Remonttia flow' n vallassa

Remontti jatkuu täällä täyttä höyryä. Sitä ollaan nyt tehty jonkinlaisen flow' n vallassa, kun kerran vauhtiin päästiin.

Pääsiäisateriakin oli tänä vuonna muotoa työmaaruokala. Keittiö on jo jonkin aikaa sitten kokonaan purettu ja mikroaaltouuni on ollut ainoa käytettävissä oleva ruuanvalmistusväline. Se hieman rajoitti pääsiäisen juhlamenuakin. Kynttilät ja Matteus-passio hoitivat kuitenkin loput, ja oma perhe pöydän ympärillä. Tuntui riittävästi pääsiäiseltä.

Viime päivinä työn alla on ollut lattialämmityksen asentaminen. Se onkin kaiken sekoittava työvaihe, kun koko keskikerroksen lattiat ovat auki. Tässä vaiheessa viimeistään homma ei tunnu enää ollenkaan pieneltä pintaremontilta.

Mutta pohjia on saatu tehtyä ja keittiöön on päästy lyömään lattialautojakin. Puulaji on nyt kuusi. Seuraavana työvaiheena laudat on tarkoitus käsitellä lipeällä vaaleiksi.

Keittiön suhteen silmissä siintelevät tällaiset kuvat

Ryske jatkuu. Hyvää viikkoa!

Talo muutoksen kourissa

Kotimme on jo kauan ollut vähintään pintaremontin tarpeessa. Sitä olen joskus täällä blogissakin suunnitellut. Nyt koronavuoden mittaan aloimme konkreettisemminkin kartoittaa toimenpiteitä ja tilannetta, tekijöiden etsimisen ja muiden käytännön asioiden suhteen. 

Jokin viimeinen ponnistautuminen tositoimiin on kuitenkin tähän asti jäänyt puuttumaan. Ehdittiin jo alkaa epäröidä sitäkin, jaksetaanko me moiseen hommaan enää edes ryhtyä, vanhat ihmiset.

Kunnes talviloman aikaan iski purkuvimma. Liikkeelle panevana voimana varmaan sama asia kuin viimekeväisessä rantasaunaremontissa; loputtomalta tuntuvan kotona oleilun aiheuttama turhautuminen. Siinä ohessa joutui myös vähän liikaa katselemaan kodin epäkohtia. Alkoi pahasti tökkiä.

Purkamisen kohteeksi ovat joutuneet nyt suunnilleen kaikki häiritsevät asiat. Pian valkeni, ettei tämä nyt ihan pintaremontilla hoidu. 

Päätimme esimerkiksi laittaa keskikerrokseen lattialämmityksen, kun se niin luontevasti sopii talon maalämpöjärjestelmään. Sehän samalla tarkoittaa koko kerroksen lattian uusimista. Vähän väliseiniäkin ja huonejärjestystä muutetaan. Ja remontoidaan keittiö kokonaan. Ikkunoita on tilattu puusepältä. Ja talo pitäisi maalata jo ulkopuoleltakin. Ja niin edelleen.

Toistaiseksi tehdään itse, kun ollaan voimissamme ja intokin on huipussaan. Tämähän on kiva harrastus! Suorastaan flow'n vallassa täällä nyt meuhkataan.  

Kuvat voivat näyttää karuilta, mutta itse näen tilanteen toivoa herättävänä. Kaaos on usein tie muutokseen - ja juuri nyt se tuntuu oikein virkistävältä. 

(Ja nuo keltaiset kukat muuten mies toi naistenpäivänä. Hyvin sopivat sisustukseen!)

Samalla kovasti kiirettä pitelee, eikä näitä some-harrastuksiaankaan meinaa ehtiä hoidella. Mutta raportoin kyllä lisää, kun maisemat alkavat tästä selkiytyä!

Mukavaa viikon alkua!

