksistoa. Eli vähempikin riittäisi juhannusruusulta.


Sitten ovat tietysti luonnonkukat, jotka synnyttävät pihan tunnelmaan aivan erityistä herkkyyttä täyttäessään  laitamat ja muut vähemmälle huomiolle jäävät pihan osat. Lemmikkejä on tänä kesänä nähty paljon


Koiranputki on yksi ihanimmista, oikea kesäaamun kukka!


Kurjenpolvi


Ja lopuksi leinikin seurassa voikukan siemenpallero, tosi nätti sekin. Voikukka on myös yksi lemppareitani ja sen vainoaminen on minusta täysin käsittämätön asia.    


Nauttikaa kesästä ja kukista!