Omenoiden ja kynttilöiden aikaan

Kun viime torstaina tulin töistä kotiin, mies oli lähtenyt kauas työmatkalle

 ja kuistin pöydälle oli ilmestynyt suuri valkoinen hortensia <3 

Mies oli järjestänyt toisenkin iloisen yllätyksen. Olen Virossa käydessämme ihaillut sikäläistä tapaa pinota halot suuriin pyöreisiin rykelmiin. Ne ovat niin veistoksellisen komeita! 

Kun meidän pihalta kaadettiin suuri puu, mies oli tehnyt siitä halkoja ja pinonnut ne tällaiseen komeaan kekoon etupihalle. Keon laelle pitäisi ehdottomasti vielä rakentaa hieno vedenjohtimena toimiva suippo katto.

Punapuun taimet pääsivät viimein uusiin ruukkuihin. Ne kasvavat silmissä.

Tänään täällä on ollut erikoinen sää. Koko päivän on vuoroin aurinko paistanut lämpimästi, vuoroin satanut rajusti, jopa rakeita. Aamulla omenatarhassa oli aurinkoista.

Punakanelisato on ihan pian parhaimmillaan

Valkeat kuulaat ovat olleet kypsiä jo jonkin aikaa

Lapset naureskelevat kun kuulemma sanon jokaista vuodenaikaa vuorollaan ihanimmaksi vuodenajaksi ja omaksi lempparikseni. 

Mutta vuodenajat ovat kyllä melkoinen inspiraation lähde! Syksykin tuntuu taas oikein virkistävältä. Työt ja arkirutiinit rullaavat jo mukavasti ja ulkona on todella kaunista. Erityisesti pidän syksyn tuoksuisista, viileistä ja usvaisista aamuista.

Ja ne kynttilät syysiltoina...

Tunnelmallista viikonloppua!

Syksyn aavistus

Kesä on nyt sitten virallisesti ohi - syyskuu alkoi. Vaikka säät ovat olleet edelleen varsin kesäiset, ilmassa on jo selvä syksyn aavistus. Ja syksyn valo. 

Tähän aikaan vuodesta pihalta löytyy kukkia maljakoihin niin paljon kuin jaksaa kantaa. Vähintään kuistin pöydällä niitä täytyy olla. 

Pallohortensiaa, syysleimua, petuniaa ja murattia

Pallohortensia on aivan erityisen komea!

Omenasatokin alkaa kypsyä. Omenoita riittää syötäväksi pitkäksi aikaa ja sosetta saadaan pakastimeen koko talven tarpeisiin. Niitä on kuitenkin taas tänäkin vuonna niin paljon, että myös omenamehun teettäminen mehuasemalla kiinnostaisi. 

Olimme pari vuotta sitten koko perhe kuukauden Kaliforniassa ja sieltä Sequoian kansallispuiston kaupasta tarttui mukaan pussillinen punapuun siemeniä. Kesällä sain lopulta aikaiseksi istuttaa ne multaan. 

Kourallisesta siemeniä punkesi esiin kolme terhakkaa punapuun tainta. Ne nousivat todella nopeasti ja kasvavat kovaa vauhtia. Ilmeisesti ei ole aikaa viivyttelyyn jos aikoo joskus olla kenraali Shermanin puun kokoinen, eli hipoa sataa metriä. 

Ja minnehän kohti pihalle tuon istuttaisi? Tykkäisivätköhän naapurit huonoa jos puu sattuisi humahtamaan sinne sataan metriin? 

Unisieppari

Tytär tahtoi tehdä itselleen dreamcatcherin eli unisiepparin. Se on Pohjois-Amerikan intiaanien perinteisiin kuuluva taikakalu, jonka alkuperäinen idea oli suodattaa pahat unet ja ajatukset ja houkutella sekä päästää lävitseen hyvät unet ja ajatukset. Unisieppari on perinteisesti ripustettu sängyn yläpuolelle, ikkunaan tai ovenkarmiin. Yön aikana pahojen unien on määrä tarttua verkkoon josta ne syö suuhunsa hämähäkki jota verkkoon kiinnitetty helmi kuvaa, tai ne valuvat aamuauringon sulattamina höyheniä pitkin alas maahan. 

Kiehtova ajatus! Valmistaa huolella kaunis esine, jonka tarkoitus on suojata ihmistä hänen omilta kuluttavilta ajatuksiltaan tai pahoilta unilta. Vaikka ei olisi taikauskoinenkaan, voi unisiepparilla kuitenkin olla jonkinlainen psyykkinen vaikutus. Ainakin se auttaa tiedostamaan sen tosiasian, ettei turha huolien ja negatiivisten ajatusten vatvominen hyödytä mitään.

Kun googlettaa unisiepparia, huomaa että erilaisia variaatioita tuosta esineestä löytyy loputtomiin. Peruselementit ovat kuitenkin aina samat, eli renkaat, verkot ja höyhenet. Myös helppotajuisia valmistusohjeita löytyy runsaasti netistä. 