Käsityöprojekteja pitkästä aikaa

Mies puurtaa innoissan täyttä työpäivää rakkaan rantasaunansa kimpussa. Kuten aina tällaisissa hankkeissa, yksi asia johtaa toiseen, eli uusia korjaamiskohteita löytyy helposti.

Viimeksi  löylyhuoneen seinästä paljastui pehmennyt alajuoksu, joka täytyi tässä yhteydessä uusia. Myös koko rakennuksen perustuksia on pitänyt vähän kunnostella. Tähänkin "pikkuremonttiin" tulee menemään aikaa enemmän, kuin alussa luulimme. Mutta tuleepa sitten tehtyä kunnolla.

Minäkin joudun vähän odottelemaan oman osuuteni alkamista. Olisi niin kiva päästä jo tekemään pintakäsittelyitä ja varsinkin sisustamaan!

Tässä odotellessani aloitin tekemään Bellalle uutta villapaitaa. Tällä kertaa hieman ohuemmasta langasta, puikoilla 3. Kaikki Bellan muut puserot ovat moniin tilanteisiin vähän liian paksuja.

Instagramissa joku muuten kommentoi Bellan pientä, söpöä hymyä. Totta, varsinkin vanhemmiten Bellan suunpielet ovat alkaneet kääntyä yhä enemmän ylöspäin. Se synnyttää hänelle vähän sellaisen salaperäisen Mona Lisa-ilmeen. Näyttää siltä, kuin Bella ymmärtäisi tästä elämänmenosta enemmänkin..

Villapaidan ensimmäinen sovitus

Täällä on ollut lämpimät, melkein helteiset säät. On niin kivaa olla puutarhassa, ettei sisälle malttaisi mennä millään. Juuri nyt kaikki kukkii ja kasvaa kohisten. Ja pihalla tuoksuu ihanalle, varsinkin iltaisin!

Kuten jo aiemmin kerroin, tiukimman koronaeristyksen aikaan mies huolellisesti askarteli rantasaunaan kaksi pyöreätä yläikkunaa. Niistä tuli todella hienot! On melkoinen puusepäntyön mestarinäyte tehdä noin erikoiset ikkunat, vieläpä ilman varsinaisia puusepän työkaluja (ja koulutusta). 

Ikkunoihin lopuksi asennetut vanhat, käsinpuhallatetut lasit kruunasivat kokonaisuuden.

Kuluneella viikolla ne sitten asennettiin paikoilleen

Kun mies oli sahannut pyöreän reiän ikkunan paikalle, hän huuteli yläkerrasta, että miltä näyttää. Vastasin, että ihan jees, mutta vielä parempi olisi, jos reikä olisi keskellä. Olisi pitänyt olla kamera juuri silloin valmiudessa, sillä miehen pää ilmestyi reikään alle sekunnissa ja ilme oli näkemisen arvoinen. 

No olihan se reikä tietysti keskellä, ei hän sitä vinoon olisi leikannut :)

Myös löylyhuoneeseen lisättiin pieni, neliruutuinen ikkuna. Se on siinä ihan täydellinen, avaa lauteilla istuville juuri sopivasti soman taulun ilta-aurinkoiselle järven lahdelle.

Sen sijaan saunakammarin isompi ikkuna tuotti päänvaivaa. Mietimme loppuun asti, laitammeko sitä lainkaan. Ongelma tuntui olevan lähinnä saunakammarin sisäpuolella. Se oli alkuperäisillä ikkunoilla levollinen ja sopusuhtainen tila.

Lopulta kuitenkin päätimme laittaa ikkunan. Järvimaisema on saunarannassa niin kaunis, että sitä on kiva katsella saunakammaristakin. 

Kun ikkuna sitten oli paikoillaan, huolemme osoittautui turhaksi. Se istui rakennukseen kaikin puolin erinomaisesti, kuin olisi ollut siinä aina. 

Mutta sellainen jännä juttu näiden muutosten myötä on tapahtunut, että rantasauna on alkanut kaivata minun silmissäni valkoisia nurkkalautoja. Aiemmin en ole sellaista miettinyt. Ehkä se johtuu siitä, että kun ikkunoita on nyt enemmän, rakennus on alkanut näyttää jotenkin suuremmalta ja siksi kaivata ääriviivoihinsa jotain kokoavaa elementtiä.

