Vaihtelevaisia vappusäitä

Vappuaatto oli meidän ensimmäinen niin lämmin päivä saaristossa, että ulkona tarkeni hyvin syödä. Aamiaista on kyllä jo kauan nautittu talon suojaisalla seinustalla, metsän ja aamuauringon puolella, missä on lämmintä melkein aina.

Mutta nyt tarkeni istuskella joka paikassa, meren puolellakin.

Viikonlopun aikana ilma muuttui sumuiseksi. Sekin on hieno sää saaristossa. 

Varsinkin sumuisen illan savusauna on elämys. Myrskylyhdyt valaisevat ympäristön erityisen tunnelmallisesti ja savusaunan tuoksu sekoittuu pehmeästi usvaiseen ilmaan. Merivesikin tuntuu uidessa vähän lämpöisemmältä, vaikka se on nyt vain kuusiasteista.

Myös ääniympäristö on iso osa mökin tunnelmaa. Jostain syystä vesilinnut aktivoituvat huutelemaan erityisesti sumusäällä. Kuulostaa mystiseltä, kun pehmeän sumun seasta kantautuu vesilintujen erikoisia ääniä, huutelua ja kurlutuksia. Aina välillä niihin sekoittuu kaukaa kuuluva, laivan sumutorven pitkä vaimea törähdys.

Juttelimme miehen kanssa eilen, kun istuskelimme uinnin jälkeen laiturilla nauttimassa tunnelmasta, että tuntuu kuin olisimme keskellä japanilaista haiku-runoa.

Värityksen jatkuva vaihtelu on yksi saaristoympäristön hienoja juttuja.  Kun ympärillä on paljon vettä, taivas värittää meren milloin mitenkin ja se hallitsee maisemaa. 

Aamulla eletään ihan eri värisessä maailmassa kuin illalla. Ja aurinkoisella säällä on eri näköistä kuin pilvisellä. Sateella taas värit häviävät lähes kokonaan ja ympäristö on graafisen pelkistetty. Samoin talvella, vaikkei lunta olisikaan.

Mökillä merivesi on erittäin kirkasta, mutta sumuisella  ilmalla meri näyttää usein todella vihreältä. 

Hyvää sunnuntaita!

Potager heräilee henkiin

Piha on talven jäljiltä ihan rempallaan. On ollut niin kylmää ja kevät kaiken kaikkiaan niin epätavallinen, ettei ole tullut vielä ryhdyttyä pihahommiin.  Jotenkin vaan ei ole puutarha tavalliseen tapaan kutsunut.

Kunnes mies yhtenä päivänä havahtui asiaan ja käänsi potargerin istutuslaatikoiden mullat. Nyt ne olisivat valmiina uusille istutuksille.

Vielä pitäisi suunnitella ja listata, mitä tulevana kautena viljeltäisiin.

Perunaa ainakin, se oli viime kesänä suuri menestys. Söimme lähes koko kesän omia uusia perunoita, jotka olivat ihanan makuisia ja joiden kuori lähti irti puristamalla. Valkosipuleita potagerissa jo kasvaakin, kuten myös raparperia ja joitakin monivuotisia yrttejä.

Mies haluaisi kylvää/ istuttaa laatikoihin värikkäitä kaalia. Olisi kuulemma nätti sellainen potager.  Olen samaa mieltä. Mutta jotenkin epäilen, etteivät esimerkiksi kukka- tai parsakaalit menestyisi meillä. En tiedä, ovatko ne edes mitenkään hankalia kasvatettavia, mutta tuo tunne on.

Olen nimittäin kyllästynyt kituutteleviin kasveihin, joita saa jatkuvasti olla virottelemassa henkiin. Potagerin kasvien pitäisi kukoistaa ja tuottaa kohtuullista satoa pienellä vaivalla. Eli käytännössä lähes kokonaan ilman hoitamista. Muutenkin, mutta myös siksi, että tulemme olemaan kesällä paljon mökillä.

