Vappuaatto oli meidän ensimmäinen niin lämmin päivä saaristossa, että ulkona tarkeni hyvin syödä. Aamiaista on kyllä jo kauan nautittu talon suojaisalla seinustalla, metsän ja aamuauringon puolella, missä on lämmintä melkein aina.
Mutta nyt tarkeni istuskella joka paikassa, meren puolellakin.
Viikonlopun aikana ilma muuttui sumuiseksi. Sekin on hieno sää saaristossa.
Varsinkin sumuisen illan savusauna on elämys. Myrskylyhdyt valaisevat ympäristön erityisen tunnelmallisesti ja savusaunan tuoksu sekoittuu pehmeästi usvaiseen ilmaan. Merivesikin tuntuu uidessa vähän lämpöisemmältä, vaikka se on nyt vain kuusiasteista.
Myös ääniympäristö on iso osa mökin tunnelmaa. Jostain syystä vesilinnut aktivoituvat huutelemaan erityisesti sumusäällä. Kuulostaa mystiseltä, kun pehmeän sumun seasta kantautuu vesilintujen erikoisia ääniä, huutelua ja kurlutuksia. Aina välillä niihin sekoittuu kaukaa kuuluva, laivan sumutorven pitkä vaimea törähdys.
Juttelimme miehen kanssa eilen, kun istuskelimme uinnin jälkeen laiturilla nauttimassa tunnelmasta, että tuntuu kuin olisimme keskellä japanilaista haiku-runoa.
Värityksen jatkuva vaihtelu on yksi saaristoympäristön hienoja juttuja. Kun ympärillä on paljon vettä, taivas värittää meren milloin mitenkin ja se hallitsee maisemaa.
Aamulla eletään ihan eri värisessä maailmassa kuin illalla. Ja aurinkoisella säällä on eri näköistä kuin pilvisellä. Sateella taas värit häviävät lähes kokonaan ja ympäristö on graafisen pelkistetty. Samoin talvella, vaikkei lunta olisikaan.
Mökillä merivesi on erittäin kirkasta, mutta sumuisella ilmalla meri näyttää usein todella vihreältä.
Hyvää sunnuntaita!
