Reissussa

Mies ei ole suurieleisyyteen taipuvainen, ei myöskään juhlapäivien muistamisessa. Mutta hän kuitenkin muistaa aina. Ystävänpäivän aamupalalla lautaselleni ilmestyi suklaasydän. 

Täällä on ollut koululaisten hiihtolomaviikko. Me keräsimme koko porukan autoon ja suuntasimme pohjoiseen. Siellähän on tunnetusti korkeita mäkiä ja luntakin vielä tähän aikaan vuodesta.

Pyhätunturin hississä ja rinteillä

Haaveissa oli ehtiä hiihlomaviikolla myös mökille, mutta eipä kuitenkaan ehditty.

Kevät on edennyt täällä vauhdilla. Jo useita viikkoja plussan puolella ollut lämpötila on sulattanut tehokkaasti lumia. Koleina, sateentihkuisina päivinä on tunnelmallista olla sisällä, kynttilöitä ja takkaa poltellen.

Mutta tiedän jo, että tämä staattinen olotila sisäisine rauhoineen ei kestä enää kauaa. Lintujen lisääntyvän liverryksen ja ränneistä lorisevan veden myötä mieleen alkaa ihan kohta hiipiä tuttu levottomuus. Se on ensioire tilasta, joka tulee muutamassa viikossa roihahtamaan täysimittaiseksi puutarhakuumeeksi.

Niin käy aina, joka ikinen kevät - vaikkei sitä vielä tähän aikaan vällyn välissä sohvannurkassa kököttäessään oikein uskoisi.

Ensimerkit luonnon heräilystä näkyvät jo pihalla. Tämän kevään ensimmäisinä puutarhatöinä on tarkoitus alkaa perustaa potageria etupihan rinteeseen. Sille varattu paikka näkyy kuvassa puolikaaren muotoisena, kivipenkereellä rajattuna alueena rantasaunan edessä.

Toivottavasti hanke toteutuu tällä aikataululla, sillä mies suunnittelee aloittavansa tänä keväänä myös savusaunaprojektin mökillä... 

Mukavaa viikkoa!

Varovainen ripaus keväänvihreää

Ennusteet lupaavat tänne lähes kymmentä lämpöastetta. Saattaa tulla aikainen kevät. Se tuntuisikin varsin tervetulleelta!

Työt ovat viime aikoina pitäneet meidät miehen kanssa kiireisinä, kotona on lähinnä nuokuttu iltaisin ja ladattu akkuja. Ainoa tällä hetkellä käsillä oleva kotiprojekti, alakerran ompeluhuone on sekin edistynyt niin hitaasti, ettei edes välikatsausta pääse vielä tekemään. 

Mutta se ei haittaa mitään. Arkinen yhdessä olo perheen kanssa, ruokaa tehden, takkatulen ja kynttilöiden lämmöstä nautiskellen, ja ihan vain oleillen ja jutustellen, on elämän parasta antia. Ajan nopean kiitämisen tajuaa nykyisin yhä konkreettisemmin. Ihan tavalliset asiat rakkaiden ihmisten kanssa ovat alkaneet tuntua aina vaan hohdokkaammilta. Ehkä tätä myös ikääntymiseksi voisi kutsua.

Runeberginpäivän ruokana oli hyvin hautunutta palapaistia punaviinikastikkeessa

Ja jälkiruoka päivän teeman mukaan

Keväistä viikkoa!