Terveellinen mutakakku

Viime päivinä, kun Estonian uppoamisesta on kulunut 20 vuotta, on muutaman kerran kuulunut kysymys, missä olit silloin. Ja jokainen sen muistaa. Mutta minä muistaisin sen yön, vaikkei Estonia edes olisi uponnut, sillä olin juuri saanut ensimmäisen lapseni. Ihanan pikkuruisen mutrusuu-tyttären. Ja kovin pörrötukkaisen; varmaankin lähes kymmenen sentin mittaiset tummanruskeat hiukset kohosivat piikkisuorina ylöspäin. 

Uuden elämän sanoinkuvaamaton ihme ja kaikki tiedotusvälineet hetkessä täyttäneet hädän ja kuoleman kuvat jättivät mieleen väkevän jäljen.

Mutta niinpä meilläkin vietettiin kaksikymppisiä viime viikonloppuna.  

Koska tytär oli himoinnut palmikkoneulepeittoa koko ajan kun sitä tein, olin jo kauan sitten päättänyt lahjoittaa sen hänelle. Oikeastaan jo siinä vaiheessa, kun suunnittelin kuvioon rivin sydämiä.. Lisäksi pakettiin käärittiin siskoni hänelle lahjaksi neulomat kauniit sukat ja jokaista elettyä ikävuotta kohti yksi tyttären lempisuklaapatukka .

Päivänsankarin toivetta luonnollisesti kuunneltiin myös synttärikakkuasiassa ja niinpä ei sitten tehtykään perinteistä täytekakkua. Tehtiin raakasuklaamutakakku. Minulle ihan uusi aihepiiri!

Ohjeen löysin tyttären vinkkaamana täältä.  Tämän postauksen otsikon sanat "Terveellinen mutakakku" kuulostavat ainakin minun korvaani suunnilleen yhtä ristiriitaisilta kuin Dostojevskin novellin "Rehellinen varas", mutta klikkaamalla tuota linkkiä saa ohjeen lisäksi vakuuttavat perustelut myös raakasuklaamutakakun terveysvaikutuksille.

Liitän ohjeen vielä tähänkin. Itse tein ohjeen nelinkertaisena ja siitä tuli tavallinen pienehkö kakku, aika sopiva meidän kuusihenkiselle perheellemme.

Mutakakku á la Kaisa

Kerros 1
1/2 dl manteleita tai cashewpähkinöitä
1/2 dl hasselpähkinöitä (ellet halua mutakakusta nutella-versiota, korvaa hasselpähkinät manteleilla tai cashewpähkinöillä)
1 rkl maapähkinävoita (ei välttämätön)
1 rkl raakakaakaojauhetta
1/2 dl maitoa (maidoton versio: 1/2 dl valintasi mukaista nestettä, esim. kahvia)
1 dl (10 kpl) kuivattuja taateleita

Kerros 2
1 avocado
3-4 rkl raakakaakaojauhetta (riippuen kuinka intensiivisen suklaan maun haluat)
1 tl vaniljajauhetta (tai vaniljasokeria, vaniljauutetta jne.)
4 steviatablettia murskattuna (tai steviatippoja, tai muuta makeutusta)
2 rkl intiaanisokeria (tai muuta steviaa pehmeämpää makeutusta kuten hunajaa tai kookossokeria)
1,5 rkl kookosöljyä (voi skipata halutessaan, mutta silloin koostumus jää todella kosteaksi)

Sekoita ensimmäisen kerroksen ainekset sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi. Ole kärsivällinen, sillä tämä vaihe saattaa ottaa aikansa mutta on kaiken vaivan veroinen! Mikäli tahna ei tunnu soseutuvan millään, voit lisätä 1-2 rkl lisää maitoa. Varo kuitenkin ettei maitoa lorahda liikaa, muuten saat mutakakun sijaan suklaavanukasta. Levitä tahna leivinpaperilla vuoratun rasian/pienen vuoan pohjalle tasaisesti.

