Laituri

Hellepäivät ovat kuluneet pääasiassa laituriprojektin parissa. Se alkaakin olla valmis.

Laituri on kymmenen metriä pitkä ja kaksi metriä leveä. Kiviarkun päälle rakennettiin pieni uimakoppi. Varsinaisen tehtävänsä lisäksi se synnyttää vähän katvetta, tilamaisuutta ja lämmintä seinustaa laiturille. Se toimii myös kevyenä näkösuojana.

Asensimme laiturin reunaan kuusi parimetristä pystysalkoa jotta uimakoppi ei näyttäisi yksinäiseltä pitkällä laiturilla. Ne synnyttävät myös visuaalista rytmiä ja toimivat tarvittaessa kalaverkkojen selvittelypaikkana.

Mies istutti laiturin alkupään kallioon taidokkaalla muotoon sahatulla reunalla. Se näyttää mielettömän kauniilta! Toivottavasti tämä ja laiturin muut huolella tehdyt yksityiskohdat eivät saa liian kovaa kyytiä talvella jäiden kourissa. Se on täällä ulkosaaristossa todellinen koettelemus kaikille laitureille.

Helteinen heinäkuu on tuonut moni paikoin mukanaan pahan sinileväongelman. Meidän mökkilahdella ja omassa rannassamme ei olla sinilevää vielä koskaan nähty, vesi on tosi kirkasta. Se on tietysti aivan ihanaa, rakastamme uimista ja saunarannassamme on lähes täydellinen uintipaikka, sorahiekkapohjainen ja juuri sopivan nopeasti syvenevä. 

Merivesi on kuitenkin viime viikkoina ollut niin lämmintä, ettei uiminen mökillä ole normaaliin tapaan virkistänyt. Hautovan helteen uuvuttamana on pitänyt ajaa veneellä isommalle selälle uimaan - eikä sekään ole oikein tuntunut riittävän. Saakohan tällaista kutsua näillä korkeuksilla ongelmaksi?

Uimakoppi vedettiin vähän ulos laiturilinjasta, jotta se ei haittaisi laituria pitkin juoksemista ja sen nokasta veteen hyppäämistä.

Minun hommiani on yleensä kaikki pintakäsittelyyn liityvä. Tämän kesän tavoitteeni on uimakopin maalaamisen lisäksi maalata myös päärakennus. Sehän on vedetty vasta kertaalleen mustaksi melko pian rakentamisen jälkeen. Käsittelykerros on ohut ja kovalla koetuksella paahteisella paikalla. 

Käsittelyaine on Uulatuotteen roslagin mahonki, sävy Hiili. Vasta nyt toisella käsittelykerralla jälki on kunnolla mustaa, siksi uusintakäsittelyä on ollut palkitsevaa tehdä. 

Roslagin mahonkia on muutenkin kiva käyttää kun ihana tervan tuoksu leijuu pitkään kaikkialla. Se yhdistettynä savusaunan ja vastan tuoksuun on minusta aivan ylittämätön kesäkombo!

Käsitellyn ja käsittelemättömän seinälaudoituksen ero on melkoinen.

Mökillä on tänä kesänä tehty tavallista enemmän töitä. Olemme yrittäneet huolehtia siinä ohessa myös riittävästä huvittelusta. Varsinkin mies on aina valmis veneretkelle, lyhemmälle tai pidemmälle. Yksi kiva tapa päästä veneajelulle on hyödyntää lähiseutujen ravintoloiden ruokatarjontaa. Saaristossa on kesäaikaan runsaasti valinnanvaraa.

Lisäksi meidän mökillä on sellainen lisäluksus, että lähimmästä naapuristamme löytyy laatuseuraa kaikkeen hurvitteluun..

 Kuva @minkeku

 Kuva @minkeku                                                                               Kuva @minkeku

 Kuva @minkeku

TallennaTallennaTallennaTallenna

Heinäkuun helteet ja trooppiset yöt

Tänä vuonna ollaan saatu nauttia ennätyslämpöisestä heinäkuusta. Tai kohta voi kai sanoa jo "nauttia", sillä keinot lämmöltä ja auringolta suojautumiseen ovat välillä vähissä.

Tässä vaiheessa aamiaisen saattoi vielä syödä varjon alla aamuaurinkoterassilla. Pian aamut alkoivat olla niin hautovan kuumia, että täytyi siirtyä rakennuksen sille puolelle, minne ei aurinko aamulla paista.

Helteiset päivät innostavat mattopyykille. Paksutkin matot kuivuvat ulkona hetkessä.

Eteläpäädyn terassi

Pohjoispäädyn terassi

Meillä on tullut tavaksi syödä mökillä erilaisia ruokia kuin kotona. Osittain siihen vaikuttaa kesä ja sesongin raaka-aineet, mutta on myös kiva tehdä mökki- ja kotielämän rutiineista hiukan erilaisia eli saareen siirtyessään muuttaa moodia vähän joka suhteessa. 

Lohinyytit hiiligrillissä tai uunissa ovat mökin perusruokaa. Muutkin kalat käyvät ja oikeastaan ihan mikä vaan, kala tai liha ja/tai kasvikset, maustettuna esimerkiksi tuorejuustolla ja yrteillä, ja pitkään haudutettuna. Käärön avaaminen on aina juhlaa.