Tässä saunakammarin järvenpuoleinen seinä ennen ikkunaa ja sen jälkeen

Ja tältä näyttää rantasaunan uusi päätyikkuna ylös päärakennuksen edustalle. Tässäkin kohti silmäni kaipaavat niitä nurkkalautoja..

Näillä säillä ei tulisi mieleenkään ruokailla sisätiloissa. Vaihtelunhaluisina katamme pöydän milloin millekin puolelle puutarhaa. 

Laituri on yksi suosituimpia paikkoja, vaikka sinne on pitkä matka ja siellä on tähän tarkoitukseen aivan liian pieni pöytä.

Juhannusruusu on tällä hetkellä täpötäynnä voimakkaasti tuoksuvia kukkia. Etenkin illalla sen ohitse on ihana kävellä.

Olen säilyttänyt varastossani lähes kymmenen metrin pätkää pellavavohvelikangasta. Se on myös mahtavan levyistä, 2,4 metriä. Meillä on tuosta kankaasta käytössä jo kaksi kylpypyyhettä ja muutamia käsipyyhkeitä, jotka ovat parhaita kaikista; imukykyisiä ja ihanan tuntuisia iholla. 

Niinpä polkaisimme tyttären kanssa pyyheliinatehtaan pystyyn. Saamme tehtyä tästä kangasmäärästä yhteensä 37 reilunkokoista kylpy- ja käsipyyhettä, jotka aiomme jakaa keskenämme. 

Mutta sitä ennen meidän molempien täytyy kiinnittää vielä aika paljon nuppineuloja ja polkea ompelukonetta!

Hyvää sunnuntaita!

Vapaa-ajan harrastuksia

Nyt, kun lomamoodi pienen saaristoirtioton jälkeen alkaa toden teolla saavuttaa tajunnan, myös rantasaunan pintaremonttihanke on alkanut saada uutta potkua. Käytännössä tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että projektiin on todella ryhdytty muutenkin kuin haaveilun tasolla. 

Rantasauna on rakennettu 30-luvun puolivälissä ja se on edelleen lähestulkoon alkuperäisessä kunnossa. Tuota alkuperäiskuntoa on tarkoitus myös kunnioittaa, emme aio tehdä saunaan mitään radikaaleja muutoksia. Suunnitteilla on lähinnä korjailua ja korkeintaan pienten käytännöllisyyttä lisäävien toimenpiteiden tekemistä. Esimerkiksi sähkövalaistuksen pehmeää lisäämistä. 

Saunassahan on koko ajan ollut sähköt, mutta silti siellä on pääasiassa oleiltu kynttilöiden ja lyhtyjen valossa. 

Rakennus on noin 25 neliömetrin kokoinen käsittäen aika ison saunan, pienen eteisen ja pukuvälikön, sekä saunakammarin. 

Itse sauna on vuosikymmenten saatossa tummunut lähes mustaksi, mistä kovasti tykkäämme.

Sen sijaan saunan muiden tilojen väritys on tuottanut hiukan päänvaivaa. Rakennuksesta löytyy monensävyiseksi patinoitunutta puupintaa, myös aika vaaleata puuta on tullut esiin puretun kaapin takaa. Sisätilojen ilme freesiytyisi nopeasti, jos ne kaikki vaan maalaisi jollain sopivalla sävyllä. 

Mutta mies on kiintynyt vanhoihin puupintoihin, eikä halua että niitä maalataan. Rantasauna on erityisen rakas juuri hänelle (ja nykyisin myös nuoriksi miehiksi varttuneille pojillemme), joten toivetta tulee tietysti kunnioittaa.