Valmista kerros 2 samaan tapaan ja levitä se ensimmäisen kerroksen päälle. Laita rasian kansi kiinni ja peitä vuoka kelmulla, ja laita jääkaappiin yön yli tekeytymään. Mikäli valmistat mutakakun aamulla, voit nauttia sitä jo illalla!

Oli varsin yllättävää, että moussemaisessa pintakerroksessa rasva korvattiin reilulla määrällä hienonnettua avocadoa. Lopputulos oli tosi kermamainen, tai pikemminkin niin kuin seos perustuisi esim. rasvaiseen tuorejuustoon.

Kakussa maistui kookos koska käytin siinä kookossokeria ja -rasvaa, joten sitä ripoteltiin myös pinnalle.

Raakasuklaamutakakku oli yllättävän tavallisen suklaisen ja suussasulavan makuista herkkua, vaikka se koostui melko erikoisista aineksista. Voi suositella, jos aihepiiri kiinnostaa!

Lyhtyjen ja kynttilöiden valossa

Ilmat ovat muuttuneet syksyisiksi. Se on minusta ihanaa, olen aina tykännyt syksystä. Kesäkaudet meillä useimmiten vähintäänkin raollaan olevat ulko-ovet suljetaan ja elämä siirtyy sisälle.

Lyhdyt kaivetaan esiin ja ne ovat käytössä joka päivä

Koska toimme mökiltä olohuoneeseen yhden nojatuolielementin, siirtyi pienempi sohva sen paikalta ikkunanurkkaukseen. Siinä se odottaa seuraavaa sijoituspaikkaansa.

Sisustusväriajatteluni (jos sitä nyt sellaiseksi voi kutsua..) on melko yksinkertaista: ympäri vuodet enimmäkseen valkoista ja sen eri sävyjä, puuta, pellavaa, sekä ripaus mustaa ja linnunmunanturkoosia. Lisäksi syksyisin oranssia ja keväisin joko pastellivärejä tai ruohonvihreää.

Vanha oranssi unikkoverho hoitaa nyt syysoranssin virkaa

Yläkerran värityksen olen pyrkinyt pitämään alakertaa keveämpänä, sinne eivät vahvat värit oikein sovi

Hämärtyvät syysillat kynttilöiden valossa, radiota kuunnellen ja käsitöitä tehden ovat parasta maailmassa! Varsinkin perheen eloisien äänien ympäröimänä (eikä muuten voi paljoa humoristisempaa ääniympäristöä kuvitella kuin elämä kolmen tai neljän teini-ikäisen ja heidän ystäviensä kanssa samassa talossa...).

Kun ilmat viilenivät jatkoin kuumimman kesän sivussa ollutta neuletyötä ja sain sen viimeinkin valmiiksi. Tällaista neuletta ei muuten voi kesähelteellä tehdäkään, kun sitä suurta villakappaletta joutuu samalla pitämään sylissään.

On täällä toki ollut monia aurinkoisia tai pehmeän sumuisia syyspäiviäkin, jotka ovat kutsuneet vielä kovasti pihatöihin.  Sain tehtyä ensimmäisen toimenpiteen kohti tulevaa potageria ja istutin kasvimaa-alueen reunaan viisi pallotuijaa, joiden väleihin on tarkoitus perustaa mansikkapenkit.  Sinne mahtuisi yhteensä noin 20 metriä mansikkapenkkiä.

Mansikankasvatuskokeilut ovat meillä olleet hieman epäonnisia, mutta toisaalta myös ns. vasemmalla kädellä toteutettuja. Jos saisimme mansikat viihtymään potagerissamme, siitä noin kahdestakymmenestä mansikkapenkkimetristä saatava sato riittäisi hyvin perheemme talven tarpeisiin. Täytyy keväällä perehtyä asiaan ja yrittää perustaa penkit kunnolla. Valoa ja lämpöä tuossa paikassa ainakin riittää.

Rannassa ensimmäiseen talveensa valmistautuu myös lempilapseni surupaju, josta myyjä antoi kassalla oma-aloitteisesti reippaan alennuksen, koska ei uskonut sen selviävän talven yli. Se on kesän mittaan selvästi juurtunut hyvin ja teki melkoisen kasvuspurtinkin loppukesästä, joten toivon kovasti, että se pärjäisi meidän talvipakkasissa.

