Vuodenaika vaihtuu!

Vaikka onkin viimein ollut pakkaspäiviä niin että kotijärvikin on hiukan jäätynyt, ilmanala on kuitenkin samaan aikaan alkanut nopeasti tuntua tosi keväiseltä. Eikä ihme, ollaanhan juuri tultu maaliskuuhun joka on jo täysi kevätkuukausi. 

Täällä jo päivät hämärtyvät pastelliväreissä ja rastaat laulavat iltaisin. 

Kuten jo aiemmmin taisin kertoa, meillä on uitu koko talven ajan. Tähän asti sen on voinut tehdä sulissa vesissä, talvi on ollut niin erikoisen leuto. 

Nyt on kuitenkin ollut sen verran myös pakkasta, että mies joutui hakkaamaan avannon ohkaiseen jäähän perjantaisaunan pulahduksia varten.

Pellavavohvelipyyhkeen tunnetta saunaiholla ei voita mitään!

On ne vaan nämä viikonlopun pitkät illat ja kiireettömät aamut aina yhtä suloisia hektisen arjen keskellä!

Leppoisaa maaliskuun sunnuntaita!

Laskiaissunnuntai keväisissä tunnelmissa

Lämpöiset säät ovat jatkuneet edelleen. Laskiaissunnuntaitakin vietettiin huhtikuisen tuntuisissa tunnelmissa. 

Rannassa on nyt ennätystulva. Vesi ulottuu jo lähelle saunan rappusia. 

Saimme viimeinkin aikaiseksi digitoida ison joukon sellaisia vanhoja perhevideoita, joita ei olla aikaisemmin päästy katselemaan, koska meillä ei enää vuosiin ole ollut mini dv-muotoisten tallenteiden katsomiseen tarvittavia laitteita.  Tästä syystä järjestimme viikonloppuna suuren perhevideoiden ensi-illan. Koko porukka saatiin koolle ja sen kunniaksi tehtiin toivomusruokaa. 

Lauantaina miesväki valtasi keittiön ja valmisti neljän kokin voimalla pitsaa, jonka reseptiä he ovat pitkään huolella hienosäätäneet. 

Laskiaissunnuntain toivomusruoka oli poronkäristys, joka on aina ollut meillä suuressa suosiossa. 

Lisukkeena topakka perunamuusi, joka tällä kertaa tehtiin uunissa pehmeäksi paahtuneista Rosamunda-perunoista. Näiden lisäksi ei tarvittu kuin puolukkahilloa ja punajuurisalaattia. 

Mehukannussa viimekesäisistä oman puutarhan rypäleistä tehtyä vahvan armikasta mehua, joka alkaa olla jo aika vähissä.

Mukavaa viikkoa!

Joululaulajat

Joulukuun alkupuoli on ihanaa, mutta yleensä myös kiireistä aikaa. Suuri valon juhla on niin tervetullut keskelle pimeintä vuodenaikaa, että siihen haluaa myös panostaa. Eikä siinä ole mitään vikaa, juhla tulee tekemällä. Pääasiassa juhlavalmistelut ovat koko perheen mukavaa yhdessä puuhailua.

Mutta mitä odotetumpi juhla, sitä suurempi on myös ylisuorittamiseen sortumisen riski. Ei jouluvalmisteluiden pitäisi kuitenkaan kenellekään stressiä aiheuttaa.

Siksi olen yrittänyt opetella rennompaa suhtautumista tähänkin asiaan. Jos jotain ei kohtuudella ehdi tai jaksa saada aikaiseksi, sen voi ihan hyvin vain skipata ja juhla tulee silti. 

Tänä vuonna näin kävi joulukorteille. Havahduin asiaan liian myöhään enkä jaksanut ottaa spurttia. Lämpimät ajatukset kulkevat nyt moneen suuntaan korttien sijasta, toivottavasti saavuttavat kohteensa. 

Yhdestä asiasta emme kuitenkaan halua tinkiä, vaikka aikataulut tuntuisivat kuinka hektisiltä; joulukuun joululaulajaisista kotona. Sinne kutsutaan talon täydeltä ystäviä, sytytetään kynttilät, katetaan porukalla pöytä koreaksi ja otetaan mukaan kaikki soittimet mitkä löydetään. Sitten vaan laulu raikamaan, illan mittaan lauletaan kaikki tutut joululaulut ja lisäksi kaikkien omat toivelaulut.

