Harmaa islantilaisneule, vihdoinkin

Joululoma koki pienen mahalaskun, kun aloimme sairastella jokainen vuorollamme. Vielä uusivuosi ja loppiainenkin menivät toipuessa. Toisaalta lomalla oli hyvää aikaa ottaa rauhallisesti ja parannella itseään. Mutta toisaalta, onhan se harmittavaa käyttää lähes koko loma sairasteluun.

Loman jälkeen tuntuu aina vähän aikaa, että työ vie kaiken energian eikä oikein mitään muuta saa aikaiseksi. Pienen orientoitumisen jälkeen arki alkaa taas sujua. Ehkä siihen peruskiireeseen vaan tottuu.

Jotain on kuitenkin tammikuussa syntynytkin. Viime kevään yhdessä postauksessa oli juttua pitkään jatkuneesta neuleprojektistani, jonka uskoin tuolloin jo kaartavan päätökseen. Toisin kävi. Miehustan kavennus tuntui niin suurta keskittymistä vaativalta työltä, että neule jäi sivuun kesäksi ja vielä  syksyksikin. Kunnes joululoman toipumismakoilusta voimaantuneena sain viimein aikaiseksi tarttua toimeen.

Olipa hikinen urakka! Mutta tässä vihdoin valmis neule omistajansa yllä. Hiha on siis istutettu ilman saumaa, niin että sen kohokuvio jatkuu yhtenäisenä hihansuusta kaula-aukkoon saakka. Tähän tarvittiin kantapääkavennuksen soveltamista (isosiskon avustuksella), sillä en löytänyt mistään ohjetta tämän tyyppiseen miehustan kavennukseen.

Talvi on edelleen harvinaisen kaunis ja runsasluminen, jopa täällä etelä-Suomessa. Iltapäivän "sininen hetkikin" on melkein yhtä upea kuin Lapissa. Tai no, kyllä se Lapissa on vielä aika paljon upeampi...

Mutta nyt täytyy nauttia, näin mahtavia talvimaisemia ei saa enää kovin pitkään ihailla!

Hyvää pakkasviikkoa!