Kokeilut jatkuvat

Pääsiäismunavaihde jäi näköjään päälle. Ostin vielä ihan ohutta rautalankaa ja kehittelin snuuraamistekniikkaa. Ja kyllä se siitä kehittyi. Kun noita vielä muutaman pyörittelisi, niin alkaisivat jo muistuttaa niitä venäläismummojen näppärissä sormissaan punomia.

Samalta reissulla rautalankaostosten kanssa matkaan tarttui hempeitä käärepapereita alekorista. Ajattelin päällystää paperilla pikku laatikoita, joita meille on erinäisistä yhteyksistä kertynyt. Myyjä suositteli laatikoiden päällystämiseen erityistä liimalakkaa, jota siveltäisiin useita kerroksia ensin laatikon pintaan ja sitten vielä paperin pintaan. Ostin yhden pullon kokeiltavaksi.

Mutta koska liimalakka oli aika kallista, melkein 13 euroa 250 ml, ja koska sitä kuluu tähän tekniikkaan melko paljon, ajattelin ensin kokeilla tavallista tapettiliisteriä. Tiedän entuudestaan, että sekin synnyttää kivan pinnan, kun sitä käyttää pintakäsittelyaineena paperille.

Ja hyvin toimi vanha kunnon liisteri, niin hyvin, etteipä taida kannattaa kallista liimalakkaa tähän tarkoitukseen ostaa. Vertailun vuoksi aion vielä päällystää yhden laatikon liimalakan avulla ja katsoa, tuleeko lopputuloksesta jotenkin parempi.

Iltakokeilu

Kati heitti kommenttiboksissa kiinnostavan idean, että pääsiäismunien päälle voisi myös virkata jonkinlaisen verkon. Virkkaamisvaihtoehto alkoi kiehtoa varsinkin sen jälkeen, kun rautalanka loppui ja useita munia oli vielä jäljellä. Kokeilu osoitti, että idea toimi. 

Kiitos vaan, Kati!

Snuuraamassa

Tänä vuonna kukaan meidän lapsista ei enää virponut, eikä meillä käynyt muitakaan virpojia. Suloiset, lasten askartelemat virpomisoksat jäivät siis saamatta!

Päätin sitten itse koristella munia pajunoksiin ripustettaviksi. Ei kuitenkaan oikeita, vaan Tiimarista ostettuja vanumunia, joiden päälle ensin liisteröin silkkipaperisuikaleita.

Olen nähnyt jossain venäläiseen perinteeseen (?) liittyviä pääsiäismunien päälle punottuja metalliverkkoja. Ne ovat minusta kauniita, halusin kokeilla tehdä sellaisia. Googlettamalla sain selville, että kyse on snuuraamisesta, mutta ohjeita ei löytynyt mistään. Niinpä piti itse kehitellä ohjekin.

Kaapista löytyi ohutta rautalankaa, mutta se ei toiminut kovin hyvin koska se ei ollut riittävän taipuisaa.

Punoin langasta ensin viisiterälehtisen kukkasen.

Jatkoin rautalangan kieputtamista verkoksi samaan tapaan, kuin googlettamissani kuvissa näytettiin tehdyn. Jäljestä tuli tosin harvempaa ja rosoisempaa, syynä liian kankea rautalanka ja tottumattomat hyppyset.

Tässä ensimmäinen muna, ennen liimastrassien lisäämistä

Seuraavaan punoskuoreen aloin pujottaa pieniä helmiä

Helmiversiosta tuli kuori keltaiselle munalle

Vaikka snuuraamiseni, tai "snuuraamiseni", ovatkin huomattavasti kömpelömpiä kuin vanhojen venäläisten ortodoksimummojen punomat, lopputulos on minusta kaunis. 

Olisi kiinnostavaa perehtyä aiheeseen enemmänkin, kuvissa näkee monia eri punostyyppejä. Myös lisäkoristeita (helmet, strassit yms.) varioimalla voisi tehdä monennäköisiä kauniita pääsiäismunia. Olisi hauskaa saada aikaiseksi kokoelma hienoja snuurattuja munia, jotka pakattaisiin silkkipaperiin ja laatikkoon, ja otettaisiin sieltä esille aina pääsiäisenä. 

Pitkäperjantain kääntyessä iltaan ikkunan taakse ilmestyi upea iltarusko. Ilta kului leppoisasti Johannes-passiota kuunnellen ja työmatkalta palaavaa miestä odotellen.