Onpa vierähtänyt ennätyspitkä aika viime postauksesta - yli puoli vuotta! Ajattelin jo, että nyt taisi koittaa blogin surma, luonnollinen poistuma. Ja saattaahan tässä niin käydäkin. Instagram on helppona ja nopeana päivitettävänä vienyt voiton. Sen rinnalla blogi on alkanut tuntua kankealta ja vaivalloiselta.
Koska kuitenkin aloitin rempan kuvaamisen täälläkin ja blogipäivitysten perään on useammalta suunnalta jo kyselty, päivitän remppakuulumisia tännekin. Ainakin vielä tämän kerran.
Niin, siis se meidän remppa. Sehän venähti, kuten remontit tapaavat tehdä. Nyt kuitenkin pääasiassa siitä syystä, että niin ikään pitkäksi venähtänyt koronapandemia synnytti suuren remonttibuumin. Kun kaikki ryhtyivät samaan aikaan remontoimaan, tarvikkeiden toimitus alkoi sakata. Myös niiden hinnat nousivat nopeasti, esimerkiksi puutavaran osalta jopa yli kaksinkertaisiksi.
Kaikki on vieläkin aivan kesken. Mutta se ei kauheasti haittaa, kun niin moni asia on myös mennyt eteen päin. Sen voi todeta heti tästä aloituskuvasta, joka on tarkoituksella sama eteisnäkymä, kuin edellisessä, viime toukokuussa tehdyssä päivityksessä.
Suurin yksittäinen uudistus ja tunnelman luoja ovat ikkunat, jotka kaikki on vaihdettu puusepän valmistamiin uusiin, mutta talon alkuperäisen ilmeen mukaisiin perinneikkunoihin. Se tarkoittaa ruutuikkunoita kuistille ja sisäänulos-aukeavia suorakaiteen muotoisia funkkis-ikkunoita muualle taloon. Samassa yhteydessä keskikerrokseen asennettiin kaksi kokonaan uutta terassinovea ja yksi uusi parvekkeenovi.
Näin levällään kaikki oli vielä kesällä.
Taloon asennettiin 30-luvun hengessä myös kaksi uutta pyöreää ikkunaa, toinen sisääntulon yhteyteen ja toinen järvenpuoleiselle seinälle.
Pyöreän ikkunan asentajakaksikko, isä ja poika, ylpeinä työnsä ääressä.
Ja nätiltä näyttää uloskin päin!
Myös lattia kävi läpi suuren muutoksen. Ei niinkään ulkonäöllisesti, se on edelleen hyvin vaalea lautalattia. Aikaisemmin mäntyiset lattialaudat oli maalattu valkoisiksi, nyt samanlevyiset kuusilaudat on lipeäkäsitelty vaaleiksi. Eli yleisilme on lähellä aikaisempaa.
Suurin ero on tekninen. Lattian alla on nyt lämpöputket, jotka lämpenevät maalämmöllä. Se tuntuu yllättävän miellyttävältä. Ja mikä vähintään yhtä ihanaa, koko keskikerroksessa ei tarvita enää ikävän näköisiä pattereita!
Tämä uusi lattia näyttää todella kauniilta. Mutta se on kyllä ollut jonkinasteinen yllätys, kuinka paljon mäntyä pehmeämpää on kuusi! Uuteen lattiaan tulee todella helposti elämisen jälkiä.
En ole koskaan niitä erityisesti kyllä välttänyt, koti on elämistä varten. Olen vain yrittänyt valita materiaaleja, jotka elävät ja vanhenevat mahdollisimman kauniisti. Etenkin lautalattiassa ovat jäljet saaneet meillä näkyä, naarmuja ja pikku kolhuja ei ole yhtään surtu.
Mutta nyt täytyy sanoa, että ehkä tämän niin kauniin kuusilaudan valintaa oltaisiin vielä vähän mietitty, jos oltaisiin tiedetty, että se on oikeasti näin pehmeää.
Tässä nautitaan syksyllä jo lähes valmiista lattioista. Myös uudet ikkunat olivat tuolloin jo paikoillaan, vain listoitukset vielä puuttuivat.
Kunnes jo listatkin alkoivat ilmestyä paikoilleen. Listoitus on ollut tarkkaa hommaa, viimeistelynaulaimen paineilmakompressori onkin hengaillut uutena perheenjäsenenä keskuudessamme koko syksyn. Sen ponteva pasahtelu on viime kuukaudet ollut keskeinen osa kotimme ääni-ilmastoa.
Kun keväällä tilatut, pitkään ja hartaasti odotetut keittiökaapit viimein syksyllä saapuivat, tuntui juhlalliselta. Kauniit, mustaksi käsitellyt tammiovet näyttivät paikoilleen asennettuina juuri siltä, mitä oltiin haluttukin.
Alemmassa kuvassa näkyy hyvin myös seinän aiemmasta valkoisesta poikkeava vaaleanharmaa väri, Tikkurilan Höyhen. Keskikerroksessa kaikki sileät seinät, siis muut kuin hirsiseinät, on maalattu kyseisellä sävyllä. Ja siihenkin ollaan kovasti tyytyväisiä.
Keittiön pöytätasoiksi valittiin terrazzo-komposiitti, joka miellyttää meidän silmiä ja sointuu nätisti lattiaan.
Tässä keittiössä pääsin toteuttamaan myös pitkäaikaisen haaveeni kahdesta uunista, joista toinen on täysverinen höyryuuni. Toinen taas pyrolyysiuunin ja mikroaaltouunin yhdistelmä.
Toinen toteutunut haave pilkahtaa tässä kuvassa, nimittäin koko kerroksen kattava stereosysteemi. Halusimme hyvälaatuisen ja joustavasti muunneltavan äänentoistojärjestelmän, jolla voi soittaa musiikkia missä tahansa yksittäisessä tilassa, osassa tiloja tai vaikka koko kerroksessa.
Tilasin Tanskasta keittiöön metallisen vitriinikaapin astioita varten. Sen on tarkoitus korvata yläkaapit, joita tässä keittiössä ei ole lainkaan.
Sitkeästä etsimisestä huolimatta emme löytäneet oviin ja ikkunoihin mielestämme oikeanlaisia peitelistoja. Kaikki valmiit mallit tuntuivat liian koristeellisilta vuonna 1937 rakennettuun, funkkisvaikutteiseen taloomme. Eipä siis auttanut muu kuin suunnitella ja piirtää listaprofiilit itse! Ikkunalautojen alta puuttuu vielä tuki- ja peiterima.
Olohuoneen lattian alla oli niin paljon tyhjää, että laskemalla uutta lattiaa yhden portaan verran, olohuoneen huonekorkeudeksi saatiin lähes kolme metriä. Portaiden etulaudat vielä puuttuvat. Mutta joulua päästiin viettämään jo melko valmiissa tiloissa.
Onnellista alkanutta vuotta!
