Mökillä etätöissä

Päästiin etätöistä johtuen muutamaksi päiväksi mökille. Näin joulukuussa se on harvinaista luksusta. 

Saaristossa oli taas niin kaunista ja tunnelmallista, karut mökkimaisemat ovat minusta talviaikaan vaikuttavimmillaan. 

Jos ei olisi ollut töissä, koko päivän olisi hyvin voinut viettää vain ikkunasta ulos katsellen.

Vaikka saaristossa ei vielä ollutkaan lunta, kynttilät ja tuoksuvat joulukukat toivat mökille joulutunnelman.

Vaaleanharmaa villahuopa- hygge, lempisääni <3

Savusauna lämpeni tälläkin reissulla, tottakai. Myös uimaan piti päästä. 

Kun olen uinut säännöllisesti kesästä saakka, ei kylmään veteen meneminen näin vähitellen totuteltuna ole tuntunut ollenkaan vaikealta. Mökillä avoin merivesi tuntui jopa "lämpöisemmältä" kuin järvivesi kotona, missä veteen päästäkseen on jo jonkin aikaa täytynyt tehdä avantoa. 

Talviuinnin jälkeen tuntuu aina kuin olisi uudestisyntynyt. Tätä harrastusta aion kyllä jatkaa!

Hyvää kolmatta adventtia!

Syyslomalla

Tänä syksynä on ollut kaunis ruska. Sitä on tosin ihailtu enimmäkseen ikkunoista, sillä runsaat sateet ovat heikentäneet ulkoilumahdollisuuksia.

Rantasaunan remontti on jo pitkällä. Ulkopuoli on lähes valmis, vain piipunhattu ja päätyjen  tikapuut puuttuvat, sekä sisäänkäynti ja terassi ovat viimeistelemättä. Myös pieniä maalaushommia on vielä tekemättä. Ne kaikki, piipunhattua ehkä lukuunottamatta, jäänevät ensi kevääseen.

Sähkötyöt rakennuksen sisällä pitäisi vielä saada tehtyä, sillä saunan uusi hienous, hanavesi, edellyttää ympärivuotista lämmön ylläpitämistä. 

Ihmeellinen syksy, orvokit kukkivat vieläkin etupihan ruukuissa!

Syysloman vapailla päästiin nauttimaan hetkeksi myös mökkielämästä. Saaristo on mielestäni  kauneimmillaan juuri syksyllä.

Meillä oli pieni koiravieras mukana mökkireissulla. Kahdeksan kuukautta vanha kaniinimäyräkoiranpentu Arvi jätti jälkeensä raastavan koirakuumeen, vaikka olemme (vakaasti?) päättäneet, että Bellan jälkeen pysymme lujina emmekä hanki enää uusia koiria.

 Että voikin otus olla suloinen!

Tämän näköisenä ei saisi katsoa koirattomuuspäätöksen tehnyttä ihmistä...

Mökkiruokana pitkään haudutettua feta-halloum-juurespaistosta, sesongin juureksista. 

Tunnelmallista syyssunnuntaita!

Rapujuhlat ja syyskauteen siirtyminen

Pääsimme viettämään mökille elokuun ja samalla kesän viimeistä viikonloppua, joka tunnetaan myös Muinaistulien yö-viikonloppuna. Sen viettämisestä mökillä on muodostunut meille jo perinne. Tuohon viikonloppuumme kuuluvat tätä nykyä myös rapujuhlat. Olemme miehen kanssa omaksuneet kyseisen perinteen vasta ruotsinkieliseltä mökkiseudultamme. Meistä kummankaan lapsuuteen eivät rapujuhlat kuuluneet, vaikka muuten kaikkia juhlaperinteitä molempien kotona antaumuksella vaalittiinkin. 

Ja mehän miehen kanssa rakastamme juhlia, kaikkia mahdollisia, mutta varsinkin sellaisia jotka toistuvat joka vuosi tiettynä ajankohtana. Niinpä rapujuhlatkin otettiin ilolla mukaan omiin perinteisiimme. Vaikkakin omanlaisenamme, meille soveltuvana versiona. Mutta niinhän ne perinteet muutenkin elävät ja muuttuvat aikain saatossa.

Nyt vuotta rytmittävät kivasti pikkujoulut, joulu, uusi vuosi, pääsiäinen, vappu, juhannus ja muinaistulien yö-viikonloppu, eli rapujuhlat, kaikki omine erityispiirteineen.

Tänä vuonna saimme rapujuhliin vieläpä koko porukan mukaan, mikä oli erityisen ihanaa! 

Ravuissa ei ole paljoa syötävää. Niiden idea lieneekin yhdessäolossa, saman pöydän ääreen kokoontumisessa, elokuisessa illassa, tunnelmallisesti lyhtyjen valossa. Ja siinä sosiaalisen kanssakäymisen tarkoituksessa ne toimivat erinomaisesti. Mutta eivät yksistään riitä ravitsemaan porukkaa.

Joten onneksi on olemassa Västerbottenin juustopiirakka! Sen kun tekee rapuillallisen alkuruuaksi, kenellekään ei taatusti jää nälkä. Juustopiirakan oheen sopii mahtavasti mätikastike ja esimerkiksi jokirapusalaatti.

Ryyditimme tällä kertaa mätikastiketta tuorekurkulla, sitruunalla ja tillillä. Se oli yllättävän hyvää ja raikasta niinkin!

Nyt on sitten kesän päättymiset juhlittu ja aletaan siirtyä kohti syksyä. 

Pidän kovasti syksystä, joten vuodenajan vaihtuminen ei tunnu lainkaan ikävältä. Syyskuu on yksi kauneimmista kuukausista ja sen jälkeen tulevat vielä ihanat hyggekuukaudet, loka- ja marraskuu ♡

Tunnelmallista syyskuun viikkoa!