Olenkin pohdiskellut, että käsittelisin pukutilan ja saunakammarin seinät ja katot jollain kevyesti sävyttävällä puunsuoja-aineella, jolloin tiloihin saataisiin vähän yhtenäisempi ja rauhallisempi ilme. Kaikki lattiat voisi sitten maalata vaikka vaalealla helmenharmaalla, valoa ja raikkautta tuomaan. 

Ensi viikolla päästään varmaankin jo jonkinlaisiin ratkaisuihin asiassa!

Alppiruusujen kukinta alkaa olla komeimmillaan

Ihan ensitöikseni taidan kuitenkin tervata veneen. Se synnyttäisi ihanan tuoksunkin koko tienoolle, jolloin puuhat rantasaunan parissa tuntuisivat vielä mukavammilta.

Saunaremontin vaiheista lisää myöhemmin, myös blogin upouuden Instagramin puolella :)

Onnellista kesäviikkoa!

Vierashuone ja sunnuntai-aamun köpispuuro

Alimman kerroksen vierashuone on ollut meillä hitaasti etenevän projektin kohteena jo jonkin aikaa. Nyt se on saatu isoilta osin valmiiksi uutta käyttöä varten.

Tästä voisi psykoanalyytikko vetää johtopäätöksiä, mutta olen aina tykännyt kellareista. Kellareiden usein vähän karussa tunnelmassa on jotain viehättävää, varsinkin vanhojen kellareiden. Siksi meidänkin alimmassa kerroksessa on varottu tekemästä tiloista liian "sliipattuja".

Kellaria ei myöskään saisi täyttää huonekaluilla. Rosoiset tiiliseinät ja valkoiset lautalattiat ovat jo itsessään niin kauniit, että tilat olisivat oikeastaan parhaimmilllaan lähes tyhjinä.

Tänään, kun jälkikasvukin yhtä lukuunottamatta oli viettämässä kotiviikonloppua, järjestettiin  suunniteltu sunnuntai-aamun köpispuuro-brunssi. 

Blogini pitkäaikainen lukija ja ihana kommentoija Kati, joka myös kirjoittaa Katinkanssa- blogia, oli pongannut kyseisen puuron ohjeen Suomalaisesta puurokirjasta (Tiia Koskimies). Se löytyy sieltä nimellä Köpiksen kaurapuuro. 

Tein kuitenkin vielä pieniä hienosäätöjä ja tarkennuksia ohjeeseen, jotta päästiin mahdollisimman lähelle Grødin puuroelämystä. 

Eli kokonaiset mantelit paahdettiin uunissa ja kinuskina toimi karamellisoitu, kondensoitu maito. 

Se maistuikin sitten täsmälleen samalta kuin Grødissa, eli ei liian ylimakealta ja sen rakenne oli samalla tavalla hiukan hyytelömäinen. Luulenkin, että heidän "kotitekoinen" kinuskikastikkeensa oli nimenomaan tuota kondensoitua, karamellisoitua maitoa. 

Lisäksi keitin puuron kahviin tarkoitettuun kauramaitoon ja lisukkeeksi valitsin vihreitä, hapokkaita ja kirpeänmakeita omenoita, jotka toimivat minusta mahtavasti tässä kombinaatiossa.

Hyvää sunnuntaita!

Courmet-tason susheja

Saimme pitkästä aikaa koottua koko perheen saman pöydän äärelle. Sitä piti tietysti juhlia hyvällä ruualla. Mutta kun kukaan ei oikein ehtinyt perjantaina viettää aikaa keittiössä, täytyi hyödyntää noutoruokaa. Valintamme kohdistui tällä kertaa Järvenpään Citymarkettiin. 

Suunta voi pääkaupunkiseudun runsaan ravintolatarjonnan keskellä kuulostaa ankeahkolta, mutta sitä se ei todellakaan ole. Järvenpään Citymarket on nimittäin tällä hetkellä paikkunnan merkittävin nähtävyys. Se on vetovoimaisuudessaan ohittanut iloisesti esimerkiksi tarunhohtoisen Tuusulanjärven ja Sibeliuksen kotitalon Ainolan. Citymarketista on tullut "herkkusuiden pyhiinvaelluskohde" kuten Suomen Kuvalehti vastikään otsikoi. Syynä tähän on ennen muuta liikkeen kuuluisuuteen pompannut sushitiski. 

