Tyttären luona kylässä

Niiden muutaman vuoden aikana, joina olen taltioinut perheemme elämänmenoa blogiin, tilanne on yllättävän paljon muuttunut. Kun aloitin, ympärillä oli taukoamaton lapsiperhehulina. Arkista huoltamista oli paljon ja omia rauhallisia hetkiä sai odottaa. Tärkeämmät puhelutkin piti mennä hoitamaan jonnekin sivummalle.

Näinä blogivuosina lapsista on pikkuhiljaa tullut pitkänhuiskeata nuorisoa ja kotona on nykyisin useinkin hiljaista. Sehän on tietysti ihan luonnollista ja toivottavaa, että elämä menee eteenpäin ja lapset varttuvat. Niin sen kuuluukin mennä - mutta on se myös vähän haikeata.

Hyviäkin puolia on. Ikuiselta tuntunut huoltaminen on huomattavasti vähentynyt. Omia rauhallisia hetkiä on tarjolla yllin kyllin. Ja nykyisin voi jopa mennä lapsensa luokse kylään! 

Tytär opiskelee naapurikaupungissa, parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä kotoa. Hän asuu ihan keskustassa, lähellä koulua ja kaikkea muutakin. Käyn silloin tällöin tyttären luona yökylässä, testaamassa jonkin hyvän ravintolan, aamulla brunssilla ja shoppailemassa. Asumme niin maaseutumaisesti, että nuo yhden yönseudun kaupunkipyrähdykset tuntuvat minusta ulkomaanmatkoilta. 

Tyttären asunto on kaunis, tilava kaksio vanhassa talossa. Opiskeluboxin kieltämättä varsin kulahtaneet pinnat kuitenkin tuntuivat häiritsevän häntä kovasti. Niinpä viime kesänä suunnittelimme yhdessä  pienen remontin, jonka hän syksyllä itse toteutti, isän ystävällisellä avustuksella. Aikaa remonttiin meni pari viikkoa.

Lattiaan tuli valkoinen lankkulaminaatti, listat vaihdettiin ja kaikki pinnat maalattiin. Kylpyhuoneen ilme freesattiin saumamaalilla. Isä rakensi keittiön päälle vielä parven, jota vanhan talon hulppea huonekorkeus suorastaan huusi.

Keittiöön rakennettiin vankasta kuusivanerista yksinkertainen saareke, jonka sisään saatiin nätisti piilotettua pieni edestä täytettävä pyykinpesukone. Samalla syntyi paitsi kipeästi kaivattua lasku- ja työtasoa keittiöön, myös kiva pieni työskentelypiste. Se on kuulemma tyttären nykyinen lempipaikka.

Keittiön yksi seinä maalattiin liitutaulumaalilla, toimii esimerkiksi vieraskirjana

Uudet pellavalakanat <3

Tuttu unilelu lapsuusajoilta kulkee mukana

Pelkkä pintojen käsittely  aikaansai suuren muutoksen koko asunnossa! Hämmästyttävin ero vanhaan on kuitenkin kylppärissä, joka näytti aiemmin siltä, että ilmeen kohentaminen vaatisi täysimittaisen laattaremontin. Erityisesti saumat olivat pintyneet huonoon kuntoon. Tilanne näkyy alla vasemmassa kuvassa. Vaikka kylppäriä olisi kuinka  pessyt ja jynssännyt, vaikutelma oli likainen.

Koska uudelleen laatoittaminen ei lähestyvän putkiremontin takia kannattanut, pohdimme kenties ainoana järkevänä  vaihtoehtona koko kylpyhuoneen maalaamista laattamaalilla. Kunnes tajusimme, että sekä seinä- että lattiakaakelit ovat itse asiassa aivan hyväkuntoiset ja väriltään mainiot perusvalkoiset. Päätimme siis kokeilla ensin pelkkää saumamaalia jota löytyi rautakaupasta useissa väreissä, simppelin tussin näköisessä putkilossa. 

Sen vaikutus ylittikin kaikki odotukset! Kylppärin seinät ja lattia olivat hetkessä kuin uudet. Ainoa harmituksen aihe oli suihkutilan erottava pieni lattiapalkki, joka oli joskus laatoitettu muusta kylppäristä poikkeavilla, ruman ruskeankukertavilla laatoilla. Sen kanssa päädyttiin tekemään pieni laatoitustyö, kun sattui kotoa löytymään sopiva jämäerä saunan mosaiikkikaakeleita, joiden väri istahti täydellisesti kylppärin lattialaattoihin.

