Verkkaista elämää

Alkaa tuntua, että tämä koronaeristys on kestänyt jo melko kauan. On pidemmän päälle aika erikoista elämää pysytellä koko ajan pääasiassa kotona. Mukavaakin, kun saa olla perheen kanssa yhdessä ja paneutua moniin sellaisiin asioihin, joihin normaaliarjessa ei jää niin paljoa aikaa ja voimia. Kuten ruuanlaittoon ja kodin pieneen kohenteluun. 

Ja täytyy myös kehitellä aktiviteetteja, että pysyy vireessä. Nekin ovat nyt vähän verkkaisia, esimerkiksi soutelua kotijärvellä ja kahvittelua siinä ohessa.

Tosin säät ovat muuttuneet hyytävän kylmiksi, eikä ulkona oikein nyt tarkene olla. Perunatkin ovat edelleen kylvämättä ja potager perustamatta!

Nyt, kun on tullut tuijoteltua tavallista enemmän ikkunasta ulos rannan (-kin) suuntaan, mieleen on taas palannut vanha suunnitelma rantasaunan pienestä kunnostelusta. Sehän pitäisi maalata, varsinkin sen katto. Ja terassia pitäisi vähän korjailla.

Olemme myös jo pitkään haaveilleet, että laittaisimme rantasaunan yläkerran päätyihin ikkunat. Saunassahan on soma vintti, mutta sinne ei tule päivänvaloa. Myöskään löylyhuoneessa ei ole ikkunaa järvelle päin. Lauteilta olisi kiva katsella ohi lipuvia joutsenia.

Saimme viimein tehtyä puusepälle ikkunatilauksen. Mutta ne yläkerran päätyikkunat mies halusi tehdä itse. Saisi siitä mukavaa tekemistä ja sopivaa haastettakin; voisi kokeilla, onnistuuko ikkunoiden tekeminen ilman puusepän työkaluja.

Yläikkunoiden muoto on ollut jo pitkään tiedossa. Pyöreät niiden pitää olla. Niinpä mies aloitti ikkunoiden teon sahaamalla ison kasan kaarevia puusoiroja ja liimaamalla niitä yhteen renkaan muotoon.

Ristikkokokeiluja maalarinteipin avulla

Ristikoiden suhteen päädyttiin lopulta salmiakkikuvioon. Alakuvassa ne ovat jo kiinni sisäpokissa, jotka on istutettu karmeihin. Tässä vaiheessa ikkunat alkoivat näyttää todella kauniilta! 

Pakko oli vähän kokeilla niiden rinnalle salaisten haaveideni kohdetta, William Morrisin Strawberry thief- lintutapettia ... 

Tässä ikkunan ulkopuoli kuivumassa pellavaöljykäsittelyn jälkeen. Käsittely syvensi puun sävyä ja siitä levisi ihana pellavaöljyn tuoksu koko taloon!

Seuraavaksi on vuorossa ikkunoiden maalaaminen ja lasien asentaminen. Näihin ikkunoihin ja koko vanhaan rantasaunaan ei voi kuvitella muuta kuin vanhanajan väreilevät lasit. Sellaisia täytyy siis ensi viikolla ryhtyä metsästämään.

Mukavaa viikon alkua!

Valkoinen kevätmaisema

Täällä etelä-Suomessa on sadellut lunta jo useamman päivän ajan. Maa on välillä ihan valkoisena. Se näyttää kauniilta, vaikka tietysti ihan väärään aikaan nyt lunta tuleekin.

Jostain syystä runsasluminen takatalvi näyttää kuuluvan jokaiseen loppukevääseen. Jopa näin lumettoman talven jälkeen. Ilman sitä ei vaan taida kesää tulla.

Toisaalta, lumi sulaa nyt myös nopeasti pois. Vappukin on jo kahden viikon päästä!

Uudenmaan sulku loppuu tänään. Samalla pääministeri muistuttaa, että nyt ei ole kuitenkaan oikea aika kirmata mökille. Se on varmasti totta, varovaisen linjan on jatkuttava. 

Mutta viimeistään tuosta tuli mieleen, että mökille on jo aikamoinen ikävä!

Neljän seinän sisällä

Olemme miehen kanssa siirtyneet molemmat koronan takia etätöihin. Myös nuoriso majailee nyt täysilukuisena kotona. Kukaan ei tiedä, kuinka kauan tätä jatkuu, mutta veikkaisin että yllättävän kauan.

Jännä tilanne, kun kukaan ei lähdekään aamuisin minnekään, eikä koko päivänä, ja näin jatkuu päivä toisensa perään. Ehkä näihin neljään seinään vielä täysin kyllästyy, mutta toistaiseksi ei tunnu siltä.

On ihanaa olla yhdessä omien rakkaiden kanssa. Kotona, rauhassa.

