Alimman kerroksen vierashuone on ollut meillä hitaasti etenevän projektin kohteena jo jonkin aikaa. Nyt se on saatu isoilta osin valmiiksi uutta käyttöä varten.
Tästä voisi psykoanalyytikko vetää johtopäätöksiä, mutta olen aina tykännyt kellareista. Kellareiden usein vähän karussa tunnelmassa on jotain viehättävää, varsinkin vanhojen kellareiden. Siksi meidänkin alimmassa kerroksessa on varottu tekemästä tiloista liian "sliipattuja".
Kellaria ei myöskään saisi täyttää huonekaluilla. Rosoiset tiiliseinät ja valkoiset lautalattiat ovat jo itsessään niin kauniit, että tilat olisivat oikeastaan parhaimmilllaan lähes tyhjinä.
Tänään, kun jälkikasvukin yhtä lukuunottamatta oli viettämässä kotiviikonloppua, järjestettiin suunniteltu sunnuntai-aamun
köpispuuro-brunssi.
Blogini pitkäaikainen lukija ja ihana kommentoija Kati, joka myös kirjoittaa
Katinkanssa- blogia, oli pongannut kyseisen puuron ohjeen Suomalaisesta puurokirjasta (Tiia Koskimies). Se löytyy sieltä nimellä
Köpiksen kaurapuuro.
Tein kuitenkin vielä pieniä hienosäätöjä ja tarkennuksia ohjeeseen, jotta päästiin mahdollisimman lähelle Grødin puuroelämystä.
Eli kokonaiset mantelit paahdettiin uunissa ja kinuskina toimi karamellisoitu, kondensoitu maito.
Se maistuikin sitten täsmälleen samalta kuin Grødissa, eli ei liian ylimakealta ja sen rakenne oli samalla tavalla hiukan hyytelömäinen. Luulenkin, että heidän "kotitekoinen" kinuskikastikkeensa oli nimenomaan tuota kondensoitua, karamellisoitua maitoa.
Lisäksi keitin puuron kahviin tarkoitettuun kauramaitoon ja lisukkeeksi valitsin vihreitä, hapokkaita ja kirpeänmakeita omenoita, jotka toimivat minusta mahtavasti tässä kombinaatiossa.
Hyvää sunnuntaita!