Siis tuumasta toimeen. Ensin haettiin rannasta taipuisaa pajua. Se päällystettiin mustalla nahalla. Sitten renkaaseen punottiin verkko vahvasta kalastajalangasta. Verkkoon tytär pujotteli pieniä kirkkaita lasihelmiä, ikään kuin kastepisaroiksi. Sen jälkeen valmistettiin vielä kolme pienempää rengasta ja ne kiinnitettiin isoon renkaaseen narulla ja pienillä puuhelmillä. Lopuksi pikkurenkaisiin sidottiin höyheniä.    

Valmis unisieppari seinällä

Unisieppari on ihmeen herkkä ja viehkeä ja jotenkin mystinen esine. Siinä näkyy aikojen saatossa hioutunut muoto ja vanha käsityöperinne. Erilaisissa valaistuksissa se vangitsee katseen pitkäksi aikaa. Renkaat ja höyhenet liikahtelevat pienestäkin ilmavirtauksesta ja esine luo ympärilleen salaperäisiä varjoja. 

Olen jo tilannut itselleni tyttäreltä unisiepparin, mielellään vähän isokokoisemman ja ehkä täysvalkoisen.

  

 Sieppari omalla paikallaan tyttären sängyn vieressä

Kiltin ja hyväntahtoisen, sekä varsin huolettomalta vaikuttavan  Bellan ajatuksissa tuskin on mitään siepattavaa.

Lokoisia lomapäiviä

Voisin olla vaikka koko kesän mökillä, mutta se ei ole mahdollista. Miehen töiden takia ja myös lasten toiveista johtuen täytyy aina välillä tulla kaupunkiin. Tämäkin kesäloma on pääosin mennyt melko rennoissa merkeissä, mutta jotain olen saanut aikaiseksikin - kuten kesäkalusteiden kunnostusta.

Kansituolit vörkkivät taas monta vuotta kun niiden rungot on käsitelty puuoljyllä ja kankaat vaihdettu uusiin. Taaempana näkyvät vanhat puutarhapenkit ovat lemppareitani, jotka myös huollettiin tänä kesänä perusteellisesti jonka jälkeen ne päätyivät laiturille. Noita penkkejä olet etsiskellyt nettihuutokaupoista lisää, olisi ihanaa laittaa niitä sinne tänne puutarhaan esim. omenapuiden alle. Vaan enpä ainakaan vielä ole löytänyt!

Kansituoleihin löysin punaisen markiisikankaan. 

Vaaleanpunaiset ruusut ovat luonnonkukkien lisäksi kukkineet viime aikoina erityisen kauniisti puutarhassa. Alla Coral Dawn köynnösruusu.

Ihanan tuoksuinen Louis Odier

Oikealla myös Louis Odierin kukka ja vasemmalla miehen veljen Virosta tuoma villiruusu. Sekin tuoksuu hyvälle ja kukkii runsaasti, mutta leviää lähes ongelmallisesti, samaan tapaan kuin kotoinen juhannusruusu.

Myös noin kolme vuotta vanha jalokärhö on tänä kesänä alkanut kukkia upeasti

Ihanat luonnonkukat kukkivat aina

Rantamme on nykyisin käytännöllisesti katsoen uintikelvoton mm. runsaana rehottavan lummekasvuston takia

Nuo lumpeet ja muut rehevät vesikasvit ovat välillä harmittaneet kovastikin ja erilaisia ruoppaustoimenpiteitä on ollut suunnitteilla. Nyt olen kuitenkin alkanut taipua ajatukseen, ettei rantaamme ehkä koskaan saada kunnollista uintipaikkaa. Täytyisi kai alkaa katsella lummerantaa uusin silmin, vähän sellaisia Monet'n puutarhamaisia kauneusarvoja omaavana asiana, ja lakata haaveilemasta omasta uimarannasta...

Ja onhan tuo lumpeenkukka kyllä tosi kaunis!

Tänä kesänä kirsikat ovat maistuneet erityisen hyville. Niitä ollaankin syöty päivittäin.

Mansikka-aika tietysti on tuonut oman lisänsä ruokavalioon. Joka kesäinen pakollinen mansikka-kakku brita-versiona

Pellin kokoisista pohjista tuli niin yllättävän suuri kakku, että pääsimme pyytämään mukavaa naapuruston väkeäkin kakunsyöntitalkoisiin. 

Tytär innostui tekemään myös erilaisia mansikkasmoothieita

Ja sitten seuraa taas helppo kesäherkkuvinkki: hyvän mansikaherkun saa aikaiseksi pilkkomalla kulhoon tuoreita, makeita mansikoita ja murskaamalla sekaan digestivekeksin sekä lorauttamalla lopuksi joukkoon Vanilla Cremeä. 

Näin mansikka-aikaan kesä on suloisimmillaan, mutta sellainen pieni vire on jo ilmassa, että vuodenaika   on pikkuhiljaa vääjäämättä vaihtumassa. Siitä muistuttavat myös puissa kypsyvät hedelmät, jotka ovat jo yllättävänkin isoja....

