Lunta ja pakkasta

Kaunis ja runsasluminen talvi jatkuu edelleen. Ainakin kuukausi on jo saatu nauttia puhtaan valkoisista hangista ja lumisista puunoksista. Eli valoisasta keskitalvesta!

On ollut myös epätavallisen kovia pakkasia. Talon kaksi varaavaa takkaa ovat antaneet mukavaa lisäpotkua sisälämpötiloihin. Takoissa loimuava tuli luo myös kodikasta tunnelmaa. Niitä katsellessa vanha haaveeni makuuhuoneen pönttöuunista on taas aktivoitunut. Siellä olisi paikka tulisijalle, piipun kyljessä.

Nukumme miehen kanssa mielellämme viileissä lämpötiloissa, eikä makuuhuoneessa vielä koskaan ole ollut tarvetta lisälämmitykselle. Päinvastoin, ranskalaisen parvekkeen ovet ovat usein raollaan, kylmänäkin vuodenaikana. Maalämpöpumppu ja keskikerroksen takat lämmittävät tehokkaasti ja  lämpö nousee ylimpään kerrokseen, niin että sen lämpötila on yleensä muuta taloa korkeampi. Myös yläkerran suuren kylppärin lattialämmitys huokuu lämpöä koko kerrokseen.

Miehen mielestä makuuhuoneeseen ei (tietenkään!!) kannata investoida tulisijaa, kun sitä ei kuitenkaan voisi koskaan käyttää, koska se nostaisi jo yhdellä pesällisellä huoneen lämpötilan niin  epämiellyttävälle tasolle, ettei siinä pystyisi nukkumaan. Tuossa on tietysti pointtia, onhan se myönnettävä.

Mutta kun  lämmittäminen ei olisikaan se juttu, vaan tulisijan synnyttämä tunnelma... Minusta meidän vähän askeettinen makuuhuone yläkerran viiston katon alla on jo nyt ihana. Kermanvalkoinen tai vaaleanharmaa pönttöuuni tekisi siitä täydellisen. Ja luonnontuli makuuhuoneessa, se olisi unelma!

Voisikohan pönttöuunin kuoren sisälle muurata erittäin epävaraavan ja lämpöenergiatehottoman  tulisijan, joka ohjattaisiin luovuttamaan mahdollisimman suuren osan lämmöstään suoraan ulkoilmaan?

Yläkerran makuuhuoneesta pääsee vaate-/pukeutumishuoneen sekä pienen kodinhoitotilan kautta kylppäriin. 

Olen juuri saanut konmaritettua yläkerran allaskaapin laatikot. Kaikki päivittäin tarvittava on helposti saatavilla, mutta kuitenkin piilossa laatikoissa. Allastason pitäisi pysyä nyt tyhjänä kun jokaiselle tavaralle on oma selkeä paikkansa laatikoissa tai kylppärin kaapissa. 

Koska yläkerrassa on kaksi muutakin makuuhuonetta, aulasta on toinen sisäänkäynti kylpyhuoneeseen.

Tänä viikonloppuna on ollut mahtavat säät. Pääsimme ulkoilemaan kotijärven jäälle.

Pakkasulkoilun jälkeen on tietysti mahtavinta mennä kuumaan saunaan. Tuo yhdistelmä on parhaita talvinautintoja. Mutta myös kylpyamme on meillä näin talviaikaan paljon käytössä. Eipä juuri rentouttavampaa asiaa kuin kaikkia aisteja hellivä kylpy ennen nukkumaan menoa.

Meillä on ollut lainassa Mujin diffuuseri-valaisin, joka on nostanut viimeaikaisen kylpytunnelman uudelle tasolle. Lämmin, ihoa hoitava vaahtokylpy ja ilmaan tuoksuhöyryä puhaltava, tunnelmallisesti valaiseva diffuuseri oli mahtava yhdistelmä! Ja hyödyllinenkin; joulun aikaan sairastellessamme tukkoisen nenän sai avattua eukalyptus-tuoksua tupruttavan diffuuserin avulla. 

Hyvää viikkoa!

Harmaa islantilaisneule, vihdoinkin

Joululoma koki pienen mahalaskun, kun aloimme sairastella jokainen vuorollamme. Vielä uusivuosi ja loppiainenkin menivät toipuessa. Toisaalta lomalla oli hyvää aikaa ottaa rauhallisesti ja parannella itseään. Mutta toisaalta, onhan se harmittavaa käyttää lähes koko loma sairasteluun.

Loman jälkeen tuntuu aina vähän aikaa, että työ vie kaiken energian eikä oikein mitään muuta saa aikaiseksi. Pienen orientoitumisen jälkeen arki alkaa taas sujua. Ehkä siihen peruskiireeseen vaan tottuu.

Jotain on kuitenkin tammikuussa syntynytkin. Viime kevään yhdessä postauksessa oli juttua pitkään jatkuneesta neuleprojektistani, jonka uskoin tuolloin jo kaartavan päätökseen. Toisin kävi. Miehustan kavennus tuntui niin suurta keskittymistä vaativalta työltä, että neule jäi sivuun kesäksi ja vielä  syksyksikin. Kunnes joululoman toipumismakoilusta voimaantuneena sain viimein aikaiseksi tarttua toimeen.

Olipa hikinen urakka! Mutta tässä vihdoin valmis neule omistajansa yllä. Hiha on siis istutettu ilman saumaa, niin että sen kohokuvio jatkuu yhtenäisenä hihansuusta kaula-aukkoon saakka. Tähän tarvittiin kantapääkavennuksen soveltamista (isosiskon avustuksella), sillä en löytänyt mistään ohjetta tämän tyyppiseen miehustan kavennukseen.

Talvi on edelleen harvinaisen kaunis ja runsasluminen, jopa täällä etelä-Suomessa. Iltapäivän "sininen hetkikin" on melkein yhtä upea kuin Lapissa. Tai no, kyllä se Lapissa on vielä aika paljon upeampi...

Mutta nyt täytyy nauttia, näin mahtavia talvimaisemia ei saa enää kovin pitkään ihailla!

Hyvää pakkasviikkoa!