Pusero

Löysin kangasvarastosta lämpimänoranssin vakosamettiapalan. Päätin tehdä siitä puseron.

Viime viikonloppuna ryhdyin ompelemaan. Päädyin jonkinlaiseen tunikaversioon joka on työvaatteena mekkoa monikäyttöisempi. Minulla on vanhat Modan kaavat, joilla olen ommellut monta mekkoa ja puseroa ja ne ovat yleensä istuneet suht hyvin.

Leikkaus on hiukan epätyypillinen, puseron etukappale koostuu neljästä osasta. Tämän vähän paksumman ja jäykemmän vakosametin totesin kuitenkin hiukan haastavaksi istuvuutta ajatellen. 

Pitäisi tehdä itsellekin muutamia hyviä peruskaavoja samalla systeemillä kuin tyttären vanhojenpäiväpukua tehdessäni. Eli säätää kaavaa niin kauan, että vaate istuu täysin. Ommella lakanakankaasta uusia versioita ja sovittaa niitä, kunnes kaava varmasti toimii.

Miksi hyväksyä mitään epäistuvuutta kun itse ompelee? Kaikinpuolinen omien mieltymysten mukainen  hienosäätämismahdollisuushan on juuri kotiompelun paras puoli. 

Aika työlästä se kaavojen hienosäätäminen kyllä on, kun ei ole hommaan minkäänlaista koulutusta.