Käytännöllisiä toimia

Ihania nämä syksyn sumuiset ja hämärät viikonloput ja pitkät päivät kotona!

Erilaisia paistoksia livahtaa uuniin liiankin tiuhaan

Matonaloitusprojekti nytkähti tänään askeleen eteenpäin, kun kastelin matonkuteet. Edellisen maton virkkasin kastelemattomista kuteista ja se harmitti koko ajan. Eihän ole kovin viisasta virkata kutistumisvara mattoon sen sijaan, että virkkaisi maton valmiiksi kutistetuista kuteista. Kun tekee suuren maton, viimeiset kierrokset ovat pitkiä ja työläitä eikä tietoisuus läpimitan merkittävästä pienenemisestä eka pesussa ainakaan lisää työn iloa..

 

Värjäsin tänään myös muutaman koneellisen haalistuneita kesätakkeja ja muita kesäkauden vaatteita mustaksi ennen niiden siirtämistä talvivarastoon. Ovat sitten kopakassa kunnossa kun lämpimän kauden vaatteita taas keväällä aletaan kaivata. Ja Dylonit värjäsivät pikimustaksi, ei voi kuin suositella - edellyttäen tietysti, että väri kestää tulevia pesuja.

Siivotessani tänään kylppäriä, mietin taas hetken kumista ankkaa, joka on jämähtänyt kylpyammeen reunalle, vaikkei kukaan enää vuosiin ole leikkinyt sillä. Ei siitäkään kovin kauaa tunnu olevan, kun ankka ja muut vesilelut kelluivat kylpyvedessä lähes joka ilta. Lapsukaisemme leikkivät sillä niin paljon, että se on kulunut liikuttavan vanhan lelun näköiseksi. Eikä sellaista millään raaskisi heittää menemään. Niinpä ankka jäi vieläkin sijoilleen ammeen reunalle.  

Ankkaleikit ovat vaihtuneet muihin harrastuksiin...

Vaikka onkin hämärää, tähän aikaan vuodesta on minusta kaunis valo, esimerkiksi aamulla...

Ja iltaisin kynttilänvalossa on tietysti tosi tunnelmallista

Turhauttavat muuten jo aika paljon nämä haaleat ja epätarkat kännykkäkamerakuvat, mutta ei voi tehdä muuta kuin odottaa. Ehkäpä se kamerakin sieltä reissultansa vielä joskus kotiin palaa...

Mukavaa sunnuntaita - muistakaa nukkua aamulla tunti pidempään!

Turhautumia

Kamera on edelleen korjattavana. Onpa ollut harvinaisen huomo asiakaskokemus, kyseessä pääkaupunkiseudun ainoa Sony-huolto, InfoCare. Luvatut aikataulut ovat paukkuneet ajat sitten, oleellisia hintatietoja on jäänyt saamatta, tiedusteluihin saa heikosti vastauksia ja sitten kun lopulta saa, ne ovat töykeän sävyisiä.

Kun viimein sain hinta-arvion, useiden viikkojen odottelun jälkeen, se tuli kahdessa erässä. Eikä ensimmäisestä hinta-arviosta käynyt mitenkään ilmi, ettei se ollutkaan koko arvio. Sen saatuaan piti kuitata hyväksyntä, jolla sitoutui korjaamisen aloittamiseen.

Pian tuon hyväksymisen jälkeen tuli yllättäen uusi hinta-arvioviesti, "arvion loppuosa", joka oli ensimmäiseen verrattuna moninkertainen ja kameran arvoon nähden kohtuuton. Mutta kun oli jo ehtinyt sitoutua korjaamiseen ensimmäisen hintatiedon perusteella, peräytyminen olisi aiheuttanut kameran korjaamisen välittömän lopettamisen, mutta kuitenkin "sopimussakkona" useamman satasen laskun.