Lokoisia loppukesän päiviä kaikille!

Mökkielämää

Rakkaassa vanhassa talossa on ollut hiljaista, tuoreimmat tunnelmat löytyvät mökkiblogista. Tervetuloa!

   

Vanha puutarha yllättää

Muistatteko, kun keväämmällä ihmettelin erästä kookasta ja erikoisen näköistä kasvinalkua pihallamme? Otin siitä kuvankin:

Kun viime sunnuntaina palasimme reissusta, arvoitus ratkesi. Luonnonkukkien joukosta kohosi puolentoista metrin korkeuteen oranssi lilja, joka lienee vanhan, kolmekymmentäluvulla perustetun puutarhamme peruja. En ole ennen huomannut sitä (?) 

Ainoa ongelma on se, että kukkia näyttäisi olevan tasan yksi. Noin komeita kasveja voisi itsekseen ilmestyä puutarhaan enemmänkin!

Ihana Italia!

Olimme pari viikkoa Italiassa, ensin Sardiniassa ja sitten Roomassa.

Sardiniassa asuimme ihanassa talossa Pulan kylässä, lähellä pääkaupunkia Cagliaria. Paikka oli paratiisimainen kukkineen, hedelmäpuineen ja samettihiekkarantaisine merineen. Päivät helteisessä Roomassa olivat täynnä ohjelmaa. Oli myös onnellista olla kerrankin pidempi aika oman perheen kesken tiiviisti yhdessä. Muistona matkasta todella levännyt ja virkistynyt mieli, mahtavat rusketusrajat ja kävelemisestä kipeät jalat.

Italialaiset olivat hyvin rentoja ja ystävällisiä ja aivan erityisti sardinialaiset. Ah, tuonne vielä uudelleen ja mielellään muutama italian kielikurssi ennen sitä!

Kolmekymmentäviisiasteisen Rooman jälkeen kotimaan, tuota ... tällä hetkellä hiukan viileähkö ja raikkaan kostea kesäsää ei tunnukaan ylettömän ankealta, vaan lähes mukavalta vaihtelulta. En minä toivo, että tätä jatkuisi koko loppukesän, mutta on kyllä helpompi lämmittää itseään, kuin viilentää.

Nyt tulee kotibloggailuun varmaan vielä edellistäkin pidempi tauko, sillä siirrymme mökille heti kun mahdollista. Se saattaa synnyttää jotain mökkiblogin puolelle.

Nautitaan Suomen suvesta! Sateella muuten tuoksut ovat ihan omaa luokkaansa.... :-P

Kohti keskikesää

Ehostimme alkavan kesän kunniaksi kakkosautomme jo entuudestaan puhuttelevan katseen irtoripsillä. Siitä tuli kovin feminiininen. Vastalahjaksi näkee nyt tavan takaa iloisia naamoja liikenteessä. Se on joskus pienestä kii!

Ehkä näitä kukkajuttuja alkaa kohta olla täällä liikaakin, mutta kun en tällä hetkellä oikein näe maailmassa mitään muuta... Terassilla on monta ruukullista markettoja, auringonkukkia ja keltaisia samettikukkia

Hedelmäpuiden riisuunnuttua valtavista kukkapilvistään, joukko muita puutarhan kuningattaria valmistautuu loiston aikoihin. Alppiruusujen kukinta on jo pitkällä:

Ihmetyttää oikeastaan, että meidän koleilla korkeuksillamme ylipäätään kasvaa niin komea kasvi kuin alppiruusu! Lempikukkani pioni ja sen hyvää lupaavat nuput

Myös iiris alkaa olla täynnä nuppuja. Sen paraatipaikalle puutarhassamme meillä on ihan erityiset syyt... <3

Juhannusruusulla tuppaa menemään vähän överiksi. Se ei malta odottaa juhannukseen vaan pukkaa koko suuren pensaan vieriviereen nuppuja heti kesäkuun alussa. Kukinta on tietysti upea ja ihanan tuoksuinenkin, mutta vie pensaalta voimat niin totaalisesti, että heti kukinnan jälkeen se ensin nopeasti kellastuu ja sitten tiputtaa suurimman osan lehdistään. Niinpä ihailemme koko loppukesän harvalehtistä, piikkistä ruusupensaanoksistoa. Eli vähempikin riittäisi juhannusruusulta.

Sitten ovat tietysti luonnonkukat, jotka synnyttävät pihan tunnelmaan aivan erityistä herkkyyttä täyttäessään  laitamat ja muut vähemmälle huomiolle jäävät pihan osat. Lemmikkejä on tänä kesänä nähty paljon

Koiranputki on yksi ihanimmista, oikea kesäaamun kukka!

Kurjenpolvi

Ja lopuksi leinikin seurassa voikukan siemenpallero, tosi nätti sekin. Voikukka on myös yksi lemppareitani ja sen vainoaminen on minusta täysin käsittämätön asia.   

Nauttikaa kesästä ja kukista!