Omenankukat

Meillä on ollut kahdeksan vuoden ajan noin joka toinen kevät lakkiaiset. Vaikka sitä on joka kerta kovasti odotettu, omenapuiden kukinta ei ole osunut yksissäkään lakkiaisissamme optimaalisesti juhlapäivälle, niin että puutarha olisi juuri silloin ollut huikeimmassa loistossaan.

Tänä vuonna se sitten viimein tapahtui. Kukkaloisto oli lakkiaispäivänä huipussaan ja sääkin oli ihan täydellinen. Meillä ei vaan ollut lakkiaisia - eikä kyllä kenelläkään muullakaan, koska korona.

Omenapuiden kukinta on niin lyhyt ja niin uskomattoman kaunis, ja lakkiaiset ovat niin suloinen juhla, että ne sopisivat yhteen paremmin kuin hyvin. Mutta ei voi mitään.

Kaikki muukin kukkii nyt

Elämä tuntuu hetken täydelliseltä, kun lämpiävän rantasaunan vieno savuaromi sekoittuu suloisesti kukkien, tuoreiden koivunlehtien ja vastaleikatun nurmen  tuoksuun. On tämä alkukesä kyllä ihana vuodenaika!

Onnellista alkavaa kesäkuun viikkoa!

Kesäpiha kutsuu jo

Ulkolämpötilat ovat nousseet täällä välillä jo lähelle kahtakymppiä ja puutarha on alkanut taas kutsua.

Jos kesäaamu on lämmin, aamukahvit maistuvat makoisimmalle potagerissa

Koska potargerin perustaminen jäi tänä keväänä aika myöhäiseen, istutin monet kasvit sinne valmiina taimina. Esimerkiksi yrtit, niin päästään toivon mukaan nauttimaankin niistä jo aika pian.

Kun perunat on saatu maahan, tuntee itsensä aina kunnon maajussiksi!

Hedelmäpuiden kukinta alkaa kirsikoista, ja luumut ja omenat seuraavat perässä.

Tänä kesänä potagerin pergolan kukkalaatikossa ihaillan valkoisia orvokkeja ja oranssia köynnöskrassia. Istutin myös useita hajuherneköynnöksiä pergolan liepeille tuomaan ihanaa tuoksua.

Olen tähän asti onnistunut puhumaan ihanalle voikukkakedolleni jatkoaikaa, mutta kohta taitavat kuitenkin sen päivät olla luetut. Mies on nimittäin alkanut yhä enemmän puhua nurmikon leikkuusta.

Myös piharuokailukausi on alkanut!

Hyvää viikkoa!

Viimeistä viedään

Ihana toukokuinen lämpöaalto on innostanut pihatöihin.

Mies on alkanut viimeistellä valmiiksi potagerin pergola-rakennelmaa, joka on jo parikin kesää odotellut muutamia toimenpiteitä. Pienestä keskeneräisyydestä  huolimatta se on ollut täydessä käytössä, ennen muuta viihtyisänä aamiaispaikkana niinä lämpöisinä ja kauniina kesäaamuina, kun olemme olleet kaupungissa. Mehän nautimme kesäaikaan aamiaiset useimmiten saaristossa.

Minä taas olen hoidellut istutuslaatikot siihen kuntoon, että jokaisesta on alkanut ilmestyä upouutta vihreää kasvua sievissä riveissä. Nyt niiden varttumista voi vain onnellisena seurailla pergolasta käsin  ja poistella välillä rikkaruohoja. Se on jännä juttu, kuinka kasvun ihme sykähdyttää, joka kerta!

Kalakeittolounas pergolassa

Miehellä oli pieni työreissu Viroon ja se osui sopivasti viikonloppuun, joten lähdin mukaan. Kävimme Tallinnassa ja Haapsalussa. Olipa kesäistä ja kaunista joka puolella!

Yksi erityinen seikka kiinnitti huomion virolaisten pihoissa. Siellä nurmikko ei tyypillisesti ollut sellaisessa roolissa kuin meillä, vaan pihoilla kukkivien hedelmäpuiden alla oli useimmiten rehevä kukkaketo, jossa oli suloisena sekamelskana luonnonkukkia, niittyleinikkejä, lemmikkejä ja voikukkia ja niiden sekaan oli sinne tänne heitelty tulppaaneja, unikkoja ja kaunokaisia. Varsinkin voikukat - puutarhoissa tunnetusti hyvin viihtyvinä - olivat Virossa kunniassaan, niitä oli valtavasti kaikkialla.

Ja miten kauniita ja rennon taiteellisella otteella luotuja, puoliksi luonnonpuutarhoja nähtiin! Koin sen kannustavana myös omaa voikukkarakkauttani kohtaan, jota joutuu yleisen ilmapiirin vuoksi välillä piilottelemaan kaapissa..

