Ihania nämä syksyn sumuiset ja hämärät viikonloput ja pitkät päivät kotona!
Erilaisia paistoksia livahtaa uuniin liiankin tiuhaan
Matonaloitusprojekti nytkähti tänään askeleen eteenpäin, kun kastelin matonkuteet. Edellisen maton virkkasin kastelemattomista kuteista ja se harmitti koko ajan. Eihän ole kovin viisasta virkata kutistumisvara mattoon sen sijaan, että virkkaisi maton valmiiksi kutistetuista kuteista. Kun tekee suuren maton, viimeiset kierrokset ovat pitkiä ja työläitä eikä tietoisuus läpimitan merkittävästä pienenemisestä eka pesussa ainakaan lisää työn iloa..
Värjäsin tänään myös muutaman koneellisen haalistuneita kesätakkeja ja muita kesäkauden vaatteita mustaksi ennen niiden siirtämistä talvivarastoon. Ovat sitten kopakassa kunnossa kun lämpimän kauden vaatteita taas keväällä aletaan kaivata. Ja Dylonit värjäsivät pikimustaksi, ei voi kuin suositella - edellyttäen tietysti, että väri kestää tulevia pesuja.
Siivotessani tänään kylppäriä, mietin taas hetken kumista ankkaa, joka on jämähtänyt kylpyammeen reunalle, vaikkei kukaan enää vuosiin ole leikkinyt sillä. Ei siitäkään kovin kauaa tunnu olevan, kun ankka ja muut vesilelut kelluivat kylpyvedessä lähes joka ilta. Lapsukaisemme leikkivät sillä niin paljon, että se on kulunut liikuttavan vanhan lelun näköiseksi. Eikä sellaista millään raaskisi heittää menemään. Niinpä ankka jäi vieläkin sijoilleen ammeen reunalle.
Ankkaleikit ovat vaihtuneet muihin harrastuksiin...
Vaikka onkin hämärää, tähän aikaan vuodesta on minusta kaunis valo, esimerkiksi aamulla...
Ja iltaisin kynttilänvalossa on tietysti tosi tunnelmallista
Turhauttavat muuten jo aika paljon nämä haaleat ja epätarkat kännykkäkamerakuvat, mutta ei voi tehdä muuta kuin odottaa. Ehkäpä se kamerakin sieltä reissultansa vielä joskus kotiin palaa...
Mukavaa sunnuntaita - muistakaa nukkua aamulla tunti pidempään!
3 kommenttia:
Voi älä heitä ankaa...ihana muisto...:)
Piirakka oli niin hyvää, ja kaikki.
Kynttilöiden valo.
Kiitos eilisestä!
Lintu, kiitos teille, olipa kivaa jutella rauhassa yhteisen pöydän ääressä! Ja tuliaiset muuten pelastivat seuraavan päivän unohtuneet synttärit..
Irmastiina, en varmaankaan heitä, vaikka varastossa on jo nyt kunnioitettava määrä kovasti leikittyjä leluja. Ei niistä vaan voi oikein luopua.
Lähetä kommentti