sunnuntai 19. heinäkuuta 2020

Mökkielämää

Juhannuksesta on kohta kuukausi, eli pian aletaan puhua jo loppukesästä. Aika menee niin nopeasti, varsinkin kesällä. 

Olemme tänä kesänä viettäneet tavallista enemmän aikaa kaupungissakin. Mökillä ollaan oltu lähinnä vain hyvillä säillä. Niitäkin on riittänyt.

Mökin suojaisa, lämmin uintilaituri on yksi viihtyisimpiä paikkoja mökkisaaressa.

Saimme ystäviltä tuliaisiksi hyvän kirjan, johon on ollut kiva upota hellepäivinä. Se sopi myös hyvin tämän kesän "teemaani", eli omaan kaikinpuoliseen hyvinvointiin panostamiseen.

Meidän Bella, viralliselta nimeltään Giabella Bianca, täyttää heinäkuun lopussa 13 vuotta. Tänä kesänä olemme oikeastaan ensimmäistä kertaa huomanneet, että Bellassa on alkanut näkyä ikääntymisen merkkejä. Aktiivinen, vilkas ja ketterä villakoira on vähän hidastunut ja se nukkuu enemmän kuin aikaisemmin. 

Bella myös istuskelee aiempaa pidempiä aikoja itsekseen laiturinnokassa ympäristöä tarkkaillen ja aina välillä se näyttää torkahtavan istuessaan. 

Tänä kesänä mökillä on käynyt myös kivoja vieraita, kuten niin monena aiempanakin kesänä. Ystävien kanssa vietetyt hetket ovat yksiä mökkielämän hienoimpia. 

Viimeksi hyvät ystävämme kotipaikkakunnalta saapuivat luoksemme meloen. Vietimme kivan illan yhdessä, saunoen ja jutellen ja he jäivät yöksi vierasmajaamme. Pitkän aamiaisen jälkeen vilkutimme hyvästiksi ja melojat katosivat saariston kauniiseen kesäaamuun.

Olemme tänäkin kesänä olleet mökillä pääasiassa miehen kanssa kahdestaan. Se on ollut taas ihanaa aikaa, on niin kivaa olla kiireettömästi yhdessä. On tullut aikoinaan tehtyä hyvä valinta, sillä toisen naama ja jutut eivät vielä vuosikymmentenkään jälkeen yhtään kyllästytä!

Kun on monta lasta ja takana pitkä lapsiperhehärdelli, rauhallista kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa osaa todella arvostaa. Kun saa jutella rauhassa ja tehdä mitä haluaa, vaikka pulahtaa uimassa tai lähteä veneajelulle hyvään saaristoravintolaan. Tai vaan istuskella hiljaa yhdessä, katsella maisemaa, ilman kiirettä minnekään. Haaveilla ja suunnitella tulevia juttuja. 

Toisaalta tässä iässä jo ymmärtää, että juuri käsillä olevassa hetkessä on kaikki mitä meillä on. Tulevasta ei kukaan tiedä. Tuntuu onnelliselta puuhailla pieniä, arkipäiviäisiä asioita ja nauttia yhdessäolosta, tästä hetkestä.

Sekin on kiva, kun ne lapset - tai nuoret - käyvät välillä tervehtimässä meitä saaressa. Muutaman päivän kerrallaan, kunnes työt tai sosiaalinen elämä kaupungissa taas kutsuvat. 

Lapsia tietysti lellitään kesälomalla mökillä, sehän kuuluu jo perinteisiinkin. He saavat esimerkiksi toivoa, mitä laitetaan ruuaksi. 

Silloin kun meidän nuoret miehet saavat valita ruokalajin, toive on aina sama: pekonilla kuorrutettu pippurinen uunimureke kantarellimuhennoksen kera. Sen lisukkeeksi mieluiten perunamuusia, mutta näin kesäaikaan uudetkin perunat käyvät. 

