Löysin kangasvarastosta lämpimänoranssin vakosamettiapalan. Päätin tehdä siitä puseron.
Viime viikonloppuna ryhdyin ompelemaan. Päädyin jonkinlaiseen tunikaversioon joka on työvaatteena mekkoa monikäyttöisempi. Minulla on vanhat Modan kaavat, joilla olen ommellut monta mekkoa ja puseroa ja ne ovat yleensä istuneet suht hyvin.
Leikkaus on hiukan epätyypillinen, puseron etukappale koostuu neljästä osasta. Tämän vähän paksumman ja jäykemmän vakosametin totesin kuitenkin hiukan haastavaksi istuvuutta ajatellen.
Miksi hyväksyä mitään epäistuvuutta kun itse ompelee? Kaikinpuolinen omien mieltymysten mukainen hienosäätämismahdollisuushan on juuri kotiompelun paras puoli.
Aika työlästä se kaavojen hienosäätäminen kyllä on, kun ei ole hommaan minkäänlaista koulutusta.
2 kommenttia:
Ihanan pirtsakka väri ja sopii hyvin sulle. Tälläinen maallikko ei kovin hyvin "huonoa istuvuutta" huomaa, mutta ehkä sen päällä huomaa?
Kyllähän sitä näin kevään korvalla haikailee kirkkaampien värien perään, on se sitten vaate tai tyyny;)
Täytyy iloita tästä keväisestä säästä kun sunnuntaille on lupailtu taas lunta...
Kiitos, Kati! Istuvuusongelma tarkoittaa lähinnä sitä, että kättä liikutellessa syntyy poimuja tuohon kainoloalueelle (näkyy kuvassa). Se on aika tavallista puserossa, mutta kaavoja modifioimalla siitä pitäisi kyllä päästä. Mutta projekti jatkuu, vielä istuu..
Lähetä kommentti