Joululauluilta tuo kerralla joulun kotiin. Siitä se varsinainen joulunodotus aina lähtee.

Tunnelmallista viikonloppua!

Ihanaa olla kotona

Nyt kun ensimmäiset yöpakkaset on koettu, olemme alkaneet kerätä puutarhasta loputkin sadot talteen. Talon seinustan Zilga-viiniköynnöksen tyhjentäminen on poikinut ämpäritolkulla rypäleitä.

Niitä on syötykin useiden viikkojen ajan ihan sellaisenaan, mutta rypälesato on nykyisin niin valtava, että melkoinen marjavuori jää joka syksy odottamaan myös jatkokäsittelyä.

Olemme vuosien varrella paljonkin miettineet, mitä kaikkea niistä voisi valmistaa, mutta lopulta aina päädymme ensimmäisten yöpakkasten havahduttamana työntämään rypäleet mehumaijaan. Niin kävi tänäkin syksynä.

Saatiin kymmeniä litroja vahvanmakuista rypälemehutiivistettä, jonka laimennussuhde on noin 1:3.  Emme tässä vaiheessa lisänneet mehuun lainkaan sokeria. Kuumensimme myös valmiit mehupullot, eli pästoroimme ne. Nyt mehujen pitäisi säilyä jääkaappilämpötilassa.

Pepi-päärynän ensimmäinen sato

Syksy on kaunis vuodenaika ja paranee vaan edetessään. Marraskuu on oma lempikuukauteni. 

On vaan niin tunnelmallista ja ihanaa, kun maailma käärityy siihen marraskuun pehmeän harmaaseen villahuopaan ja ajan kulkukin tuntuu hidastuvan. Voi rauhassa kääntyä sisäänpäin ja elellä vaan hiljakseen päivästä toiseen. Kun ei saa oikein mitään aikaiseksi, tuntee olevansa sopusoinnussa  ympäröivän luonnon kanssa.

Loppusyksyn hämärinä kuukausina on erityisen ihanaa olla kotona! Perjantaita oikein odottaa.

Olemme aina pyrkineet pitämään perjantai-illat perheen omana aikana, mahdollisuuksien mukaan vapaana muista menoista. Nykyisin huomaamme yhä useammin olevamme miehen kanssa viikonloppuisinkin kahdestaan.  

Eikä se haittaa yhtään! Takana on paljon hektisiä ja työteliäitä vuosia, kun on kasvatettu neljä lasta aikuisuuden kynnykselle. Siksi lisääntyneestä vapaa-ajasta ei osaa olla ollenkaan huolissaan. Päinvastoin. Tuntuu taivaalliselta kun riittää, että kaksi aikuista huolehtii lähinnä vain itsestään. Ja tietysti vähän toisistaankin, mutta sitäkin kutsutaan lellimiseksi. 

Tämä lelliminen lähti siitä, kun aloimme miehen kanssa miettiä, miten lyhyisiin mökkilomiin voisi saada samaa hohtoa kuin matkailussa parhaimmillaan. Saaristo ja mökkiympäristö kun tarjoaa lomalle jo huikean kauniit puitteet. 

Lomamatkoiltahan odottaa paikkaan ja ympäristöön liittyvien elämysten lisäksi mielellään myös pientä ylellisyyttä. Vähän perusarjesta poikkeavia ruokia, tunnelmallisia hetkiä esteettisissä puitteissa, pitkiä, ihania aamupaloja, hyvää sänkyä muhkeine peittoineen ja puhtaine (pellava-)lakanoineen, heräämistä ilman herätyskelloa, paksuja, pehmeitä pyyheliinoja ja hotellitasoisen puhdasta kylppäriä tykötarpeineen. 

Eli aktiviteettien vastapainoksi lepoa, herkuttelua, ylellistä kylpemistä ja kiireetöntä oleilua hyvässä seurassa, nautittavassa ympäristössä. 

