.

.
.

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Sadonkorjuuta

Onpas blogi jäänyt vähälle huomiolle, vaikka paljonkin kaikenlaista on tapahtunut. Tai ehkä juuri sen takia. Varsinkin kameran olemassa olon muistaminen on ollut vaikeaa. Mutta en aio ottaa postailusta stressiä. Blogihan tulee jossain vaiheessa myös elämänkaarensa päähän ja sitä aikaa ei voi aina ennalta tietää. Se voi vain alkaa kuihtua kuihtumistaan kunnes ehtyy kokonaan.

Toisaalta olen kesän mittaan tutkaillut tuntojani myös erittäin kiinnostavan yhteistyötarjouksen suhteen. "Ammattibloggaamisessa" olisi kieltämättä houkuttelevia puolia, mutta toisaalta arveluttaa sen homman edellyttämä kirjoittamistahti. Tulisikohan siitä kauheita ahdinkotiloja? Menisikö hohto kivasta harrastuksesta? Ainakin pitäisi uudelleenorientoitua koko juttuun. Uudella puhdilla ja tahdilla.

Potargerin ensimmäinen kasvukausi alkaa olla lopuillaan. Kasvit rehottavat yliaikaisina, osa kasvatuslaatikoista on edelleen tyhjillään ja kiveyskin taitaa jäädä vähän kesken, odottamaan kevättä.


Koska kesä oli viileä ja sateinen, kaikki sato on ollut myöhässä. Mansikka tekee vieläkin marjoja.


Olemme olleet koko kesän omavaraisia salaatin ja perusyrttien suhteen


Nyt kun potageria on katseltu yksi kesä, alkaa kokonaisuus hahmottua. Moni hyötykasvi päätyy ensi kesänä vähän toiseen paikkaan. Myös koristekasvien osuus tulee lisääntymään, varsinkin tuoksuvien.

Huikea daalia


Avomaankurkku


Äitienpäiväruusu viihtyy potagerissa ja on kukkinut kovasti koko kesän


Myös omenasato on tänä vuonna myöhässä ja tavallista heikompi. Nämä lähtevät siskolle pohjoiseen.


Jos saisin puutarhaani vain yhden kasvin, se olisi jättipallohortensia. Sen jalkapallon kokoinen kukinto kestää pitkään ryhdikkäänä myös maljakossa, päinvastoin kuin tavallinen pallohortensia. 


Sadon kanssa ei tänä vuonna siis ole hurrattu, paitsi marjasadon. Kun lapsetkin ovat osallistuneet innokkaasti talkoisiin, olemme saaneet pakasteeseen ennätysmäärän todella hyvälaatuisia mustikoita ja puolukoita. 


 Innostavaa viikkoa!