Varpaat hetken hiekassa

Olemme miehen kanssa olleet viime aikoina tavallista useammin matkakuumeessa, koska pääsemme nykyisin niin kätevästi kahdestaan reissuun. Se tuntuu kaikkien massiivisten perhematkojen jälkeen helpolta ja kivalta, ja mies on ensiluokkaista matkaseuraa. Tämä järjestely sopii hyvin meidän nuorillekin, jotka matkustelevat mielellään omien kavereidensa kanssa.

Mieluiten lähdemme aktiiviselle kaupunkilomalle paikkaan, missä on paljon näkemistä ja kokemista. Emme ole juurikaan harrastaneet aurinkolomia, emmekä edes haaaveilleet rannalla lekottelusta. Mutta nyt idea löhölomasta tuli ihan ex tempore, lähellä talviloman alkamisajankohtaa. Melkein samantien se alkoi tuntua juuri siltä asialta, mitä nyt eniten tarvitsimme: pikku kesä ja keskeytys loputtomilta tuntuneisiin lumitöihin.

Matkakohteeksi valikoitui melko nopeasti Thaimaa, vaikkei se mikään erityinen unelmakohde meistä kummallekaan ollutkaan. Mutta se oli tässä saumassa sopivan helppo kohde.

Olemme molemmat käyneet aiemmin Bangkokissa ja minä lisäksi joskus kauan sitten Pattayalla. Tällä kertaa suuntasimme Phuketiin. Valitsimme nyt hotellin huolellisemmin kuin tavallisella kaupunkilomalla, sillä odotimme tältä lomalta lähinnä rentoutumista ja lepoa. Valintamme osui Amariin, viiden tähden hotelliin Phuketin saaren  länsipuolella.

Ja olimmekin oikein tyytyväisiä majoitukseemme. Hotelli sijaitsi hyvällä rannalla, jossa oli helppo uida. Alueella oli myös kaksi suurta uima-allasta. Oleskelualueet olivat siistejä ja viihtyisiä ja ruoka hyvää. Varsinkin aamiaisbuffet oli vaikuttava! Myös palvelu oli suorastaan ylenpalttista, mikä kuulunee ylipäätään thaimaalaiseen kulttuuriin.

Mies haaveilemassa hotellin rannassa vesiskootteriajelusta. Eipä aikaakaan, kun tuo haave myös toteutui. Lämpöisessä merivedessä oli kiva kruisailla.

Merivesi oli kristallinkirkasta ja noin 30-asteista. Rantojen uintipaikoilla vesi tuntui vielä sitäkin  lämpöisemmältä.

Ruokavaliomme koostui koko viikon ajan lähes pelkästään hedelmistä ja meren antimista

Yhtenä päivänä vuokrasimme pitkähäntäveneen kuskeineen, joka vei meidät paratiisirannalle, jossa vesi oli, jos mahdollista, vieläkin turkoosimpaa ja hiekka valkoisempaa...

Ennen retkeä venekuskimme kehotti varaamaan mukaan leipää, kaloja varten. Teimme työtä käskettyä, vaikka ohje vähän ihmetyttikin. Perillä se selvisi; heti kun menimme uimaan, värikkäät kalat säntäsivät kerjäämään kuin koirat ja nokkivat leipäpaloja innokkaasti suoraan kädestä.

Yhden hotellin rannassa vesiskoottereita vuokraavan yrittäjän mukana oli usein muutaman vuoden ikäinen poika, joka aikuisten hoidellessa työasioita viihdytti itseään mm. piirtelemällä ihania kuvia hiekkaan. 

Pienen thaimaalaispojan norsu rantahiekassa

Yleensä vuokraamme matkakohteessa auton, mutta sitä emme Thaimaassa harkinneetkaan. Olisi ollut liian stressaavaa alkaa suunnistaa paikasta toiseen vasemmanpuoleisen, erittäin kaoottiselta vaikuttavan liikenteen mukana. 

Lekottelupäivien vastapainoksi kävimme muutaman kerran Phuketin kaupungissa, jonne menimme bussilla tai taksilla. Lyhyemmät matkat taittuivat kätevästi myös tuktukeilla. 