Saumamaali oli meille uusi tuttavuus - ja mahtava sellainen! Sillä käsitellyt saumat eivät näytä yhtään feikatuilta, vaan pelkästään puhtailta ja kauniin tiivispintaisilta. Käsittely on myös kestänyt, saumat ovat pysyneet täysin siisteinä jo puoli vuotta. Saumakynän käyttäminen  tulee kyllä jatkossa olemaan ensimmäinen toimenpide, kun kylppärin ilme kaipaa kohennusta. 

Parvelle, joka toimii käytännössä toisena makuuhuoneena,  löytyi luonteva tila keittiön päältä.

Parvelta on myös kivat näköalat alas

Hauskaa viikonloppua!

Kolea heinäkuu

Lämpöiset päivät ovat olleet tänä kesänä vähissä. Samoin sateettomat. Koska ulkona on ollut viileätä, elämä on keskittynyt sisälle enemmän kuin yleensä kesällä. Aamukahvit potagerissa ja ruokailut terassilla ovat jääneet melkein vain haaveeksi. On ollut myös tavallista tuulisempaa, sekä kotona, että mökillä.

Niinpä ei tee mieli pahemmin panostaa ulkotiloihin. Kamerakin on pysynyt laukussa, sillä päivästä toiseen matalalla roikkuva pilvipeite ja alinomaiset sadepuuskat eivät oikein inspiroi.

On se niin väärin. Kyllä täällä pohjoisnavallakin voisi kesällä olla vähän aikaa lämmintä ja lempeätä. 

Kesän sää on siis iso tekijä, mutta ei niin iso, etteikö lomalla voisi kuitenkin olla monin tavoin mukavaa (räntä-) sateessakin. On onnellista, kun voi viikkokaudet nauttia kiireettömästä yhdessäolosta läheistensä kanssa. Valvoa myöhään, nukkua pitkään ja tehdä ex tempore-retkiä. Ja sännätä mökille aina sopivassa saumassa. 

Yksi hauska juttu oli heinäkuinen pitkä viikonloppu siskojen kanssa kolmisin. Ohjelma oli tuttu; käsitöitä ja juttelua, juttelua ja käsitöitä, porukalla. Tein siskoille myös kesän ensimmäisen mansikkakakun. Se syntyi tällä kertaa nopeasti ilman uunia. Keksimurupohja, välissä kerma-mascarbonekerros ja pinnalla runsaasti tuoreita mansikoita ja suklaalastuja. Tällainen kakku kuuluisi kai hyydyttää jääkaapissa, mutta emme ehtineet.... 

Pihalla kaikki rehottaa poikkeuksellisen kosteuden takia ennen näkemättömällä tavalla. 

Etupihan pallohortensiat alkavat heräillä loppukesän kukkaloistoon.

Potagerkin on tuottanut kiitettävästi satoa. Se on pitänyt meidät lähes omavaraisina varsinkin kesäsalaattien suhteen; kolmea salaattilajia, retiisejä, rugolaa, basilikaa, punabasilikaa, sitruunabasilikaa, tilliä ja ruohosipulia on haettu potagerista jo pitkään. Kypsiä tomaatteja ei ole vielä nähty, samoin avomaankurkkusato näyttäisi jäävän vaatimattomaksi. Mansikkapensaat varttuvat vielä ensi kesään, ennen kuin voidaan alkaa taistella lintujen kanssa sadosta.

Käytävien kiveämisen saimme tehtyä melko pitkälle, kunnes alkoi aktiivinen mökkikausi ja potager jäi vähemmälle huomiolle. Homma jatkunee syksymmällä, tai sitten ensi keväänä.

Yritämme aina välillä innostaa lapsiakin siirtymään tietokoneiltaan kasvun ihmeen äärelle. 

Pojan chili jatkaa varttumistaan.

Perustimme kasvimaan huolellisesti ja niinpä kaikki onkin lähtenyt rehevään kasvuun. Voi olla, että joillekin kasveille kasvualusta on jopa liian ravinteikas, lehtien kasvusta päätellen.