Nih! Nyt se havainnollisin esimerkein nähtiin: ei voikukkia tarvitse vainota. Niille voi päinvastoin antaa tilaa, kääntää ne voitokseen ja tehdä niistä puutarhansa näyttävän kuningattaren! Upeampaa ja helppohoitoisempaa kasvia ei heti keksi :)

En saanut noista ihanista pihoista yhtään kuvaa, kun en yksinkertaisesti viitsinyt alkaa työnnellä kameraani pensasaitojen läpi ja porttien yli..

Mutta ihan uusin, valaistunein silmin palasin ihailemaan meidän pihan villinä rehottavia reunoja, joiden kimppuun pergolaa urakoiva mies ei ole vielä leikkuutraktoreineen ehtinyt. 

Ilmat näyttäisivät viilenevän täällä sopivasti kohti viimeistä kouluviikkoa. Ihan hyvä, vielä pitää se viikko jaksaa puurtaa. Ja juhliakin on kivempi valmistella kun sisällä ei ole kolmekymmentä astetta lämmintä. 

Mutta muuten ei tainnut taaskaan mennä säiden ajoitus meidän kannalta ihan nappiin. Nimittäin hetken viivähtäneet helteet humauttivat omenapuut täyteen kukkaan, eivätkä ne varmaankaan ole loistossaan enää reilun viikon päästä, kun meillä on ne juhlat. Hedelmäpuiden kukkiminen menee yllättävän nopeasti ohi.

Sinne menevätkin sitten lopullisesti puutarhan mahdollisuudet osuttaa omenapuiden kukinta juhlistamaan meidän lakkiaisia. Käsillä ovat nimittäin kuopuksen juhlat. Siis viimeiset lajiaan. 

Saavat hedelmäpuut sen jälkeen pitää tunkkinsa ihan rauhassa. Ja alkaa tietysti vastedes kukkia ja kukoistaa mitä ihanimmin aina lakkiaispäivisin. En ole katkera mutta kuitenkin... :P

Postaukset aiemmista lakkiaisistamme löytyvät täältä, täältä ja täältä.

Suloista toukokuun loppua!

Keväthuumaa pihalla

Ilmojen lämpenemisen myötä hedelmätarhan puut ovat alkaneet peittyä kukkiin. Pihalla on niin kaunista ja ihanan tuoksuista. Sisälle ei taas tekisi mieli ollenkaan. Onneksi on perjantai, eikä mitään kiirettä minnekään..

Pepi-päärynä kukkii lupaavasti

Suklaakirsikka, joka antoi viime kesänä mahtavan sadon, on taas kukkapilven ympäröimä

Myös herukkapensaat notkuvat kukista

Poikamme juhlii parin viikon päästä valkoista lakkia, eli meille on tulossa jälleen ylioppilasjuhlat. Olisi kiva, jos ulkona olisi silloin paljon kukkia. Se varsinkin olisi hienoa, jos upea  omenapuiden kukinta ja ylioppilasjuhlat osuisivat samaan saumaan! Tuo ajoitus ei muistaakseni ole vielä kertaakaan mennyt meidän juhlissa ihan nappiin.

Saapa nähdä, miten käy tänä vuonna. Alppiruusut vaikuttavat ainakin siltä, että ne saattavat avata nuppunsa juuri oikeaan aikaan. Ja meillä on niitä pihalla niin paljon, että niiden kukinnan osuminen juhlaan hoitaisi kyllä puutarhan koristelutehtävän.

Kuten aina tähän aikaan vuodesta, potager vetää magneetin lailla puoleensa 

Istutin sinne tänään vielä koristekasvien kukkasipuleita

Sokeriherne on tälläkin kertaa potagerin nopein mullasta ponnistaja

Omenankukkien nuput ovat vasta näin pieniä. Hyvällä onnella pääsemme ihailemaan kukkia juhlassa. Elleivät lämpiävät säät hoida kukintaa pika-aikataululla niin, että se kahden viikon päästä onkin jo ohitse!

Mies on rakensi potagerin pergola-rakennusta valmiiksi samalla, kun minä siistin pihaa ja tein loppuja kylvöjä ja istutuksia potageriin. Meidän työteliäs, pihalla vietetty  perjantai-ilta saa arvoisensa päätöksen rantasaunan pehmeissä löylyissä. Voisiko olla mitään rentouttavampaa, kuin saunan lauteet ja kiireetön vilvoittelu kevätillassa, hedelmäpuiden kukkien tuoksussa ja joka puolella kaikuvan linnunlaulun keskellä. 

Toukokuu on kyllä ihana. Heti kun kesä kunnolla alkaa, tunnelmaan alkaa sekoittua hiukan haikeutta; kesä on niin nopeasti ohi.

Onnellista viikonloppua!