Aloimme järjestää noita elementtejä mökkilomille. Siitä tuli pian tavoite, johon molemmat aktiivisesti pyrimme. Piti muistaa huolehtia mökkilellimisistä.

Nyt nuo arjen huvitukset ovat alkaneet siirtyä yhä enemmän kotiinkin. Miksi esimerkiksi perjantai-iltana vain nuokkua netissä, kun voi valmistella vaikka hyvän aterian kahdelle ja kattaa sen kauniisti? Ja ellei jaksa innostua ruuanlaitosta, niin voi ostaa jotain pientä hyvää ja kattaa sen nätisti pöytään. Istua kiireettä yhteisen pöydän ääreen ja jutella rauhassa. Paras mahdollinen seurakin löytyy kotoa.

Viime perjantaina mies suunnitteli ja kattoi lellipöydän. Teema oli tavanomaisen haaveilun lisäksi tulevan matkan suunnittelu. 

Kohta on taas perjantai. Tunnelmallisia syyspäiviä ja varsinkin iltoja!

Courmet-tason susheja

Saimme pitkästä aikaa koottua koko perheen saman pöydän äärelle. Sitä piti tietysti juhlia hyvällä ruualla. Mutta kun kukaan ei oikein ehtinyt perjantaina viettää aikaa keittiössä, täytyi hyödyntää noutoruokaa. Valintamme kohdistui tällä kertaa Järvenpään Citymarkettiin. 

Suunta voi pääkaupunkiseudun runsaan ravintolatarjonnan keskellä kuulostaa ankeahkolta, mutta sitä se ei todellakaan ole. Järvenpään Citymarket on nimittäin tällä hetkellä paikkunnan merkittävin nähtävyys. Se on vetovoimaisuudessaan ohittanut iloisesti esimerkiksi tarunhohtoisen Tuusulanjärven ja Sibeliuksen kotitalon Ainolan. Citymarketista on tullut "herkkusuiden pyhiinvaelluskohde" kuten Suomen Kuvalehti vastikään otsikoi. Syynä tähän on ennen muuta liikkeen kuuluisuuteen pompannut sushitiski. 

Citymarketin K-kauppiaalla Markku Hautalalla on unelma valmistaa Euroopan parasta sushia ja myydä sitä asiakkaille mukaan otettavaksi parinkympin kilohintaan. Tämä on edellyttänyt antaumuksellista yhteistyötä ja pitkiä neuvotteluita japanilaisten raaka-ainetoimittajien kanssa, sillä esimerkiksi susheissa käytettävää riisiä ei tiettävästi käytä yksikään muu eurooppalainen kauppa. Kyseessä on korkeimman laatukategorian sushiriisi Japanissa. 

Myös esimerkiksi Järvenpäässä käytetettävä Yokoi-etikka on samaa, mitä useimmat japanilaiset Michelin-sushiravintolat käyttävät, tammitynnyrissä kypsynyt soijakastike tulee 1600-luvulta saakka samaa tehdasta pyörittäneeltä perheyritykseltä jne. Laatu on kauppias Markku Hautalalle periaatekysymys.  

Järvenpään Citymarketissa valmistetaan ja myydään lähes 100 000 sushia viikossa, mikä on enemmän kuin missään muussa ruokakaupassa koko Euroopassa. Eikä se Järvenpää taida niin kovin suuri paikkakunta olla.

Pitihän niitä susheja siis kokeilla. Emmekä pettyneet! Olimme lähes yksimielisiä siitä, että lautasella oli todellakin parhaat sushit, mitä kukaan oli syönyt. Järvenpään sushien maku oli ihan omaa luokkaansa. 

Vain vastikään vähän pidempään Japanissa matkustellut poika ei ihan varauksetta yhtynyt tähän näkemykseen. Siellä sushit olivat kuulemma usein vähintään yhtä hyviä.

Järvenpään Citymarket oli muutenkin kiinnostava käyntikohde. Sehän valittiin heinäkuussa maailman kuuden parhaan ruokakaupan joukkoon arvostetun IGD-organisaation järjestämässä kisassa. Marraskuun alussa kauppias Hautala sitten muutamine työntekijöineen matkustaa Lontooseen seuraamaan gaalaa, jossa julkistetaan koko kisan voittaja, eli Euroopan paras ruokakauppa. Valinta perustuu asiantuntijavierailuihin yli 750 kaupassa ympäri Eurooppaa. 