Liian monena kesänä esimerkiksi tomaatit ovat tuottaneet pettymyksen. Se on lempivihannekseni ja niinpä joka kevät aloitan suurin toivein tomaatinviljelyn. Haaveissa hohtelevat pulskat ja makeat, auringon hitaasti kypsyttämät tomaattipallerot, joita voi käydä kesäaamuisin keräämässä kulhot täyteen.

Uutterankin tomaatinviljelyn lopputulos on yleensä ollut yksi lasipurkillinen raaoista pikkutomaateista tehtyä pikkelsiä, myöhään syksyllä, kun viimeinenkin toivo sadon kypsymisestä on mennyt.

Tiedän kyllä ihmisiä, jotka menestyksellä kasvattavat tomaatteja näillä korkeuksilla. Enkä ymmärrä, miksi se ei meillä onnistu. Loivasti etelään viettävän potagerimme pitäisi olla olla erinomainen  kasvupaikka.

Mutta näihin asioihin tuntuu liittyvän muutenkin hiukan taikuutta. On turha edes yrittää ymmärtää kaikkea.

Joka tapauksessa, potargerin istutuslaatikoiden suunnittelu seuraavaa satokautta varten saattaisi olla kiva projekti tulevana vappuviikonloppuna!

Miehen tekemät mehupullolaatikot pääsivät ensimmäistä kertaa hyötykäyttöön, kun ne on nyt ladattu täyteen tekeytymässä olevia simapulloja. 

Maustoin simaa vaihtelun vuoksi piparmintun lehdillä, joka synnytti kivan uuden vivahteen tuttuun makuun.

Vappu potagerin parissa

Täällä on ollut kaunis ja aurinkoinen vapunpäivä. Mahtava sauma tehdä potagerin kevätkunnostus! Aloitimme miehen kanssa heti aamukahvin jälkeen. 

Tänään avattiin myös grillauskausi ja syötiin ensimmäisen kerran ulkona

Iltapäivällä potager oli siivottu ja istutuslaatikoiden multa käännetty. Pääsin jo kylvämäänkin osan yrteistä, vihanneksista ja juureksista: tillin, persiljan, porkkanan ja sokeriherneen sekä joukon koristekasveja. 

Sokeriherneen siemenrivi odottaa peittelyä

Yhteen kasviin kohdistuu erityisen paljon odotuksia! Ja se on viime kesän suurin yllättäjä ja ilahduttaja, eli Luostarin köynnösruusu (Uetersener Klosterrose), potagerimme itseoikeutettu kuningatar, josta viime kesänä kirjoitin täällä.

Kasvuunlähtö näyttää ainakin lupaavalta

Mukavaa loppuviikkoa!

Kesäkauden avaus

Sima yllättää joka vuosi, sehän valmistuu ohjeen mukaan kokonaisen viikon. Havahdun tähän tosiasiaan aina liian myöhään. Niinpä meidän vappusima on yleensä kolmen-neljän päivän ikäistä.  Sitä on käytetty lämpimässä yhden vuorokauden sijasta kaksi ja jäähdytetty sen jälkeen jääkaapissa kylmäksi vielä päivän tai kaksi. Hyvin toimii niinkin. En huomaa eroa "oikeaoppisesti" valmistettuun. 

Monet rusinatkin pompahtelevat tuossa ajassa pintaan, toiset taas eivät koskaan. Eli niistä ei kokemukseni mukaan voi päätellä siman valmiutta.