Phuketin vanhaa kaupunkia

Tällaisia ruoka-annoksia sai ostaa muutamalla eurolla katukeittiöistä

25 prosenttia Phuketin saaren asukkaista on kiinalaisia. He juhlivat nyt Uutta Vuotta ja sen kunniaksi etenkin Phuketin vanhaa kaupunkia oli koristeltu runsaasti kiinalaisilla paperilyhdyillä.

Kun olimme lähdössä Thaimaahan, maan hyvin tunteva ystävämme kannusti syömään rauhassa katukeittiöiden ruokia, hygieniaolot ovat kuulemma niissä hyvät. Paikan päällä asia todella epäilytti, sillä ruokaa myytiin alkeellisista, rähjäisen näköisistä mopovaunuista. Ilma oli hautovan kuuma, yölläkin lähes kolmekymmentä astetta. Kokkejakin näytti olevan joka lähtöön.

Toisaalta, katujen varsille ilmestyi iltaisin valtavat määrät ruokatoreja ja niiden antimia kaupattiin turisteille yhtä innokkaasti kuin muutakin kadulla myytävää tavaraa. Luulisi thaimaalaisten tiedostavan asian ja pitävän riittävää huolta katukeittiöiden hygieniasta, jotta ne eivät saisi mainetta vaarallisina ruokamyrkytysten aiheuttajina, jolloin turistit alkaisivat tietysti kartella niitä.

Päätimme tehdä ihmiskokeen ja syödä matkan aikana kaikkea, mitä oli tarjolla. Myös äyriäisiä ja jäitä.

Emmekä saaneet viikon aikana minkäänlaisia vatsaoireita! Ehkä mukana oli myös hyvää tuuria, mutta ei se voinut olla pelkästään sitä. Uskon, että thaimaalaiset ymmärtävät turismin merkityksen itselleen ja tekevät parhaansa, jotta kaikki sujuisi hyvin.

Hotellimme alueisiin kuului niemi, jonka läpi kulki ihana, trooppinen metsäreitti pitkälle laiturille. Sen kärjestä oli hauskaa mennä uimaan syvään veteen. 

Laituri oli myös suosittu paikka ihailla auringonlaskua. Auringonlaskun aikaan pariskunnat jonottivat laiturilla päästäkseen parhaille paikoille iltaruskoa vasten, ottamaan romanttisia yhteiskuvia.

Jokainen ilta hotellilla päättyi jonkin teeman tunnelmalliseen ruokajuhlaan

Hotellihuoneemme oli harmonisen kaunis ja sijaitsi ihan rantaviivan tuntumassa. Sänky oli thaimaalaiseen tapaan koristeltu luonnonkukkasin. 

Tämä hotellirakennus oli muuten selvinnyt pystyssä vuoden 2004 tsunamista. Thaimaalaiset eivät isommin innostu tsunami-aiheisista keskustelunavauksista, mutta saimme kuitenkin selville, että aalto oli pyyhkäissyt rakennuksen läpi niin että veden pinta oli kulkenut suunnilleen huoneemme puolen välin korkeudella. Viisitoista vuotta sitten monen ihmisen elämä päättyi näihin samoihin rantaviivan hotellihuoneisiin. 

Asiaa oli vaikea ymmmärtää, kun katseli hotellihuoneen parvekkeelta kaunista ja rauhallista, lämpöisen ilta-auringon kultaamaa Andamaanien merta.

Löhöloma osoittautui tällä kertaa hyväksi ideaksi. Leppoisa viikko trooppisessa lämmössä oli yllättävänkin rentouttava kokemus. 

Mutta mitään Thaimaa-faneja meistä ei kuitenkaan tämänkään onnistuneen reissun seurauksena tullut. Koneen noustessa hyvästelimme kauniin ja ystävällisen Thaimaan sillä ajatuksella, että se lienee meidän osaltamme nyt nähty. Seuraavalla kerralla suuntaamme jonnekin muualle, jos vielä kesän kaipuu iskee keskellä talvea. 

Hyvää viikonloppua!