Eikä jo tähän saakka uskomatonta sijoitusta kyllä liikkeessä poikettuaan ihmettele. Sushin lisäksi järvenpääläisiä ja muita kulinaristeja hemmotellaan mm. Italiasta tuodun pizzerian pyörivässä uunissa valmistetuilla aidoilla italialaisilla pitsoilla, liikkeen omalla jäätelötehtaalla ja hedelmäosaston mehukoneilla.

Ja vielä selvyyden vuoksi: tämä postaus ei sisällä kaupallista yhteistyötä. Olipahan muuten vaan melkoinen elämys tuo Järvenpään reissu.

No entäs muu elämänmeno sitten? Blogiin kirjoittelu on meinannut taas melkein kokonaan hyytyä. Syksy tuntuu vaan niin kiireiseltä. Olemme kuitenkin miehen kanssa alkaneet hiljalleen kohentaa tyhjiksi jääneitä lastenhuoneita. Niille on suunniteltu uusia käyttötarkoituksia ja se tietysti edellyttää joitakin toimenpiteitä.

Esimerkiksi tyttären huoneesta on syntymässä toivon mukaan viihtyisä ja mukava vierashuone. Sinne siirtyvät seuraavaksi talon mukana tulleet 30-luvun rautasängyt, joiden hiukan makea vaaleansininen muuttuu vaihdoksen yhteydessä pehmeäksi ja neutraaliksi höyhenen harmaaksi.  

Hyvää viikkoa!

Parsateema jatkuu ja sunnuntaibrunssi Firenzessä

Päädyttiin tänäkin viikonloppuna valmistamaan parsaa, koska se on vaan niin hyvää. Tällä kertaa paistettiin parsat pannussa.

Parsan seuraksi tein yksinkertaista ja hyvää vanhanajan sitruunakermakastiketta. Se sopii erinomaisesti yhteen parsan kanssa, mutta yhtä hyvin myös kalan kaveriksi.

Kastikkeen ohje menee seuraavasti: pala voita (n. 25 g)  sulatetaan kattilassa, kaksi kananmunan keltuaista ja 4 dl ruokakermaa vatkataan sekaisin ja kaadetaan hitaasti koko ajan sekoittaen voisulan sekaan, keitetään kunnes seos sakenee. Raastetaan ison sitruunan kuori ja sen jälkeen siitä puristetaan mehu ja molemmat lisätään kastikkeeseen. Maustetaan suolalla, mustapippurilla ja ripauksella sokeria. Lopuksi mukaan ripotellaan vielä silputtua ruohosipulia.

Punasipulihilloke

Meidän sunnuntairuokamme alkoivat kuitenkin näyttää kovin arkisilta kun perhechattiin ilmestyi kuvia aamupalasta Firenzessä. Tytär oli valmistanut Suomesta vierailulla olevalle ystävälleen ja kahdelle intialaiselle kämppäkaverilleen sunnuntaibrunssin, jonka teemana oli terveellisyys. Kuvassa etualalla banaanipannareita.

Tytär muuten pääsi onnekseen asumaan tosi kivaan asuntoon Firenzen vanhaan keskustaan, suuren kauniin puiston viereen. Lisäksi häntä lykästi kämppäkavereiden suhteen, sillä kaksi intialaista opiskelijaa ovat paitsi erinomaisen mukavaa seuraa, myös tyttären tavoin kulinaristisista nautinnoista ja ruuanlaitosta kiinnostuneita. 

Niinpä mekin pääsemme usein ihailemaan houkuttelevan näköisiä kuvia milloin intialaisista ateriakokonaisuuksista, milloin suomalaisista ja milloin taas herkkupöydistä paikalliseen tyyliin. 

Olen tästä iloinen, sillä jos osaa rakentaa pieniä juhlia arjen keskelle, ei ihan helposti lopu hauskuus elämästä! 

Innostavaa viikkoa!