Aika kuluu nyt vuoroin mökillä, vuoroin kotona, tai pienillä kesäreissuilla. Itse voisin olla vaikka koko ajan saaristossa, mutta se ei ihan onnistu.
Auringonlasku mökillä
Kotona on paitsi kesätöihin sitoutuneita lapsia joita haluamme välillä nähdä, myös monenlaisia hoidettavia hommia. Esimerkiksi aika paljon poimittavia mansikoita. Niillä ollaankin nyt päästy herkuttelemaan päivittäin.
Viime kesänä istuttamani luostarinköynnösruusu "Uetersener Klosterrose" kasvaa rehevänä potagerissa ja availee ensimmäisiä nuppujaan
Puutarhassa kasvaa ja kypsyy nyt kaikki
Surullisiakin asioita on tapahtunut. Keskellä ihanaa lomaa, kauneinta kesää ja luonnon kukoistusta jouduimme vähän yllättäen luopumaan 16-vuotiaasta Pablo-koirastamme.
Jo keväällä kyllä tajusimme, että lopullinen ero alkaa olla lähellä. Olimme toivoneet, että saisimme vielä kesän aikaa sopeutua menettämisen ajatukseen, eli Pablo voisi olla kanssamme syksyyn saakka. Alkukesän mittaan kävi kuitenkin selväksi, että kuulonsa ja lähes kokonaan näkönsäkin menettäneen, viime aikoina paljon sairastelleen koiravanhuksen elämä ei ole enää mielekästä. Jouduimme tekemään raskaan päätöksen aikaisemmin, kuin olimme suunnitelleet.
Pablo oli erittäin älykäs ja tottelevainen, ja hyvin kaunis koira. Mutta myös rasittavan voimakastahtoinen, itsepäinen ja äreä, sille päälle sattuessaan. Sillä oli asioista aina vahva mielipide eikä se yrittänytkään joustaa, ellei tilanne miellyttänyt.
Toisaalta Pablo oli itse lempeys, myötätuntoisesti lohduttamassa, jos joku oli alamaissa. Se painoi kuononsa jalkaterälle ja katsoi silmiin katseella, jota ei voi unohtaa.
Se tuntui ymmärtävän puhetta ja oli muutenkin aina tilanteen tasalla. Liikaakin, Pablolta salaa ei voinut tehdä mitään.
Pablon kulmikkaasta mutta karismaattisesta persoonasta tuli kuudessatoista vuodessa tärkeä osa perhettämme. Sen poismeno on meille surullinen menetys, erään aikakauden loppu.
Pablo viimeisenä päivänään
1 kommentti:
❤😢
Lähetä kommentti