Piha on talven jäljiltä ihan rempallaan. On ollut niin kylmää ja kevät kaiken kaikkiaan niin epätavallinen, ettei ole tullut vielä ryhdyttyä pihahommiin. Jotenkin vaan ei ole puutarha tavalliseen tapaan kutsunut.
Kunnes mies yhtenä päivänä havahtui asiaan ja käänsi potargerin istutuslaatikoiden mullat. Nyt ne olisivat valmiina uusille istutuksille.
Vielä pitäisi suunnitella ja listata, mitä tulevana kautena viljeltäisiin.
Perunaa ainakin, se oli viime kesänä suuri menestys. Söimme lähes koko kesän omia uusia perunoita, jotka olivat ihanan makuisia ja joiden kuori lähti irti puristamalla. Valkosipuleita potagerissa jo kasvaakin, kuten myös raparperia ja joitakin monivuotisia yrttejä.
Mies haluaisi kylvää/ istuttaa laatikoihin värikkäitä kaalia. Olisi kuulemma nätti sellainen potager. Olen samaa mieltä. Mutta jotenkin epäilen, etteivät esimerkiksi kukka- tai parsakaalit menestyisi meillä. En tiedä, ovatko ne edes mitenkään hankalia kasvatettavia, mutta tuo tunne on.
Olen nimittäin kyllästynyt kituutteleviin kasveihin, joita saa jatkuvasti olla virottelemassa henkiin. Potagerin kasvien pitäisi kukoistaa ja tuottaa kohtuullista satoa pienellä vaivalla. Eli käytännössä lähes kokonaan ilman hoitamista. Muutenkin, mutta myös siksi, että tulemme olemaan kesällä paljon mökillä.
Liian monena kesänä esimerkiksi tomaatit ovat tuottaneet pettymyksen. Se on lempivihannekseni ja niinpä joka kevät aloitan suurin toivein tomaatinviljelyn. Haaveissa hohtelevat pulskat ja makeat, auringon hitaasti kypsyttämät tomaattipallerot, joita voi käydä kesäaamuisin keräämässä kulhot täyteen.
Uutterankin tomaatinviljelyn lopputulos on yleensä ollut yksi lasipurkillinen raaoista pikkutomaateista tehtyä pikkelsiä, myöhään syksyllä, kun viimeinenkin toivo sadon kypsymisestä on mennyt.
Tiedän kyllä ihmisiä, jotka menestyksellä kasvattavat tomaatteja näillä korkeuksilla. Enkä ymmärrä, miksi se ei meillä onnistu. Loivasti etelään viettävän potagerimme pitäisi olla olla erinomainen kasvupaikka.
Mutta näihin asioihin tuntuu liittyvän muutenkin hiukan taikuutta. On turha edes yrittää ymmärtää kaikkea.
Joka tapauksessa, potargerin istutuslaatikoiden suunnittelu seuraavaa satokautta varten saattaisi olla kiva projekti tulevana vappuviikonloppuna!
Miehen tekemät mehupullolaatikot pääsivät ensimmäistä kertaa hyötykäyttöön, kun ne on nyt ladattu täyteen tekeytymässä olevia simapulloja.
Maustoin simaa vaihtelun vuoksi piparmintun lehdillä, joka synnytti kivan uuden vivahteen tuttuun makuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva jos kommentoit!