Mökkielämää

Juhannuksesta on kohta kuukausi, eli pian aletaan puhua jo loppukesästä. Aika menee niin nopeasti, varsinkin kesällä. 

Olemme tänä kesänä viettäneet tavallista enemmän aikaa kaupungissakin. Mökillä ollaan oltu lähinnä vain hyvillä säillä. Niitäkin on riittänyt.

Mökin suojaisa, lämmin uintilaituri on yksi viihtyisimpiä paikkoja mökkisaaressa.

Saimme ystäviltä tuliaisiksi hyvän kirjan, johon on ollut kiva upota hellepäivinä. Se sopi myös hyvin tämän kesän "teemaani", eli omaan kaikinpuoliseen hyvinvointiin panostamiseen.

Meidän Bella, viralliselta nimeltään Giabella Bianca, täyttää heinäkuun lopussa 13 vuotta. Tänä kesänä olemme oikeastaan ensimmäistä kertaa huomanneet, että Bellassa on alkanut näkyä ikääntymisen merkkejä. Aktiivinen, vilkas ja ketterä villakoira on vähän hidastunut ja se nukkuu enemmän kuin aikaisemmin. 

Bella myös istuskelee aiempaa pidempiä aikoja itsekseen laiturinnokassa ympäristöä tarkkaillen ja aina välillä se näyttää torkahtavan istuessaan. 

Tänä kesänä mökillä on käynyt myös kivoja vieraita, kuten niin monena aiempanakin kesänä. Ystävien kanssa vietetyt hetket ovat yksiä mökkielämän hienoimpia. 

Viimeksi hyvät ystävämme kotipaikkakunnalta saapuivat luoksemme meloen. Vietimme kivan illan yhdessä, saunoen ja jutellen ja he jäivät yöksi vierasmajaamme. Pitkän aamiaisen jälkeen vilkutimme hyvästiksi ja melojat katosivat saariston kauniiseen kesäaamuun.

Olemme tänäkin kesänä olleet mökillä pääasiassa miehen kanssa kahdestaan. Se on ollut taas ihanaa aikaa, on niin kivaa olla kiireettömästi yhdessä. On tullut aikoinaan tehtyä hyvä valinta, sillä toisen naama ja jutut eivät vielä vuosikymmentenkään jälkeen yhtään kyllästytä!

Kun on monta lasta ja takana pitkä lapsiperhehärdelli, rauhallista kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa osaa todella arvostaa. Kun saa jutella rauhassa ja tehdä mitä haluaa, vaikka pulahtaa uimassa tai lähteä veneajelulle hyvään saaristoravintolaan. Tai vaan istuskella hiljaa yhdessä, katsella maisemaa, ilman kiirettä minnekään. Haaveilla ja suunnitella tulevia juttuja. 

Toisaalta tässä iässä jo ymmärtää, että juuri käsillä olevassa hetkessä on kaikki mitä meillä on. Tulevasta ei kukaan tiedä. Tuntuu onnelliselta puuhailla pieniä, arkipäiviäisiä asioita ja nauttia yhdessäolosta, tästä hetkestä.

Sekin on kiva, kun ne lapset - tai nuoret - käyvät välillä tervehtimässä meitä saaressa. Muutaman päivän kerrallaan, kunnes työt tai sosiaalinen elämä kaupungissa taas kutsuvat. 

Lapsia tietysti lellitään kesälomalla mökillä, sehän kuuluu jo perinteisiinkin. He saavat esimerkiksi toivoa, mitä laitetaan ruuaksi. 

Silloin kun meidän nuoret miehet saavat valita ruokalajin, toive on aina sama: pekonilla kuorrutettu pippurinen uunimureke kantarellimuhennoksen kera. Sen lisukkeeksi mieluiten perunamuusia, mutta näin kesäaikaan uudetkin perunat käyvät. 

Uudet perunat tekevät tästä raskaanpuoleisesta ruokalajista vähän kesäisemmän tuntuisen. Jos lisukkeeksi tekaisee vielä iki-ihanat mummon tillikurkut, tai hölskykurkut, miten niitä itse kukin nimittääkin, mureke kantarellimuhennoksineen alkaa käydä jo lähes täydestä kesäruuasta. 

Tämä meillä hyvin suosittu juhlahetkien ateriakokonaisuus on myös erittäin helppo ja nopea valmistaa. Varsinkin jos aterian valmistamiseen osallistuu koko perhe, se on hetkessä valmis. 

Syömme yleensä lähes pelkästään kala- tai kasvisruokia ja varsinkin punainen liha päätyy nykyisin meillä aika harvoin ruokalautaselle. Mutta jos päätyy, niin se on useimmiten vähärasvaista  nautaa. Mureke ja lihapullat ovat poikkeus, sillä ne täytyy tehdä vähän rasvaisemmasta sika-nauta-jauhelihasta. 

Käytän lähes aina murekkeen pohjana helppoa valmista sipulikeittoa, jonka sekoitan kermaviiliin ja kananmunaan. Sipulikeiton lisäksi murekkeen maustamiseen tarvitaan enää reilu annos rouhittua mustapippuria. Pinnalla rapeaksi paahtuva pekoni viimeistelee maun. 

Meidän nuoriso on osoittautunut vähän vartuttuaan innokkaiksi sienestäjiksi ja he osaavatkin etsiä kantarellimuhennokseen tarvittavat sienet metsästä. Niiden lisäksi herkulliseen muhennokseen tarvitaan vain sipulia ja ruokakermaa/kermaa, valkopippuria ja suolaa.

Mukavaa heinäkuun viikkoa!