Kakkospenkereen (tai se on kyllä oikeastaan kolmospenger) reunaan keväällä istutetut hopeahärkit ovat kotiutuneet ja alkaneet kovasti levitä. Alemmassa kuvassa muuten näkyvät myös molemmat porrastyömaat.

Hopeahärkkien väleihin vähän taaemmas sopisi hyvin vaikkapa tummanvihreälehtinen, vaaleanpunaisin kukin kukkiva kääpiöneilikka (kuva: Tertunperennat)

 

Mies on vapaa-aikoinaan ahkeroinut melko tiiviisti porrastyömaalla. Ja komeat betoniportaat penkereisiin onkin syntymässä. Vielä pitäisi saada reunaelementtien muotit valmiiksi, valaisimet upotettua muotteihin ja valut tehtyä ennen pakkasia.

Hedelmätarhassamme ainoastaan luumu- ja omenapuut ovat sen ikäisiä, että tuottavat runsasta satoa. Tänä syksynä punaluumut olivat vetisiä ja mauttomia eivätkä päätyneet jatkojalostukseen. Mutta omenat eivät petä koskaan; taas ovat pakastimet pullollaan makoisaa sosetta, omat ja ystävien.   

Kun pudokkaita pakastimien täyttymisen jälkeenkin tipahteli tasaista tahtia muutaman kymmenen kilon päivävauhtia, alkoi kuivaaminen kiinnostaa. Siskolla on oikea kuivuri, jolla syntyy optimaalinen kuivaustulos. Sen kapasiteetti on kuitenkin melko pieni.

Tytär taas kantoi selkä vääränään omenoita opiskelijakämpälleen ja kuivasi niitä uunissa matalassa lämpötilassa. Maistuvat kuulemma makoisilta kanelilla maustettuina. Ja säilyvät, opiskelija-asunnon pieneen pakastelokeroon kun ei juuri soseita säilötä. Mutta uuniinkiin mahtuu kerrallaan vain pari-kolme uunipellillistä.

Niinpä täytyi ottaa käyttöön sauna. Puhtaat pellavaliinat lauteille, lämpötila viiteenkymppiin ja tuuletin päälle. Sitten vaan omenaviipaleet riviin liinojen päälle.

Pikkuhiljaa koko talon alin kerros alkoi tuoksua huumaavalle omenalle ja noin kahdentoista tunnin päästä  liinoilta sai kerätä ainakin puolella pienentyneet, nahkamaisen kuivat omenaviipaleet.

Heti tuli mieleen, että rantasaunallehan voisi kehittää oikein professionaalin kuivauslaitteen, johon mahtuisi kerrallaan suuri määrä kuivattavaa. Rantasaunalle siksi, että kuivausajat ovat pitkiä ja tilan pitäminen lämpöisenä sähkökiukaalla ei liene kovin taloudellista. Puusauna olisi siihen ihan omiaan.
 

 Näitä saavat poikaset sitten talvella nauttia aamupuurojensa ja mysliensä kera

Sain muuten siskolta  suuren purkillisen kuivurilla kuivattuja voi-, herkku-, punikki- ja jyvästatteja. Ne tuntuvat ihan paperinkevyiltä ja täysin kuivilta. Ihana tuote tämäkin! Sain häneltä myös suuren kasan suolaan säilöttyjä rouskuja, joten sienipuolta ei meiltä puutu pitkiin aikoihin. 

Kun omenat valmistuivat saunassa, pojat keräsivät vielä mehumaijan täyteen viinirypäleitä. Niistä tulee varsin aromikasta, hapokkaanmakeaa mehua, yhdestä maijallisesta noin 10 litraa - eli mehuisiakin ovat.

Saunan lämmittäessä lempeästi omenoita ja maijan pöhistessä hellalla sain itse nostaa jalat lampaantaljarahille ja neuloa rauhassa palmikkopeittoa. Suositeltava yhdistelmä! 