Siitä lähtien kun meillä on ollut mökki, olemme viettäneet siellä kaikki vaput. Ennen koko perheellä, nykyisin yhä useammin miehen kanssa kahdestaan. Se on erilaista, mutta ei yhtään ankeampaa. Pitkän lapsiperhehulinan jälkeen on oikeastaan varsin rentoa ja kivaa lomailla aikuisten kesken. Mies sattuu vielä olemaan erityisen hyvää seuraa :) 

Lisäksi mökkinaapureina pienen kävelymatkan päässä asustelevat vanhat rakkaat ystävämme, joiden kanssa on pidetty tiiviisti yhteyttä opiskeluvuosista lähtien. Heidän perhetilanteensa on sama kuin meilläkin, eli nuoriso on mökillä mukana vain satunnaisesti. Olemme siis pariskuntina palanneet ikään kuin lähtöpisteeseemme, voimme hengailla rennosti yhdessä aina kun seurankipeys yllättää. 

Kesäaikaan pienen venematkan päästä löytyvät myös toiset hyvät ystävämme, eli hyvin on mökkielämän laatuseura varmistettu!

Lauantaina saapuessamme ilta oli tyyni

Sunnuntai-aamu valkeni sumuisena

Sisäkylppäri, joka mahdollistaa mm. lämpöisen suihkun, on yksi mökin tärkeimpiä fasiliteetteja

Meillä mies tekee useimmiten aamupalan. Arkiaamuina kotona se on tavallisesti kahvi ja kaurapuuro pienine lisukkeineen. Mökillä nautimme runsaampia, brunssi-tyyppisiä aamupaloja. Tämä johtuu paitsi siitä, että miellämme nykyisin mökin kaikinpuolisen maksimaalisen nautiskelun tyyssijaksi, niin myös yksinkertaisesti mökkielämän kiireettömistä aamuista. Aamiaispöydässä voi hyvin vierähtää vaikkapa puolitoista tuntia. Kesällä se tapahtuu useimmiten ulkona. 

Vapun kunniaksi tuli oikeata aamupala-hemmottelua

Rooman hellehatut ovat kotiutumassa mökille

Ah, eväskori ja unelmat aamukahviretkistä luodoille tyyninä, lämpöisinä kesäaamuina

Savusauna kuuluu mökillä lähes jokaiseen iltaan. Sen lämmittäminen alkaa jo varhain iltapäivällä.

Savusaunan myötä polttopuiden tarve mökillä on noussut ihan uudelle tasolle.  Pääsimme ostamaan paikalliselta isännältä komean leppähalkokasan rantaan tuotuna. Mies sai touhuta muutaman tunnin ennen kuin halot olivat sateelta suojassa, kauniissa pinoissa.

Yksi oma mökkiruokalempparini ovat grillatut kala-kasvisnyytit. Ne ovat helpot tehdä, ainekset löytvät aina kaapista ja lopputulos on taatusti onnistunut. Ohjetta voi varioida loputtomiin, mutta perusidea on, että otetaan pala foliota, pilkotaan keko mitä tahansa kasviksia ja päälle ladotaan jotain kalaa. Vähän suolaa ja pippuria, sekä pinnalle muutamia nokareita jotain soveltuvaa tuorejuustoa. Sitten nyytit grilliin (tai uuniin). Noin tunnin haudutus ja se on siinä; jo nyyttien avaaminen on nautinto, sillä kääreestä tulvahtava tuoksu on taivaallinen.

Mies paistoi lohi-kasvisnyyttien kaveriksi kuhafileitä

 Poikkesimme naapurissa munkkikahvilla

Ja lähdimme sitten yhdessä naapureiden kanssa ajelemaan veneellä, sillä sunnuntai-ilta oli kaunis ja tyyni.

Keväällä merellä on ihmeellinen äänimaailma. Joka puolella humisevat tuhansien lintujen kujerrus, huutelu, vislailu, huhuilu, viserrys ja kurlutus. Tulee mieleen viidakon äänet.

Merellä myös näytti lumoavan kauniilta

 Ihailimme yhdessä auringonlaskua

 Kun lopulta palailtiin hämärtyvässä kevätillassa takaisin mökille, savusauna odotti jo valmiina 

Vappua vastaanotettiin perinteiseen tapaan, tutussa seurassa

TallennaTallenna