Kesäsalaatit syntyvät tätä nykyä lähes kokonaan oman potagerin tuotteista

Mielenkiintoinen kokeilu oli keitetty latva-artisokka, jonka sisälle kaadettiin sulatetusta voista, puolikkaan sitruunan puristetusta mehusta, kapriksista, suolasta ja mustapippurista valmistettu kastike. Se jäi kivasti muhimaan artisokan lehtien sisälle ja maustoi ne juuri sopivasti. Artisokka syötiin lehti lehdeltä nyppien. Viimeisenä esiin tullut pehmeä ja makea artisokan ydin oli aterian paras osa.

Tämä olikin yllättävän maukas herkku ja sopiva hitaaseen ateriointiin illallisella!

Kesän rakennusprojekti on ollut laituri. Kuvassa kiviarkku valmiina. Heittelimme miehen kanssa yhdessä kivet arkun sisään. Aikaa siihen kului yksi helteinen kesäpäivä. 

Seuraava työvaihe oli laiturin rungon, kulkusillan ja kannen rakentaminen. Koko laituri kiviarkusta kanteen on tehty lehtikuusesta, mikä kestävyytensä puolesta korvaa hyvin kyllästetyn puun. 

Ennätyshelteet ovat tuoneet mukanaan trooppiset yöt, myös ulkosaaristoon. Koska nukkuminen sisällä on ollut liian tukalaa, veimme patjat hyttysverkon alle terassille. 

Se oli hyvä ratkaisu. Nukkumisolosuhteet ovat olleet täydelliset siihen saakka, kunnes Sisilian aurinko on aamuvarhaisella jälleen noussut porottamaan pilvettömältä taivaalta, pakottaen hakeutumaan varjoisampaan paikkaan.

Loppukesän yö on satumainen, tuoksuva ja täynnä ääniä

TallennaTallenna

Mökkielämää

Mies alkoi rakentaa saunan edustalle pitkään kaivattua uimalaituria, jolta voisi hypätä suoraan syvempään veteen. Koska ollaan meren rannalla, pienehkökin laituri pitää tehdä järeällä rakenteella. 

Perusteellisen pohdiskelun ja paikallisten isäntien jututtamisen jälkeen mies päätyi kiviarkkumalliin.

Kesäyön on onni omanani, tähkäpäiden päällä täysikuu

TallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallenna

Keskikesä ja yhden ajanjakson surullinen loppu

Aika kuluu nyt vuoroin mökillä, vuoroin kotona, tai pienillä kesäreissuilla. Itse voisin olla vaikka koko ajan saaristossa, mutta se ei ihan onnistu.

Auringonlasku mökillä

Kotona on paitsi kesätöihin sitoutuneita lapsia joita haluamme välillä nähdä, myös monenlaisia hoidettavia hommia. Esimerkiksi aika paljon poimittavia mansikoita. Niillä ollaankin nyt päästy herkuttelemaan päivittäin.

Viime kesänä istuttamani luostarinköynnösruusu "Uetersener Klosterrose" kasvaa rehevänä potagerissa ja availee ensimmäisiä nuppujaan

 

Puutarhassa kasvaa ja kypsyy nyt kaikki

 

 

 

 

Surullisiakin asioita on tapahtunut. Keskellä ihanaa lomaa, kauneinta kesää ja luonnon kukoistusta jouduimme vähän yllättäen luopumaan 16-vuotiaasta Pablo-koirastamme.

Jo keväällä kyllä tajusimme, että lopullinen ero alkaa olla lähellä. Olimme toivoneet, että saisimme vielä kesän aikaa sopeutua menettämisen ajatukseen, eli Pablo voisi olla kanssamme syksyyn saakka.  Alkukesän mittaan kävi kuitenkin selväksi, että kuulonsa ja lähes kokonaan näkönsäkin menettäneen, viime aikoina paljon sairastelleen koiravanhuksen elämä ei ole enää mielekästä. Jouduimme tekemään raskaan päätöksen aikaisemmin, kuin olimme suunnitelleet.

Pablo oli erittäin älykäs ja tottelevainen, ja hyvin kaunis koira. Mutta myös rasittavan voimakastahtoinen, itsepäinen ja äreä, sille päälle sattuessaan. Sillä oli asioista aina vahva mielipide eikä se yrittänytkään joustaa, ellei tilanne miellyttänyt. 

Toisaalta Pablo oli itse lempeys, myötätuntoisesti lohduttamassa, jos joku oli alamaissa. Se painoi kuononsa jalkaterälle ja katsoi silmiin katseella, jota ei voi unohtaa.

Se tuntui ymmärtävän puhetta ja oli muutenkin aina tilanteen tasalla. Liikaakin, Pablolta salaa ei voinut tehdä mitään. 

Pablon kulmikkaasta mutta karismaattisesta persoonasta tuli kuudessatoista vuodessa tärkeä osa perhettämme. Sen poismeno on meille surullinen menetys, erään aikakauden loppu. 

Pablo viimeisenä päivänään

TallennaTallennaTallennaTallenna