Lopputulos on se, että kamerani korjaaminen tulee maksamaan huomattavasti enemmän, kuin sen arvo on. Jopa enemmän, kuin se on uutena maksanut ja edelleenkin maksaisi. Lisäksi olen ollut luvatun kahden viikon sijasta jo useita kuukausia ilman kameraa.

Eikä siinä edes ole mitään monimutkaista vikaa. Korjaamisen piti olla nopea rutiinitoimenpide.

Niinpä edelleen mennään kännykkäkameralla. Se ei Lumia kasisatasessa ole kovin kummoinen. Siis pahoittelut kuvien heikosta laadusta..

Nautin kovasti pyykkien kuivattamisesta ulkonaruilla. Sain viimein ommeltua siihen tarkoitukseen oikeanlaisen pyykkipoikapussin. Sellaisen, jonka saa hyvin kaulan yli olalle ja asettumaan oikeaan kohtaan, sopivalle korkeudelle. Joka ei ole liian syvä ja jossa on tarpeeksi leveä suuaukko, niin että pyykkipoikaa hamuava käsi osuu kohteeseen ilman erityistä sihtaamista.

Nyt on pyykkien ripustaminen paljon helpompaa!

Ilmat ovat edelleen olleet suotuisat pyykkien ulkokuivatusta ajatellen, vaikka mennään jo lokakuussa

Olen viime päivinä taas jatkanut kesäkukkien huoltamista talvisäilytystä varten. Kukkivia pelakuita ei kyllä millään raaskisi viedä varastoon, mutta eivät ne kaikki oikein sisällekään mahdu.

Helsingin Punavuoressa olevassa ravintola Kynsilaukassa saa maailman parhaita marinoituja valkosipulinkynsiä. Olen muutamankin kerran yrittänyt tehdä itse samanlaisia. Jotain tuntuu mausta kuitenkin aina puuttuvan.

Kun mies toi työmatkaltaan tuliaiseksi tuoreen valkosipuliletin, päätin taas kerran yrittää.

Laitoin marinadiin tällä kertaa vettä, valkoviinietikkaa, valkoviiniä, konjakkia, oliiviöljyä, hunajaa, sokeria, suolaa, rose- ja viherpippuria, tuoretta timjamia ja rosmariiniä, musta- ja valkopippuria sekä muutaman laakerinlehden. Marinadi maistui lupaavalta. Nyt pitäisi vielä malttaa riittävän kauan ja antaa valkosipulinkynsien marinoitua vähintään viikon mutta mieluummin kahden ajan.

Jos lopputulos onnistuu, kirjoitan tänne tarkemman ohjeen. 

Aurinkoa syksyyn!

Ruusujen päivä

Tänäänpä ei päivä alkanutkaan lautasellisella puuroa, kuten tavallisesti. Ehei, aamupalapöytään oli ilmestynyt  ylellinen aamiainen tuoreine croissantteineen sekä suuri kimppu valkoisia ruusuja. Meni hetki, ennen kuin tajusin: naistenpäivä!

Onhan se hauskaa, kun saa osakseen pientä hemmottelua arjen keskellä. 

Eikä se jäänyt pelkästään aamuun, myös työpaikalla oli pöytä kirjaimellisesti koreana

Jo jonkin aikaa sitten joku kaipaili sähköpostissa kuvia tyttäreni vanhojenpäiväjuhlasta, eli pukuprojektin päätöstapahtumasta. Vaikka nyt tulevatkin vähän myöhässä, tähän Naistenpäivään prinsessakuvat sopivat:

Mukavaa Naistenpäivän iltaa kaikille!

Valovoimaa..

Miehen Japanin tuliainen oli enemmän kuin mieluisa: valovoimainen (f1,4) normaaliobjektiivi (50mm). Olen (äänekkäästi) haaveillut siitä jo kauan.

Salamattoman kuvauksen vaativammissakin valaistusolosuhteissa pitäisi nyt onnistua huomattavasti paremmin.