Niin suositeltava, että peiton tultua valmiiksi podin hetken haikeata tyhjyyden tunnetta, kunnes viritin puikoille uuden. Täytyyhän sitä ihmisellä palmikkopeitontekele olla, varsinkin kun sellaiseen on ehtinyt tottua osana elämäänsä.

Myös Pablo osaa ottaa rennosti. Mieluisinta sille on vartoa eteisessä poissaolevaa perheenjäsentä kuono tämän kengän päällä. Nyt on reissussa isäntä, mustavalkoisen tennarin omistaja, ja Pablolla on ikävä!

 Onnellisia syyspäiviä!

Sadonkorjuun aika

Täällä on satanut yhtäjaksoisesti monta viikkoa, kuin saavista kaataen. Mistä sitä vettä voikin riittää?

Välillä jopa elokuiset rakeet rummuttivat kattoikkunoita

Moinen ilmakin toki lannistaa, mutta muutenkin olen potenut suurta saamattomuutta blogirintamalla. Kamera on pysynyt laukussaan suuren osan kesää - ei oikein jaksaisi dokumentoida. Olen pohtinut blogieni naftaliiniin käärimistäkin, mutta en ehkä sittenkään vielä. Talo ja varsinkin piha, sekä mökki ovat tällä hetkellä jatkuvassa muutostilassa ja olisi kivaa saada pidettyä prosesseista jonkilaista päiväkirjaa. Blogihan toimii erinomaisesti sellaisena.

Viikoiksi yllemme juuttunut kaatosaderintama lopulta ihme kyllä väistyi ja tilalle puhkesi mitä suloisin syyskesän sää. Päästiin lopultakin ulkotöihin. Olinpas kuitenkin ehtinyt sadetta pidellessäni käydä läpi talon kaikki vaatekaapit ja osan varastoistakin. Se tuntuu kirkastavan koko ajatusmaailman.

Mies aloitti porrastyömaan, eli ryhtyi rakentamaan portaita kivipenkereiden välille. Ne on tarkoitus valaa betonista.

Olen kierrellyt taimikauppojen syysaleja ja yrittänyt saada näkymien kannalta tärkeimpiä puita ja pensaita paikoilleen. Siis tosiaan päälinjoja, tämä projektihan on sellainen, että kohti sitä unelmoitua Martta Wendelin-henkisen suomalaisen perinnepihan ja vehreän englantilaisen maisemapuutarhan yhdistelmää saadaan edetä pitkään ja hartaasti, ja tehdä vielä melko monta reissua taimikauppoihin..

Toteutin vihdoin myös pitkäaikaisen haaveeni ja perustin rantaan menevän tien ja nurmikon väliin kuusiaidan. Ei se kovin pitkä pätkä ole, mutta onpahan kumminkin.

 

En nyt löytänyt mistään riittävää määrää etsimiäni, hiukan suurempia aitakuusen taimia. Mutta ei se mitään, olenhan hädintuskin seitsemääkymmentä, kun kuusiaita on jo varttunut täyteen mittaansa, toivon mukaan tasaisen tuuheana ja syvänvihreänä.

Kostean loppukesän ansiosta kaikki kasvaa rehevästi. Jopa etupihan kiveys on saanut muhkeat sammalsaumat. Kauniit ja tuntuvat kivoilta varpaiden alla!

 

Viime kesän räystään korkeudella kukkineen vaellellut jalokärhö Nelly Moser on tänä kesänä laskeutunut alaspäin ja ilahduttaa eteläkuistin nurkalla lautasen kokoisin, valkoliiloin kukin.

 

Lidlistä heräteostona parilla eurolla hankitut ruusuntametkin ovat kukkineet koko kesän

Yksi pihasuunnitelmamme kantavia ajatuksia on ikivihreiden havukasvien huomattava lisääminen. Niiden myötä on mahdollista saada talvimaisemaankin kiva rytmi. Rantasaunan portaiden pieleen asettui pylväskataja. Se saa ylleen myös jouluvalot, kunhan on niiden aika.

