Vanha puutarha yllättää

Muistatteko, kun keväämmällä ihmettelin erästä kookasta ja erikoisen näköistä kasvinalkua pihallamme? Otin siitä kuvankin:

Kun viime sunnuntaina palasimme reissusta, arvoitus ratkesi. Luonnonkukkien joukosta kohosi puolentoista metrin korkeuteen oranssi lilja, joka lienee vanhan, kolmekymmentäluvulla perustetun puutarhamme peruja. En ole ennen huomannut sitä (?) 

Ainoa ongelma on se, että kukkia näyttäisi olevan tasan yksi. Noin komeita kasveja voisi itsekseen ilmestyä puutarhaan enemmänkin!

Ihana Italia!

Olimme pari viikkoa Italiassa, ensin Sardiniassa ja sitten Roomassa.

Sardiniassa asuimme ihanassa talossa Pulan kylässä, lähellä pääkaupunkia Cagliaria. Paikka oli paratiisimainen kukkineen, hedelmäpuineen ja samettihiekkarantaisine merineen. Päivät helteisessä Roomassa olivat täynnä ohjelmaa. Oli myös onnellista olla kerrankin pidempi aika oman perheen kesken tiiviisti yhdessä. Muistona matkasta todella levännyt ja virkistynyt mieli, mahtavat rusketusrajat ja kävelemisestä kipeät jalat.

Italialaiset olivat hyvin rentoja ja ystävällisiä ja aivan erityisti sardinialaiset. Ah, tuonne vielä uudelleen ja mielellään muutama italian kielikurssi ennen sitä!

Kolmekymmentäviisiasteisen Rooman jälkeen kotimaan, tuota ... tällä hetkellä hiukan viileähkö ja raikkaan kostea kesäsää ei tunnukaan ylettömän ankealta, vaan lähes mukavalta vaihtelulta. En minä toivo, että tätä jatkuisi koko loppukesän, mutta on kyllä helpompi lämmittää itseään, kuin viilentää.

Nyt tulee kotibloggailuun varmaan vielä edellistäkin pidempi tauko, sillä siirrymme mökille heti kun mahdollista. Se saattaa synnyttää jotain mökkiblogin puolelle.

Nautitaan Suomen suvesta! Sateella muuten tuoksut ovat ihan omaa luokkaansa.... :-P

Kohti keskikesää

Ehostimme alkavan kesän kunniaksi kakkosautomme jo entuudestaan puhuttelevan katseen irtoripsillä. Siitä tuli kovin feminiininen. Vastalahjaksi näkee nyt tavan takaa iloisia naamoja liikenteessä. Se on joskus pienestä kii!

Ehkä näitä kukkajuttuja alkaa kohta olla täällä liikaakin, mutta kun en tällä hetkellä oikein näe maailmassa mitään muuta... Terassilla on monta ruukullista markettoja, auringonkukkia ja keltaisia samettikukkia

Hedelmäpuiden riisuunnuttua valtavista kukkapilvistään, joukko muita puutarhan kuningattaria valmistautuu loiston aikoihin. Alppiruusujen kukinta on jo pitkällä:

Ihmetyttää oikeastaan, että meidän koleilla korkeuksillamme ylipäätään kasvaa niin komea kasvi kuin alppiruusu! Lempikukkani pioni ja sen hyvää lupaavat nuput

Myös iiris alkaa olla täynnä nuppuja. Sen paraatipaikalle puutarhassamme meillä on ihan erityiset syyt... <3

Juhannusruusulla tuppaa menemään vähän överiksi. Se ei malta odottaa juhannukseen vaan pukkaa koko suuren pensaan vieriviereen nuppuja heti kesäkuun alussa. Kukinta on tietysti upea ja ihanan tuoksuinenkin, mutta vie pensaalta voimat niin totaalisesti, että heti kukinnan jälkeen se ensin nopeasti kellastuu ja sitten tiputtaa suurimman osan lehdistään. Niinpä ihailemme koko loppukesän harvalehtistä, piikkistä ruusupensaanoksistoa. Eli vähempikin riittäisi juhannusruusulta.

Sitten ovat tietysti luonnonkukat, jotka synnyttävät pihan tunnelmaan aivan erityistä herkkyyttä täyttäessään  laitamat ja muut vähemmälle huomiolle jäävät pihan osat. Lemmikkejä on tänä kesänä nähty paljon

Koiranputki on yksi ihanimmista, oikea kesäaamun kukka!

Kurjenpolvi

Ja lopuksi leinikin seurassa voikukan siemenpallero, tosi nätti sekin. Voikukka on myös yksi lemppareitani ja sen vainoaminen on minusta täysin käsittämätön asia.   

Nauttikaa kesästä ja kukista!