Aamiainen luodolla

Yhtenä kauniina kesäaamuna mökillä mies oli valmistellut aamiaisen valmiiksi ja se odotti korissa. Aamiaispöytä katettaisiin pienen venematkan päähän kallioiselle luodolle, Kihdin reunalle.  Siispä suuri olkihattu päähän ja menoksi.

Luodolla oli paahtavan kuuma, eikä siltä voinut suojautua muuten kuin pulahtamalla mereen. Se virkisti hyvin, suurten selkien äärellä merivesi on edelleen yllättävänkin viileää.

Tajusimme juuri, että olemme syöneet koko mökkilomamme ajan vain kala- ja kasvisruokia. Liha-ateria ei ole päätynyt lautaselle kertaakaan. 

Tässä uudet perunat on soseutettu herkulliseksi muusiksi voinokareen ja tillin kanssa. 

Loppukesän hämärtyvinä iltoina on kiva sytytellä kynttilöitä

Tämän kesän suoranaiseksi mökkibravuuriksi muodostui pienissä annosmaljoissa paistettu mustikkakukko.

Ainoita pieniä annosmaljoja mitä meidän mökiltä löytyy, ovat kahvikupit. Ne ovat juuri sopivan kokoisia yhteen kerta-annokseen.

Eihän tämä mitään varsinaista terveysruokaa ole - mutta ah niin taivaallinen herkku vaniljakastikkeen kanssa!

Ja niin täyttävääkin, että sillä voi jonain höpsönä hellepäivänä hyvin korvata lounaan tai päivällisen.

Tässä ohje yhteen annokseen:

25g voita
2-3 rkl sokeria
0,5 dl ruisjauhoja
hyppysellinen leivinjauhetta

Toisiinsa sekoitetut jauhot, sokeri ja leivinjauhe lisätään pehmeään voihin ja taikina puristellaan  tasaiseksi.

Kahvikupin sisäpuoli voidellaan kevyesti. Taikina jaetaan kahteen osaan joista pienempi painellaan kupin pohjalle.  Sitten kuppi laitetaan lähes täyteen mustikoita, joiden joukkoon sekoitetaan pari teelusikallista peruna- tai vehnäjauhoja sitomaan marjoista irtoavaa nestettä. Sen jälkeen toinen osa taikinaa painellaan kanneksi mustikoiden päälle. Kuorta voi pistellä muutaman kerran haarukalla ja pinnalle voi lopuksi vielä ripotella kevyen kerroksen hienoa sokeria, joka uunissa paistuessaan kristallisoituu kauniiksi pinnaksi paistoksen päälle.

Paistetaan 200:ssa asteessa niin kauan, että pinta on nätisti ruskistunut. Nautitaan haaleana mieluiten kotitekoisen vaniljakastikkeen kanssa.

Niistä sydämeni laulun teen ...

Tähän aikaan kesästä poiketaan potagerissa aina, kun ollaan lähdössä mökille. Sieltä saadaan helposti mukaan tarvittavat perunat, porkkanat, marjat, salaatit ja yrtit. 

Meillä ei ole mökillä edes pientä kasvimaata, eikä varmaan tulekaan. Haluamme pitää kesäkodin ennen kaikkea lomapaikkana, niin vapaana työvelvoitteista kuin mahdollista. Se on ollut myös yksi suunnittelun lähtökohdista.

Koska vietämme lähes koko lomamme mökillä, teemme parhaamme, että se aika myös tuntuisi lomalta. 

Onnea tuottavat asiat ovat usein yksinkertaisia, samoin vapaa-aikaan ja rentoutumiseen liittyvät ilot ja nautinnot. Leppoisaa yhdessäoloa läheisten kanssa, hauskaa tekemistä, toimeliaisuutta ja toimettomuutta sopivassa suhteessa, makoisia unia, kiireettömiä aamuja, hyvää ruokaa, lempeitä löylyjä saunan lauteilla, sileät pellavapyyhkeet saunan jälkeen, tuoksuva vasta, auringonlaskun ihailua, pulahdus viileään meriveteen. 

Kesälomalla on kivaa valvoa myöhään ja mennä lopulta väsyneenä nukkumaan, mieluiten puhtaisiin pellavalakanoihin.

Ja herätä hyvin levänneenä aamuauringon lempeään lämpöön ja meren ja vesilintujen ääniin. 

Mökin pieni makuusoppi on yksi ihanimpia paikkoja maailmassa, kaikessa yksinkertaisuudessaan. Siellä aina nukahtaa nopeasti ja nukkuu sikeästi. On niin täydellisen hiljaista ja tuuletusikkunoista kevyesti puhalteleva meri-ilma tuntuu raikkaalta hengittää. 

Uusi kesäaamu

Kuten on jo tullut kerrottua, meillä mies vastaa kesällä aamiaisista. Kotona ne yleensä nautitaan potagerissa, mökillä aamuauringon puoleisella terassilla, talon seinustan suojassa. Viime aikoina aamiaispaikat ovat kuitenkin alkaneet vaihdella. 

Aamiaispöytä on ollut katettuna esimerkiksi saunarannan uintilaiturille ...

... tai tontin toiselle puolelle, keskelle kesäaamuista metsää.

Ilmassa alkaa olla jo pientä loppukesän tuntua. 

Kesä on niin suloinen. Ja niin lyhyt.