Näytetään tekstit, joissa on tunniste ystävät. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ystävät. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 1. tammikuuta 2020

Uudelle vuosikymmenelle


Joulukuusi, vielä hetken


Vuosi vaihtui leppoisasti, parhaassa seurassa hyvien ystävien luona, Mysi Lahtisen reseptillä tehdyn sipulikeittopadan äärellä. Olipa mahtava tapa siirtyä uudelle vuosikymmenelle!

Menneen vuoden ja vuosien tärkeimmät muistot liittyvät juuri rakkaisiin ystäviin ja läheisiin. Lämpöiset muistot yhteisistä hetkistä ovat suurin kiitollisuuden aihe ja ainoa oikeasti merkittävä asia, joka jää eletyistä vuosista jäljelle. 

Kiitos eilisestä ja koko menneestä vuodesta, kaikkea hyvää tulevaan! 


 Onnellista Uutta Vuotta!

sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

Laituri


Hellepäivät ovat kuluneet pääasiassa laituriprojektin parissa. Se alkaakin olla valmis.

Laituri on kymmenen metriä pitkä ja kaksi metriä leveä. Kiviarkun päälle rakennettiin pieni uimakoppi. Varsinaisen tehtävänsä lisäksi se synnyttää vähän katvetta, tilamaisuutta ja lämmintä seinustaa laiturille. Se toimii myös kevyenä näkösuojana.

Asensimme laiturin reunaan kuusi parimetristä pystysalkoa jotta uimakoppi ei näyttäisi yksinäiseltä pitkällä laiturilla. Ne synnyttävät myös visuaalista rytmiä ja toimivat tarvittaessa kalaverkkojen selvittelypaikkana.

Mies istutti laiturin alkupään kallioon taidokkaalla muotoon sahatulla reunalla. Se näyttää mielettömän kauniilta! Toivottavasti tämä ja laiturin muut huolella tehdyt yksityiskohdat eivät saa liian kovaa kyytiä talvella jäiden kourissa. Se on täällä ulkosaaristossa todellinen koettelemus kaikille laitureille.



Helteinen heinäkuu on tuonut moni paikoin mukanaan pahan sinileväongelman. Meidän mökkilahdella ja omassa rannassamme ei olla sinilevää vielä koskaan nähty, vesi on tosi kirkasta. Se on tietysti aivan ihanaa, rakastamme uimista ja saunarannassamme on lähes täydellinen uintipaikka, sorahiekkapohjainen ja juuri sopivan nopeasti syvenevä. 

Merivesi on kuitenkin viime viikkoina ollut niin lämmintä, ettei uiminen mökillä ole normaaliin tapaan virkistänyt. Hautovan helteen uuvuttamana on pitänyt ajaa veneellä isommalle selälle uimaan - eikä sekään ole oikein tuntunut riittävän. Saakohan tällaista kutsua näillä korkeuksilla ongelmaksi?

Uimakoppi vedettiin vähän ulos laiturilinjasta, jotta se ei haittaisi laituria pitkin juoksemista ja sen nokasta veteen hyppäämistä.

Minun hommiani on yleensä kaikki pintakäsittelyyn liityvä. Tämän kesän tavoitteeni on uimakopin maalaamisen lisäksi maalata myös päärakennus. Sehän on vedetty vasta kertaalleen mustaksi melko pian rakentamisen jälkeen. Käsittelykerros on ohut ja kovalla koetuksella paahteisella paikalla. 

Käsittelyaine on Uulatuotteen roslagin mahonki, sävy Hiili. Vasta nyt toisella käsittelykerralla jälki on kunnolla mustaa, siksi uusintakäsittelyä on ollut palkitsevaa tehdä. 

Roslagin mahonkia on muutenkin kiva käyttää kun ihana tervan tuoksu leijuu pitkään kaikkialla. Se yhdistettynä savusaunan ja vastan tuoksuun on minusta aivan ylittämätön kesäkombo!

Käsitellyn ja käsittelemättömän seinälaudoituksen ero on melkoinen.

Mökillä on tänä kesänä tehty tavallista enemmän töitä. Olemme yrittäneet huolehtia siinä ohessa myös riittävästä huvittelusta. Varsinkin mies on aina valmis veneretkelle, lyhemmälle tai pidemmälle. Yksi kiva tapa päästä veneajelulle on hyödyntää lähiseutujen ravintoloiden ruokatarjontaa. Saaristossa on kesäaikaan runsaasti valinnanvaraa.

Lisäksi meidän mökillä on sellainen lisäluksus, että lähimmästä naapuristamme löytyy laatuseuraa kaikkeen hurvitteluun..

 Kuva @minkeku
 Kuva @minkeku                                                                               Kuva @minkeku
 Kuva @minkeku


TallennaTallennaTallennaTallenna

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Italialaisen ruuan kurssilla

Talvi alkaa jo vähän nuuduttaa. Mieluiten vain lukisi ja neuloisi vapaa-aikoinaan, ja korkeintaan kävisi välillä nostelemassa painoja. Ideat ovat vähissä. Myös keittiössä. Mutta ruokaa on kuitenkin laitettava.

Nämä tosiasiat huomioiden viimeviikkoinen kutsu ilahdutti erityisen paljon: ystäviemme kotiin oli tulossa italialainen mestarikokki Francesco Benedetti vetämään yhden iltapäivän mittaisen ruuanvalmistuskurssin.  Halukkaat pääsivät mukaan. Eipä tarvinnut kahta kertaa miettiä!

Francesco aloitti perusteellisella luennolla


Menu oli kasvispainotteinen. Kun olimme saaneet ohjeet, alkoi pilkkominen. Ohjeet olivat periaatteessa yksinkertaisia, vain puhtaita raaka-aineita sisältäviä, mutta ainesosia oli paljon. Niinpä  pilkottavaakin riitti kaikille pitkäksi aikaa. 


Samoin kattialan ääressä seisoskelua. Makuja hauduteltiin huolella esiin.


Kahvitauko teemaan sopivasti


 Oliiviöljyn kanssa ei säästelty


Francesco varoitteli niin tavan takaa espanjalaisista elintarvikkeista, varsinkin oliiviöljystä, että se alkoi jossain vaiheessa herättää hilpeyttä.


Tsuppa yritti löytää hyörinän keskeltä rapsuttelijoita


Tässä vaiheessa tuoksut alkoivat olla huumaavia



Menuun sisältyi munakoisopaistos (tomaattikastike, mozzarella, grana padano), zucchinikääryleitä (mozzarella ja kinkku/juusto), paahdettua paprikaa piemontelaisittain (kapris, sardellifileita, valkosipuli, persiljaa, oliiviöljyä), 
gratinoitua fenkolia, endiivia, rusinoita ja seesaminsiemeniä, perunagratiini, sekä risotto itse poimituista tateista.


Kuten odottaa saattoi, ateria oli todella herkullinen. Pöydässä myös viihdyttiin pitkään. Sen jälkeen alkoi päivän rennoin osuus. Miehet menivät tunnelmastaan ja laatulöylyistään kuuluisaan pihasaunaan ja me naiset jäimme sulattelemaan sekä ruokaa että elämystä.



Olimme kaikki samaa mieltä siitä, että tällainen on mitä parhain tapa ystävien kokoontua viettämään aikaa yhdessä. Opimme paljon ja söimme hyvin. Viihtyisä seura oli iso osa iloa.

Se on myös varmaa, että meilläkin pidetään vielä ystäville ruokakurssi jollain teemalla. Suosittelen lämpimästi muillekin kulinaarisista nautinnoista kiinnostuneille!

Hauskaa viikkoa!