Saunassa on uusi, tehokas kiuas ja löylyt ovat sen myötä kohonneet aivan uudelle tasolle. Rakennukseen on suunnitteilla tehdä muutakin pienempää fiksausta, ennen kaikkea sisätilojen oleskeltavuuden parantamiseksi.

Rantasaunahan on erityisesti meidän miesväen ja heidän kavereidensa suosiossa, joten heidän mieltymyksensä painavat paljon suunnitelmien tekemisessä. Joten eipä tule, ei valkoiseksi ja vaaleanharmaaksi maalattua saunatupaa, vaan tulee tumman puun värinen.

Saunan seinustalla on varttunut ensimmäistä kesäänsä vaaleanpunainen pallohortensia, muistaakseni nimeltään Annabelle. Se vaikuttaisi selvästi valkokukkaista hillitympikasvuiselta, ainakin näin alkuun.

Samoihin aikoihin viime kesänä istuteut valkokukkaiset nimittäin kurottelevat jo korkealla

 Saunan rannan puolen istutusalueilla taas kukkivat mm. syyshortensiat, yhdet lemppareistani

Jos pitäisi mainita tänä kesäkautena eniten iloa tuottanut asia puutarhassa, niin se on kyllä ehdottomasti näiden myöskin viime kesänä rantaan istutettujen äitienpäivähortensioiden yllättävä kukkaloistoon puhkeaminen. En keskikesällä ollut uskoa silmiäni kun näin nuput. Siitä lähtien niiden avautumisen seuraaminen on ollut lähes joka-aamuisen rantakävelyni kohokohta.

Aamuiset puutarhakierrokset tapahtuvat tyypillisesti kahvikuppi kädessä ja päätyvät aina laiturille, useimmiten yksin, mutta välillä myös laadukkaassa Miesseurassa

 Hedelmätarhassa alkaa olla sadonkorjuun aika. Omenapuut notkuvat tuttuun tapaansa.

 

Oman puutarhan omenat, valkeaa kuulasta lukuunottamatta, ovat juuri sopivasti makeankirpeitä sosehedelmiä. Sitä herkkua sitten nautitaan puurojen, jugurttien ja pannareiden kanssa pitkin talvea.

Myös luumupuut, ja nimenomaan kaksi uudempaa, ovat varsin satoisia

Kaikista paras hedelmä on kuitenkin puutarhan useita vuosikymmeniä vanhassa keltaluumussa, mutta se tuottaa valitettavasti niitä joka vuosi vain kourallisen. Istutimme siitä puusta terhakan juurivesan uudistettuun hedelmätarhaamme toiveena tuon vanhan, mahtavanmakuisen hedelmäpuun elvyttäminen kunnollista satoa tuottavaksi.

Viiniköynnöstä karsittiin tänä vuonna reippaalla kädellä. Se ei näytä vaikuttaneen hedelmien tuotannossa suuntaan eikä toiseen, köynnös notkuu kuten aina ennenkin. Mutta rypäleistä pitäisi karsimisen seurauksena tulla suurempia ja makeampia, mikäli aurinkoisia säitä riittää niiden kypsymiseen.

Vaikka kesä olikin tavallista lämpöisempi, kolmen-neljän viikon siperiajakso näkyy selvästi tavallista keskeneräisempänä rypälesatona.

 Pallohortensiapensaista riittää maljakkoonkin, koko pitkän kukinnan ajan

Lupasin olohuoneen toisen suuren valkoisen sohvan tyttären opiskelijakaksioon ja toin tilalle mökiltä yhden Ikean valkoisen sohvamodulin. Kirjastonurkkauksesta tuli paljon ilmavampi ja nyt kirjahyllyjäkin voi käyttää esteettömästi.

Siinä on talvea ajatellen oikein varta vasten pedattuna oivallinen haaveilunurkkaus. Voi vilttiin (juu,  melkein valmis!) kääriytyneenä suunnitella vaikkapa savusaunaa mökille.. 

Tunnelmallista syyskesää!