Yritämme myös ottaa tästä kotielämästä kaiken irti. Vaikka etätyölläkin on aikataulunsa, aamut ovat rauhallisempia kun ei tarvitse lähteä minnekään.

Mies lellii nyt arkiaamuisinkin sänkyyn tuoduilla aamupaloilla

Ei tämä tilanne tietenkään pelkästään mitään hauskaa downshiftaamista ole, korona on varsin pelottava juttu. Kaiken keväisen kauneuden keskellä sen aiheuttamaa uhkaa on vähän vaikea hahmottaa.

Ihana köpispuuro marjaversiona, yksi karanteeniviikon aamupaloista

Maailma on yhtäkkiä vähän outo ja elämä tuntuu tavallista ennakoimattomammalta. Jos taas jokin tuntuu tutulta ja kotoisalta, niin korvapuustien leipominen. 

Luin muuten lehdestä, että moni muukin vahvistaa nyt perusturvallisuuttaan leipomalla korvapuusteja.

Kevätaurinko tulvii sisään ikkunoista

On kiva tehdä yhdessä ruokaa, pitkän kaavan mukaan ja istua arkisinkin kiireettömästi koko perhe yhteisessä pöydässä. 

Tässä intialainen pinaatti-halloum-pata

Mies on hyvin aktiivinen ja aikaansaava ihminen ja hänelle tämä pakollinen korona-downshiftaus karsittuine kalentereineen ja karanteeneineen on ollut hieman haastavakin tilanne.

Kuluneen viikon aikana hän on etätyöskentelynsä lisäksi pyöräillyt varmaan sata kilometriä, opiskellut innolla italiaa ja seurannut kielenopiskelun merkeissä koronatilannetta italialaisista tiedotusvälineistä, pessyt autot sisältä ja ulkoa, harjoitellut soittamaan pianolla minun lempisarjojeni tunnusmusiikkeja ja kutsunut minua sitten niillä yläkerrasta alakertaan kahville, siivonnut  ulkovarastoja ja talon sisätiloja.

Ja viimeksi tehnyt kesämehupulloillemme vanerista kauniit ja kätevät kuljetus- ja tarjoilulaatikot.

Ei voi kuin ihailla :)

Ja onhan se kiva juuri nyt ajatella juhannusta raparperimehuineen ja britakakkuineen. Sekin on yllättävän lähellä, vaikka maailma onkin tällä hetkellä myllerryksen kourissa.

Vierashuone ja sunnuntai-aamun köpispuuro

Alimman kerroksen vierashuone on ollut meillä hitaasti etenevän projektin kohteena jo jonkin aikaa. Nyt se on saatu isoilta osin valmiiksi uutta käyttöä varten.

Tästä voisi psykoanalyytikko vetää johtopäätöksiä, mutta olen aina tykännyt kellareista. Kellareiden usein vähän karussa tunnelmassa on jotain viehättävää, varsinkin vanhojen kellareiden. Siksi meidänkin alimmassa kerroksessa on varottu tekemästä tiloista liian "sliipattuja".

Kellaria ei myöskään saisi täyttää huonekaluilla. Rosoiset tiiliseinät ja valkoiset lautalattiat ovat jo itsessään niin kauniit, että tilat olisivat oikeastaan parhaimmilllaan lähes tyhjinä.

Tänään, kun jälkikasvukin yhtä lukuunottamatta oli viettämässä kotiviikonloppua, järjestettiin  suunniteltu sunnuntai-aamun köpispuuro-brunssi. 

Blogini pitkäaikainen lukija ja ihana kommentoija Kati, joka myös kirjoittaa Katinkanssa- blogia, oli pongannut kyseisen puuron ohjeen Suomalaisesta puurokirjasta (Tiia Koskimies). Se löytyy sieltä nimellä Köpiksen kaurapuuro. 

Tein kuitenkin vielä pieniä hienosäätöjä ja tarkennuksia ohjeeseen, jotta päästiin mahdollisimman lähelle Grødin puuroelämystä. 

Eli kokonaiset mantelit paahdettiin uunissa ja kinuskina toimi karamellisoitu, kondensoitu maito. 

Se maistuikin sitten täsmälleen samalta kuin Grødissa, eli ei liian ylimakealta ja sen rakenne oli samalla tavalla hiukan hyytelömäinen. Luulenkin, että heidän "kotitekoinen" kinuskikastikkeensa oli nimenomaan tuota kondensoitua, karamellisoitua maitoa. 

Lisäksi keitin puuron kahviin tarkoitettuun kauramaitoon ja lisukkeeksi valitsin vihreitä, hapokkaita ja kirpeänmakeita omenoita, jotka toimivat minusta mahtavasti tässä kombinaatiossa.

Hyvää sunnuntaita!

