sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

Aamiainen luodolla

Yhtenä kauniina kesäaamuna mökillä mies oli valmistellut aamiaisen valmiiksi ja se odotti korissa. Aamiaispöytä katettaisiin pienen venematkan päähän kallioiselle luodolle, Kihdin reunalle.  Siispä suuri olkihattu päähän ja menoksi.








Luodolla oli paahtavan kuuma, eikä siltä voinut suojautua muuten kuin pulahtamalla mereen. Se virkisti hyvin, suurten selkien äärellä merivesi on edelleen yllättävänkin viileää.



Tajusimme juuri, että olemme syöneet koko mökkilomamme ajan vain kala- ja kasvisruokia. Liha-ateria ei ole päätynyt lautaselle kertaakaan

Tässä uudet perunat on soseutettu herkulliseksi muusiksi voinokareen ja tillin kanssa. 

Loppukesän hämärtyvinä iltoina on kiva sytytellä kynttilöitä

Tämän kesän suoranaiseksi mökkibravuuriksi muodostui pienissä annosmaljoissa paistettu mustikkakukko.

Ainoita pieniä annosmaljoja mitä meidän mökiltä löytyy, ovat kahvikupit. Ne ovat juuri sopivan kokoisia yhteen kerta-annokseen.

Eihän tämä mitään varsinaista terveysruokaa ole - mutta ah niin taivaallinen herkku vaniljakastikkeen kanssa!

Ja niin täyttävääkin, että sillä voi jonain höpsönä hellepäivänä hyvin korvata lounaan tai päivällisen.

Tässä ohje yhteen annokseen:

25g voita
2-3 rkl sokeria
0,5 dl ruisjauhoja
hyppysellinen leivinjauhetta

Toisiinsa sekoitetut jauhot, sokeri ja leivinjauhe lisätään pehmeään voihin ja taikina puristellaan  tasaiseksi.

Kahvikupin sisäpuoli voidellaan kevyesti. Taikina jaetaan kahteen osaan joista pienempi painellaan kupin pohjalle.  Sitten kuppi laitetaan lähes täyteen mustikoita, joiden joukkoon sekoitetaan pari teelusikallista peruna- tai vehnäjauhoja sitomaan marjoista irtoavaa nestettä. Sen jälkeen toinen osa taikinaa painellaan kanneksi mustikoiden päälle. Kuorta voi pistellä muutaman kerran haarukalla ja pinnalle voi lopuksi vielä ripotella kevyen kerroksen hienoa sokeria, joka uunissa paistuessaan kristallisoituu kauniiksi pinnaksi paistoksen päälle.

Paistetaan 200:ssa asteessa niin kauan, että pinta on nätisti ruskistunut. Nautitaan haaleana mieluiten kotitekoisen vaniljakastikkeen kanssa.

4 kommenttia:

Anni / Inkalilja Love kirjoitti...

Upea paikka syödä aamiaista! Lapsuuteni kesät saaristossa viettäneenä, tuli todella kova kaipuu noihin maisemiin. Tuota mustikkakukkoa täytyykin kokeilla:)

Heli/ Rakas vanha valkoinen taloni kirjoitti...

Kiitos, Anni! Kateeksi käy kun olet saanut viettää lapsuuskesäsi saaristossa! Omassa lapsuudessani mökkeilimme sisävesimaisemissa ja sekin oli ihanaa, mutta myöhemmin saaristo on vienyt täysin sydämen. Vaikea on enää muuta mökkiympäristöä kuvitella.

Kannatta kokeilla mustikkakukkoa. Se on tosi helppo tehdä ja jokin siinä mustikan, ruisjauhon ja ehdan voin yhdistelmässä synnyttää lähes euforisen makunautinnon, ainakin jos minulta kysytään. Ja meillä kyllä kaikki muutkin sitä aina toivovat.

Aurinkoisia loppukesän päiviä!

Anonyymi kirjoitti...

Voi nyt on pakko ryhdistäytyä ja tehdä mustikkakukkoa: se on niiin hyvää! Kiitos ohjeesta/muistutuksesta!- Rida

Heli/ Rakas vanha valkoinen taloni kirjoitti...

Kiitos Rita, kommentista! Ei voi kyllä kuin suositella mustikkakukkoa, jos erityistä herkkua haluaa :)