Lunta tupruttaa niin ettei kohta enää tiedä minne sen kaiken saisi mahtumaan
Jos tätä menoa jatkuu, kohta käy kuten Muumeissa, koko talo peittyy talveksi lumen alle eikä ulos ole moneen kuukauteen mitään asiaa. Sitä odotellessa voi kääriytyä vilttiin ja alkaa helliä vanhoja haaveitaan, esim. unelmaa englantilaisesta puutarhasta.
Tiedättehän, nämä tällaiset
Ah ja oih! Miten voikin olla niin suloista yhdistää rehoittavina kukkivia ruusuja ja perennoja, ja jämptiin muotoon leikattuja ikivihreitä pensaita. Meillä Suomessa ikivihreitä, eli käytännössä lähinnä havuja harrastetaan kotipuutarhoissa melko vähän ja muotoon leikattuina tuskin ollenkaan. On hiukan vieras ajatus, ellei peräti huvittava, alkaa fiilailla pihapensaitaan tiukoiksi palloiksi tai muiksi geometrisksi muodoiksi.
Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että juuri sitä meilläkin tarvittaisiin. Voimakkaan syvänvihreät graafiset ja veistokselliset muodot luovat mahtavan taustan herkemmille, vapaasti kasvaville kasveille. Jos pyritään mahdollisimman vaikuttavaan lopputulokseen, ei ole toista ilman toista. Englantilaiset ovat tämän siis oivaltaneet ja luoneet tarunhohtoisen käsitteen
englantilainen puutarha.
Eivätkä pelkästään englantilaiset. Teimme toissa kesänä koko perheellä kuukauden matkan Kaliforniaan. Asuimme viikon Hollywoodista vuokraamassamme talossa. Sen viikon aikana kuljeskelimme iltaisin katselemassa taloja ja pihoja Hollywoodin kukkuloilla. Talot sillä alueella ovat todella kalliita ja voisi kuvitella, että päällimmäinen vaikutelma olisi häikäisevä loisto ja ökymeininki.
Ja olihan siellä sitäkin, eivät ne tienoot köyhiltä näyttäneet. Mutta päällimmäiseksi mieleen jäi kuitenkin pihojen ja puutarhojen herkkä ja taiteellisen huoleton tunnelma. Koska varsinaiset pihat harvoin näkyivät koko laajuudessaan kadulle, ihailtaviksi jäivät ennen kaikkea talojen toinen toistaan somemmat sisääntulot.
Ei heillä kaikilla varmaankaan ole sama puutarhasuunnittelija ollut, mutta olisi voinut ollakin, niin varmalla kädellä ja silmällä ihan jokainen sisääntulo oli rakennettu. Ja kaiken aikaa toistui englantilaisista puutarhoista tuttu perusidea, eli voimakkaan, veistoksellisen ja jämptin, sekä herkän, rönsyävän ja vapaamuotoisen vuorottelu. Kun sisääntulopolku vielä tyypillisesti kulki viistosti kohti taloa, tai teki pienen mutkan juuri ennen ulko-ovea, ei niin pienimuotoista sisääntuloa ollutkaan, etteikö noista elementeistä oltaisi saatu synnytettyä mieleenpainuva reitti kadulta ulko-ovelle. Mahtava rytmi ja täsmäsijoitetut visuaaliset jännitteet toistuivat säännönmukaisesti.
Jos kaikki rehottaa, koko juttu lässähtää. Jos taas kaikki on jämptiä, tunnelma on jäykkä ja ankea. Mutta noiden yhdistelmä, a vot - sehän on siinä!
Miten hauskasti nuo monen eri sävyisen vihreät muotopensaat elävöittävät talon muuten melko askeettista julkisivua. Ei vaan kyllä itsellä olisi mielikuvitus riittänyt moisiin istutuksiin!
Tai mikä teho yllä olevilla parilla pylväsmäisellä pensaalla yhdistettynä mataliin pensasaidan pätkiin
Monta katseenvangitsijaa matkalla kohti kotiovea ja lopussa vielä viehkeä mutka ovelle
Romanttisempi ruususisäänkäynti
Kyllä kelpaisi töistä kotiin palata
Tummien pallosten hallittua rytmiä. Oikeassa reunassa muuten käsittääkseni ihan oikea supisuomalainen koivu, samoin alemman kuvan vasemmassa reunassa. Niitä näki Hollywood Hillsissä siellä sun täällä.
Yllä olevassa kuvassa kolme uljasta pyväskatajaa juuri oikeassa paikassa kertovat
suunnittelijan pettämättömästä taiteellisesta silmästä.
Moniväristen pallopensaiden rykelmä oli Hollywoodin puutarhoissa yksi toistuva teema. Tämän pihan reunoilla oli muuten valtavan korkeat, laajoina rehottavat havupuut. Ne saattoivat tietysti olla konkreettinen seuraus vuosikymmenten mittaisista ja monien sukupolvien välisistä synkeistä naapuririidoista, mutta ne loivat linnaa muistuttavan talon pihaan satumaisen salaperäisen tunnelman.
Miten yksityisen voikin ilmaista niin ystävällisen suloisesti!
Polun ja portaiden päässä syreeninvioletti ulko-ovi
Tämäkin muotoon leikattu groteski havukaari portin ja talon välissä on idea, joka ei ikimaailmassa olisi pälkähtänyt omaan päähäni. Mutta antaapa todellakin karaktääriä romanttiselle portille.
Muotoerot, kokoerot, sävyerot, värierot - kaikki!
Tätä kuvaa voi käyttää testinä. Kun peittää pallomaisen pensaan ulko-oven oikealla puolella, katoaa kerralla koko komea entre ja jäljelle jää vain tuikitavallinen, latteahko sisääntulo. On helppo huomata, että näissä asioissa sen on usein pienestä kiinni.