Ihanaa olla kotona

Nyt kun ensimmäiset yöpakkaset on koettu, olemme alkaneet kerätä puutarhasta loputkin sadot talteen. Talon seinustan Zilga-viiniköynnöksen tyhjentäminen on poikinut ämpäritolkulla rypäleitä.

Niitä on syötykin useiden viikkojen ajan ihan sellaisenaan, mutta rypälesato on nykyisin niin valtava, että melkoinen marjavuori jää joka syksy odottamaan myös jatkokäsittelyä.

Olemme vuosien varrella paljonkin miettineet, mitä kaikkea niistä voisi valmistaa, mutta lopulta aina päädymme ensimmäisten yöpakkasten havahduttamana työntämään rypäleet mehumaijaan. Niin kävi tänäkin syksynä.

Saatiin kymmeniä litroja vahvanmakuista rypälemehutiivistettä, jonka laimennussuhde on noin 1:3.  Emme tässä vaiheessa lisänneet mehuun lainkaan sokeria. Kuumensimme myös valmiit mehupullot, eli pästoroimme ne. Nyt mehujen pitäisi säilyä jääkaappilämpötilassa.

Pepi-päärynän ensimmäinen sato

Syksy on kaunis vuodenaika ja paranee vaan edetessään. Marraskuu on oma lempikuukauteni. 

On vaan niin tunnelmallista ja ihanaa, kun maailma käärityy siihen marraskuun pehmeän harmaaseen villahuopaan ja ajan kulkukin tuntuu hidastuvan. Voi rauhassa kääntyä sisäänpäin ja elellä vaan hiljakseen päivästä toiseen. Kun ei saa oikein mitään aikaiseksi, tuntee olevansa sopusoinnussa  ympäröivän luonnon kanssa.

Loppusyksyn hämärinä kuukausina on erityisen ihanaa olla kotona! Perjantaita oikein odottaa.

Olemme aina pyrkineet pitämään perjantai-illat perheen omana aikana, mahdollisuuksien mukaan vapaana muista menoista. Nykyisin huomaamme yhä useammin olevamme miehen kanssa viikonloppuisinkin kahdestaan.  

Eikä se haittaa yhtään! Takana on paljon hektisiä ja työteliäitä vuosia, kun on kasvatettu neljä lasta aikuisuuden kynnykselle. Siksi lisääntyneestä vapaa-ajasta ei osaa olla ollenkaan huolissaan. Päinvastoin. Tuntuu taivaalliselta kun riittää, että kaksi aikuista huolehtii lähinnä vain itsestään. Ja tietysti vähän toisistaankin, mutta sitäkin kutsutaan lellimiseksi. 

Tämä lelliminen lähti siitä, kun aloimme miehen kanssa miettiä, miten lyhyisiin mökkilomiin voisi saada samaa hohtoa kuin matkailussa parhaimmillaan. Saaristo ja mökkiympäristö kun tarjoaa lomalle jo huikean kauniit puitteet. 

Lomamatkoiltahan odottaa paikkaan ja ympäristöön liittyvien elämysten lisäksi mielellään myös pientä ylellisyyttä. Vähän perusarjesta poikkeavia ruokia, tunnelmallisia hetkiä esteettisissä puitteissa, pitkiä, ihania aamupaloja, hyvää sänkyä muhkeine peittoineen ja puhtaine (pellava-)lakanoineen, heräämistä ilman herätyskelloa, paksuja, pehmeitä pyyheliinoja ja hotellitasoisen puhdasta kylppäriä tykötarpeineen. 

Eli aktiviteettien vastapainoksi lepoa, herkuttelua, ylellistä kylpemistä ja kiireetöntä oleilua hyvässä seurassa, nautittavassa ympäristössä. 

Aloimme järjestää noita elementtejä mökkilomille. Siitä tuli pian tavoite, johon molemmat aktiivisesti pyrimme. Piti muistaa huolehtia mökkilellimisistä.

Nyt nuo arjen huvitukset ovat alkaneet siirtyä yhä enemmän kotiinkin. Miksi esimerkiksi perjantai-iltana vain nuokkua netissä, kun voi valmistella vaikka hyvän aterian kahdelle ja kattaa sen kauniisti? Ja ellei jaksa innostua ruuanlaitosta, niin voi ostaa jotain pientä hyvää ja kattaa sen nätisti pöytään. Istua kiireettä yhteisen pöydän ääreen ja jutella rauhassa. Paras mahdollinen seurakin löytyy kotoa.

Viime perjantaina mies suunnitteli ja kattoi lellipöydän. Teema oli tavanomaisen haaveilun lisäksi tulevan matkan suunnittelu. 

Kohta on taas perjantai. Tunnelmallisia syyspäiviä ja varsinkin iltoja!