Uudet perunat tekevät tästä raskaanpuoleisesta ruokalajista vähän kesäisemmän tuntuisen. Jos lisukkeeksi tekaisee vielä iki-ihanat mummon tillikurkut, tai hölskykurkut, miten niitä itse kukin nimittääkin, mureke kantarellimuhennoksineen alkaa käydä jo lähes täydestä kesäruuasta. 

Tämä meillä hyvin suosittu juhlahetkien ateriakokonaisuus on myös erittäin helppo ja nopea valmistaa. Varsinkin jos aterian valmistamiseen osallistuu koko perhe, se on hetkessä valmis. 

Syömme yleensä lähes pelkästään kala- tai kasvisruokia ja varsinkin punainen liha päätyy nykyisin meillä aika harvoin ruokalautaselle. Mutta jos päätyy, niin se on useimmiten vähärasvaista  nautaa. Mureke ja lihapullat ovat poikkeus, sillä ne täytyy tehdä vähän rasvaisemmasta sika-nauta-jauhelihasta. 

Käytän lähes aina murekkeen pohjana helppoa valmista sipulikeittoa, jonka sekoitan kermaviiliin ja kananmunaan. Sipulikeiton lisäksi murekkeen maustamiseen tarvitaan enää reilu annos rouhittua mustapippuria. Pinnalla rapeaksi paahtuva pekoni viimeistelee maun. 

Meidän nuoriso on osoittautunut vähän vartuttuaan innokkaiksi sienestäjiksi ja he osaavatkin etsiä kantarellimuhennokseen tarvittavat sienet metsästä. Niiden lisäksi herkulliseen muhennokseen tarvitaan vain sipulia ja ruokakermaa/kermaa, valkopippuria ja suolaa.


Mukavaa heinäkuun viikkoa!



sunnuntai 5. heinäkuuta 2020

Keskikesän kukkaset ja vaihtelevat säät

Helteet lipuivat jonnekin kauas pois ja tilalle vyöryivät koleat ja sateiset säät, jotka ovat jatkuneet jo useamman päivän. Vaikka hellivää lämpöä on vähän ikävä, luonto kiittää sateista. On siis oltava säätilaan tyytyväinen. 

Sen takia on myös tullut oltua taas enemmän sisällä.


Sisätilohin siirtyminen sai jatkamaan kaappien ja varastojen inventaariota. Löytyi esimerkiksi vanhoja, lähes käyttämättä jääneitä pellavaliinoja, jotka ovat laadukasta materiaalia, mutta joiden  kuosi ei ole pöytäliinakäytössä miellyttänyt. 

Leikkasin ne paloiksi ja ompelin paloista ison pinon keittiöpyyhkeitä. Niissä kuosi ei haittaa ollenkaan. 

Luostarin köynnösruusu 'Uetersener Klosterrose' - ihanin kaikista ruusuista!

Samaan aikaan, kun ompelukone on hurissut ylhäällä talossa, rantasauna on kohentunut silmissä. Sisältähän se on vielä ihan alkutekijöissään, mutta julkisivussa tapahtuu maalaamisen ja listoittamisen myötä nopeaa muutosta. 

Myös uudet ikkunat on nyt listoitettu. Ne näyttävät entistäkin enemmän siltä, kuin olisivat olleet paikoillaan vuodesta 1936. Ne ovat tosi kauniit ja sopivat sekä ulko- että sisäpuolelta katsoen. 

Nyt on vaikea ymmärtää, miksi edes täytyi niin paljon pohtia noiden ikkunoiden lisäämistä rakennukseen. Nehän kuuluvat itsestäänselvästi tuohon, missä ne nyt ovat!

Loppuun vielä pieni kuvamuistelo helteisen viime viikonlopun veneretkeltä saaristossa 

Miehen ja minun yhteisselfiesarjojen viimeinen kuva on jostain syystä aina poskipusukuva :D



Hyvää viikonloppua!