Vaihtelevaisia vappusäitä

Vappuaatto oli meidän ensimmäinen niin lämmin päivä saaristossa, että ulkona tarkeni hyvin syödä. Aamiaista on kyllä jo kauan nautittu talon suojaisalla seinustalla, metsän ja aamuauringon puolella, missä on lämmintä melkein aina.

Mutta nyt tarkeni istuskella joka paikassa, meren puolellakin.

Viikonlopun aikana ilma muuttui sumuiseksi. Sekin on hieno sää saaristossa. 

Varsinkin sumuisen illan savusauna on elämys. Myrskylyhdyt valaisevat ympäristön erityisen tunnelmallisesti ja savusaunan tuoksu sekoittuu pehmeästi usvaiseen ilmaan. Merivesikin tuntuu uidessa vähän lämpöisemmältä, vaikka se on nyt vain kuusiasteista.

Myös ääniympäristö on iso osa mökin tunnelmaa. Jostain syystä vesilinnut aktivoituvat huutelemaan erityisesti sumusäällä. Kuulostaa mystiseltä, kun pehmeän sumun seasta kantautuu vesilintujen erikoisia ääniä, huutelua ja kurlutuksia. Aina välillä niihin sekoittuu kaukaa kuuluva, laivan sumutorven pitkä vaimea törähdys.

Juttelimme miehen kanssa eilen, kun istuskelimme uinnin jälkeen laiturilla nauttimassa tunnelmasta, että tuntuu kuin olisimme keskellä japanilaista haiku-runoa.

Värityksen jatkuva vaihtelu on yksi saaristoympäristön hienoja juttuja.  Kun ympärillä on paljon vettä, taivas värittää meren milloin mitenkin ja se hallitsee maisemaa. 

Aamulla eletään ihan eri värisessä maailmassa kuin illalla. Ja aurinkoisella säällä on eri näköistä kuin pilvisellä. Sateella taas värit häviävät lähes kokonaan ja ympäristö on graafisen pelkistetty. Samoin talvella, vaikkei lunta olisikaan.

Mökillä merivesi on erittäin kirkasta, mutta sumuisella  ilmalla meri näyttää usein todella vihreältä. 

Hyvää sunnuntaita!

Pitsaa hiiligrillissä

Mökki-ikävä kasvoi liian suureksi, oli lähdettävä sinne. Varovaisuutta noudattaen, tottakai. Eli ei pysähdyksiä matkalla eikä mitään taajamassa poikkeamisia mökkipaikkakunnalla. Ei siis tilanteita, että voisi törmätä johonkuhun ulkopuoliseen. Rakkaiden eristyskavereiden kanssa suorinta tietä vaan mökille keskelle metsää, kaikki tarvittava mukana.

Kuten etätyövälineet ja pitsantekotarvikkeet.

Mies on ollut viime aikoina pitsa-innostuksen vallassa, toisaalta pitkän eristyksen, toisaalta  italianrakkautensa ja -kaipuunsa yhtenä oheistuotteena. Eikä minkä tahansa pitsan, vaan kyse on nimenomaan perinteisistä italialaisista kiviuunipitsoista. Sellaisia hän haluaisi itse tehdä. Siksi miehen haaveissa on jo pitkään siinnellyt myös oma pitsauuni.

Sitä odotellessa hän on hankkinut uuniin laitettavan pitsakiven. Kokeilimme nyt paistaa sen avulla pitsaa hiiligrillissä.

Mökkimaiseman ehkä upein juttu on jokailtainen auringonlasku lahdelle ja aina hiukan erinäköinen  iltarusko. Sitä ei kyllästy katselemaan. 

Aluksi pitsan grillissä paistamisessa oli sellainen ongelma, että reunat jäivät liian vaaleiksi ja samaan aikaan pohja melkein paloi. Kun kiven lämpötilaa laskettiin, grillin lämpötilaa nostettiin ja hiilet työnnettiin grillin ulkoreunoille, sekä paistoaikaa hiukan pidennettiin, tuo ongelma poistui. 

Lopulta pitsat paistuivat täydellisesti ja saivat hiiligrillissä rapean pinnan ja herkullisen savuaromin. 

 Auringonlaskun sauna ♡

Tällä reissulla kalaverkot olivat pitkästä aikaa vedessä

Hyvää viikonloppua!

Yhden kokonaisen saaristopäivän tähden

Meno on ollut viime aikoina kovin mökkipainotteista. Blogissa ja koko elämässä. Toivottavasti ette ole täysin kyllästyneet aihepiiriin. 

Tavallisesti olemme lomakauden ulkopuolella käyneet mökillä vain harvakseltaan. Koska mökki on saaressa, sinne ei kelirikon aikaan edes pääse. Tänä talvena meri ei ole vielä helmikuuhun mennessä kunnolla jäätynyt, joten mökille on päässyt aina kun on halunnut. 

Ja kun saaristo on erityisen vaikuttava paikka juuri karuina vuodenaikoina, ollaan miehen kanssa tänä talvena vietetty iso osa vapaa-ajasta siellä. Viikonloppu, joka tarkoittaa yhtä kokonaista päivää mökillä, on riittänyt meille syyksi ajaa kolme tuntia suuntaansa. 

Siihen yhteen kokonaiseen päivään sisältyy täydellinen pienoisloma, josta olemme jo lähes riippuvaisia; muutama tunnelmallinen perjantai-illan tunti kynttilöineen ja iltateineen, onnellisena nukahtaminen tietäen, että aamulla saa herätä kahvin tuoksuun talvisessa saaristossa. Herääminen talvilauantaihin hyvin nukutun yön jälkeen, pitkä aamupala kamiinan lämmössä maisemaa ihaillen, huikean kaunis päivä ehkä maailman hienoimmassa ympäristössä, hidas savusaunan lämmitys, vähän paremman ruuan huolellinen valmistus. Ja illalla kiireetön saunominen pehmeissä, aromikkaissa löylyissä ja tietysti pulahtaminen hyisessä merivedessä. 

Ja silloin, kun mökillä tosiaan ollaan yksi kokonainen päivä, saa siinä vielä toisenkin suloisen aamun ja pitkän aamupalan ja maiseman, ja kynttilät...

Eli yksikin kokonainen päivä mökillä on ollut meille tosi hyvä syy ajaa kolme tuntia suuntaansa. Varsinkin, kun se mökkimatka halki upeiden saaristomaisemien on jo itsessään laatuaikaa. 

Olemme siis lyhyesti sanottuna ihan valtavasti nauttineet tiheään toistuneista pikkulomasista mökillä. Siksi on tullut postailtua blogiin lähes pelkästään mökkitunnelmia vaikka ei ole edes lomakausi!

Löysin viimeinkin muotoilultaan silmää miellyttävän polttavan vessan ja viime reissulla se päästiin asentamaan mökin kylppäriin. Helppokäyttöisen sisävessan puuttuminen onkin ollut mökin harvoja epämukavuustekijöitä, viemärivessaa kun ei kallioiseen saareen kohtuupanostuksella saa. Varsinkin näin kylmänä vuodenaikana sisävessaa todella arvostaa.

Polttava vessa ei juuri eroa käyttömukavuudeltaan vesivessasta, joten sen myötä mökin fasiliteetit saivat pitkään kaivatun viime silauksensa.

Pikkupakkasella meren pinta on paperinohuen jään peitossa. Se pitää pientä ääntä, risahtelee ja paukkuu muuten hiirenhiljaisessa saaristossa. Ja helisee soinnukkaasti kokassa, kun ajetaan veneellä.