Jättikurpitsa taitaa kuitenkin tykätä voimakkaasta maasta, sen verran räyhäkkäästi se valtaa ympäristöään. Ja piilottelee lehtiensä siimeksessä ainakin kymmentä karvaista kurpitsanalkua.

Korkeat vadelmat ovat alkaneet jo tarvita tukemista 

Boysenmarjapensaassa on paljon raakileita

Ihana tuoksuherne - mikä suloinen tuoksu! Tuli vain istutettua se vähän syrjään, kasvimaan reunustalle. Ensi kesänä täytyy ymmärtää sijoittaa se keskelle potageria, aamukahvipaikan liepeille, levittämään ihanaa tuoksuaan.

Toivottavasti ensi kesänä päästään nauttimaan myös aamukahvi-ilmoista...

Salaatit palkitsevat kasvattajansa ylenpalttisesti

Saunapolkukin kukkii

Iloitsin viime kesänä, kun sain rantaan istutetut äitienpäivähortensiat kukkimaan komeasti. Luulin, että siitä se lähtee. Mutta erehdyin. Tänä kesänä hortensioissa ei ole näkynyt pienintäkään kukkimisen merkkiä.

Ilmeisesti upouuden kasvualustan ravinteikas multa innosti viime kesänä hortensiat värikkäisiin kiitoksiin. Ja yhtä ilmeisesti se ravinteikkuus on jo vähenemään päin.

Täytyypä ensi kesänä kokeilla lannoittaa. Sitä voisi meillä kokeilla moniin muihinkin kasveihin, jotka laiskuutemme tähden kituuttelevat vähällä ravinnolla.

Rantakin on nyt varsin vehmaassa tilassa

Tuolla alussa moitin kovasti tämän kesän säitä, ja ihan syystä. Mutta yhden kerran ne kyllä yllättivät positiivisesti.

Nimittäin meillä oli heinäkuussa rippijuhla. Ja vastoin kaikkia sääoloihin liittyviä todennäköisyyksiä lähdimme siitä, että juhlaa vietetään pääosin ulkona. Koska kesä.

Juhlaa edeltävällä viikolla satoi runsaasti, samoin juhlaa seuranneella viikolla. Juhlan jälkeisenä päivänä oli jopa pieni myrsky, rajuine tuulenpuuskineen ja vaakatasossa roimineine jääkylmine sateineen. Mutta entä juhlapäivänä? Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja lämpötila oli yli kahdenkymmenen kun rakas viisitoistavuotias mopopoikamme asteli ulos konfirmaatiokirkosta.

Saimme kuin saimmekin pitää juhlan puutarhassa, mitä suloisimmassa kesäsäässä. 

Lopuksi, mökkiblogista löytyy muutama kuva heinäkuun mökkitunnelmista.

Tunnelmallista elokuuta!

Kevätviikkoja pikakelauksella

Blogi on viime aikoina jäänyt lähes kokonaan unholaan. Uusi, kauan odotettu ompeluhuone on innoittanut intensiivisiin käsityöprojekteihin ja ne ovat vieneet kaiken ajan. Juurikaan muuta kuin ompelustöitä  ei kotona ole viime aikoina syntynyt.

Ja poiskin ollaan välillä oltu. Meillä on viime vuosina ollut tapana tehdä yksi matka vuodessa koko perhe yhdessä. Ne ovat olleet huippureissuja, mutta tänä keväänä aloimme pohtia, voisiko matkalla vieläkin paremmin huomioida itse kunkin henkilökohtaisia intressejä. Totesimme, että koska meitä on näin monta, se edellyttää porukan jakautumista. 

Mies ja kaksi poikaa unelmoivat laskettelusta hyvissä rinteissä, joten he suuntasivat vajaaksi viikoksi Italian alpeille. Kolmatta poikaa taas erityisesti kiinnostavat muutamat nähtävyydet Berliinissä, joka on miehenkin yksi lempikaupunki. Niinpä isä ja poika lähtevät myöhemmin keväällä kahdestaan sinne. 