Citymarketin K-kauppiaalla Markku Hautalalla on unelma valmistaa Euroopan parasta sushia ja myydä sitä asiakkaille mukaan otettavaksi parinkympin kilohintaan. Tämä on edellyttänyt antaumuksellista yhteistyötä ja pitkiä neuvotteluita japanilaisten raaka-ainetoimittajien kanssa, sillä esimerkiksi susheissa käytettävää riisiä ei tiettävästi käytä yksikään muu eurooppalainen kauppa. Kyseessä on korkeimman laatukategorian sushiriisi Japanissa. 

Myös esimerkiksi Järvenpäässä käytetettävä Yokoi-etikka on samaa, mitä useimmat japanilaiset Michelin-sushiravintolat käyttävät, tammitynnyrissä kypsynyt soijakastike tulee 1600-luvulta saakka samaa tehdasta pyörittäneeltä perheyritykseltä jne. Laatu on kauppias Markku Hautalalle periaatekysymys.  

Järvenpään Citymarketissa valmistetaan ja myydään lähes 100 000 sushia viikossa, mikä on enemmän kuin missään muussa ruokakaupassa koko Euroopassa. Eikä se Järvenpää taida niin kovin suuri paikkakunta olla.

Pitihän niitä susheja siis kokeilla. Emmekä pettyneet! Olimme lähes yksimielisiä siitä, että lautasella oli todellakin parhaat sushit, mitä kukaan oli syönyt. Järvenpään sushien maku oli ihan omaa luokkaansa. 

Vain vastikään vähän pidempään Japanissa matkustellut poika ei ihan varauksetta yhtynyt tähän näkemykseen. Siellä sushit olivat kuulemma usein vähintään yhtä hyviä.

Järvenpään Citymarket oli muutenkin kiinnostava käyntikohde. Sehän valittiin heinäkuussa maailman kuuden parhaan ruokakaupan joukkoon arvostetun IGD-organisaation järjestämässä kisassa. Marraskuun alussa kauppias Hautala sitten muutamine työntekijöineen matkustaa Lontooseen seuraamaan gaalaa, jossa julkistetaan koko kisan voittaja, eli Euroopan paras ruokakauppa. Valinta perustuu asiantuntijavierailuihin yli 750 kaupassa ympäri Eurooppaa. 

Eikä jo tähän saakka uskomatonta sijoitusta kyllä liikkeessä poikettuaan ihmettele. Sushin lisäksi järvenpääläisiä ja muita kulinaristeja hemmotellaan mm. Italiasta tuodun pizzerian pyörivässä uunissa valmistetuilla aidoilla italialaisilla pitsoilla, liikkeen omalla jäätelötehtaalla ja hedelmäosaston mehukoneilla.

Ja vielä selvyyden vuoksi: tämä postaus ei sisällä kaupallista yhteistyötä. Olipahan muuten vaan melkoinen elämys tuo Järvenpään reissu.

No entäs muu elämänmeno sitten? Blogiin kirjoittelu on meinannut taas melkein kokonaan hyytyä. Syksy tuntuu vaan niin kiireiseltä. Olemme kuitenkin miehen kanssa alkaneet hiljalleen kohentaa tyhjiksi jääneitä lastenhuoneita. Niille on suunniteltu uusia käyttötarkoituksia ja se tietysti edellyttää joitakin toimenpiteitä.

Esimerkiksi tyttären huoneesta on syntymässä toivon mukaan viihtyisä ja mukava vierashuone. Sinne siirtyvät seuraavaksi talon mukana tulleet 30-luvun rautasängyt, joiden hiukan makea vaaleansininen muuttuu vaihdoksen yhteydessä pehmeäksi ja neutraaliksi höyhenen harmaaksi.  

Hyvää viikkoa!