  

Ja me perheemme harvalukuinen naisväki, jotka olemme aina joutuneet hillitsemään yhteisillä perhematkoilla shoppailu-, kahviloissa istuskelu- ja päämäärätöntä kaupunkivaelteluintoamme, pääsimme kerrankin suunnittelemaan matkan ihan omilla ehdoillamme. Suunta oli nopeasti selvä: New York - tietysti. Ja suunnitelma se, ettei mitään suunnitelmaa.

Ja hyvin saatiin reilu viikko kulumaan. Pidempäänkin olisimme viihtyneet. Mutta kun on hotelli keskeisellä sijainnilla, hyvät lenkkarit jalassa ja metrolippu taskussa, ehtii jo viikossa varsin paljon.   

 

Pilvien yläpuoliset pastellivärit johdattivat meidät sopivasti kotimaan pääsiäistunnelmiin. Tulimme lähes suoraan pääsiäisaterialle, jonka suunnittelu ja valmistaminen oli jäänyt kokonaan miesväen tehtäväksi.

Maskuliininen menu rakentui grillin varaan. Grillattuja, valkosipulimaustettuja perunoita ja vihanneksia, tuorejuustolla täytettyjä ja pekonilla päällystettyjä herkkusieniä, sekä meheviä karitsan grillikareita kermaisen pippurikastikkeen kera.

Jälkiruokana pashaa ja mämmiä kermamaidon kanssa

Perheen pääkokkina sitä arvostaa jokaista sellaista tilannetta, kun saa istua valmiiseen pöytään. Eikä ollut ateriassakaan valittamista!

Olen viime viikkoina ennakoinut tulevaa, ja tehnyt sisällä vähän perusteellisempaa kevätsiivousta/-inventaariota, sillä kokemuksesta tiedän, että puutarhakuumeen roihahdettua mikään mahti ei saa enää uppoutumaan sisähommiin. Ja se roihahtaa heti, kun ilmat kunnolla lämpenevät. 

Miehet, erityisesti 18-vuotias poikani, toivat laskettelureissulta tuliaisiksi runsaasti kukkasipuleita. Mikäpä ihanampaa, kuin päästä istuttelemaan gladioluksia ja daalioita esikasvatusruukkuihin.

Valkovuokot pihalla

Ja kevätkaihonkukat

Myös takapihaprojektia potagereineen on viime päivinä aloiteltu.

Näkymä kuistin ikkunasta

Nuo englantilaisen muotopuutarhan innoittamat ikivihreät pallerot ovat vuosikausia siinnelleet silmissäni. Nyt niitä viimein alkaa ilmestyä näköpiiriin. Haluaisin tähän päänäkymään myös muotoon leikattua, matalaa puksipuuaidannetta, mutta meidän ilmastoomme soveltuvat lajit ovat vielä hakusessa.

Tulevan potagerin ensimmäisten polkujen pohjatyöt on aloitettu. Polut on tarkoitus päällystää punasavitiilillä tai sen värisillä kivillä. Reunassa, pallotuijien välissä oleviin multapenkereisiin tulee mansikkapenkit.

Saunan seinustan särkynyt sydän ja tuoksuköynnöskuusama ponnistavat 

elinvoimaisina uuteen kasvukauteen

Nurmikkokin vihertyy päivä päivältä

Myös viime kesänä istutetun Pepi-päärynän pulskat silmut näyttäisivät lupaavan hyvää

Sipulikukat ovat kevään kuningattaria, narsissit avaavat ihan kohta nuppunsa 

ja pian sen jälkeen tulppaanit ja helmililjat

Pakasteeseen on kevään mittaan päätynyt muutama lähikaupan hyvä muikkutarjous. Nyt kun mies oli lähdössä kaverinsa kanssa käymään mökillä ja tarvittiin hyvää retkievästä, päätin kääräistä kaksi kalakukkoa edelliseksi yöksi uuniin hautumaan. Korvasin tällä kertaa siansilavan lohifileellä, kun sitä sattui jäämään sopivasti päivälliseltä yli.

Ja se toimi kukon mehevöittäjänä aivan erinomaisesti. Taisi samantien vakiinnuttaa asemansa, kun ajattelee, kuinka paljon tuo muutos parantaa kukon ravintoarvoja.

Ja maku oli taas aivan täydellinen! Tämän maailman helpoimman ja maailman parhaan kalakukon ohje löytyy täältä.

Onnellista vappuviikkoa!