Kolea heinäkuu

Lämpöiset päivät ovat olleet tänä kesänä vähissä. Samoin sateettomat. Koska ulkona on ollut viileätä, elämä on keskittynyt sisälle enemmän kuin yleensä kesällä. Aamukahvit potagerissa ja ruokailut terassilla ovat jääneet melkein vain haaveeksi. On ollut myös tavallista tuulisempaa, sekä kotona, että mökillä.

Niinpä ei tee mieli pahemmin panostaa ulkotiloihin. Kamerakin on pysynyt laukussa, sillä päivästä toiseen matalalla roikkuva pilvipeite ja alinomaiset sadepuuskat eivät oikein inspiroi.

On se niin väärin. Kyllä täällä pohjoisnavallakin voisi kesällä olla vähän aikaa lämmintä ja lempeätä. 

Kesän sää on siis iso tekijä, mutta ei niin iso, etteikö lomalla voisi kuitenkin olla monin tavoin mukavaa (räntä-) sateessakin. On onnellista, kun voi viikkokaudet nauttia kiireettömästä yhdessäolosta läheistensä kanssa. Valvoa myöhään, nukkua pitkään ja tehdä ex tempore-retkiä. Ja sännätä mökille aina sopivassa saumassa. 

Yksi hauska juttu oli heinäkuinen pitkä viikonloppu siskojen kanssa kolmisin. Ohjelma oli tuttu; käsitöitä ja juttelua, juttelua ja käsitöitä, porukalla. Tein siskoille myös kesän ensimmäisen mansikkakakun. Se syntyi tällä kertaa nopeasti ilman uunia. Keksimurupohja, välissä kerma-mascarbonekerros ja pinnalla runsaasti tuoreita mansikoita ja suklaalastuja. Tällainen kakku kuuluisi kai hyydyttää jääkaapissa, mutta emme ehtineet.... 

Pihalla kaikki rehottaa poikkeuksellisen kosteuden takia ennen näkemättömällä tavalla. 

Etupihan pallohortensiat alkavat heräillä loppukesän kukkaloistoon.

Potagerkin on tuottanut kiitettävästi satoa. Se on pitänyt meidät lähes omavaraisina varsinkin kesäsalaattien suhteen; kolmea salaattilajia, retiisejä, rugolaa, basilikaa, punabasilikaa, sitruunabasilikaa, tilliä ja ruohosipulia on haettu potagerista jo pitkään. Kypsiä tomaatteja ei ole vielä nähty, samoin avomaankurkkusato näyttäisi jäävän vaatimattomaksi. Mansikkapensaat varttuvat vielä ensi kesään, ennen kuin voidaan alkaa taistella lintujen kanssa sadosta.

Käytävien kiveämisen saimme tehtyä melko pitkälle, kunnes alkoi aktiivinen mökkikausi ja potager jäi vähemmälle huomiolle. Homma jatkunee syksymmällä, tai sitten ensi keväänä.

Yritämme aina välillä innostaa lapsiakin siirtymään tietokoneiltaan kasvun ihmeen äärelle. 

Pojan chili jatkaa varttumistaan.

Perustimme kasvimaan huolellisesti ja niinpä kaikki onkin lähtenyt rehevään kasvuun. Voi olla, että joillekin kasveille kasvualusta on jopa liian ravinteikas, lehtien kasvusta päätellen.

Jättikurpitsa taitaa kuitenkin tykätä voimakkaasta maasta, sen verran räyhäkkäästi se valtaa ympäristöään. Ja piilottelee lehtiensä siimeksessä ainakin kymmentä karvaista kurpitsanalkua.

Korkeat vadelmat ovat alkaneet jo tarvita tukemista 

Boysenmarjapensaassa on paljon raakileita

Ihana tuoksuherne - mikä suloinen tuoksu! Tuli vain istutettua se vähän syrjään, kasvimaan reunustalle. Ensi kesänä täytyy ymmärtää sijoittaa se keskelle potageria, aamukahvipaikan liepeille, levittämään ihanaa tuoksuaan.

Toivottavasti ensi kesänä päästään nauttimaan myös aamukahvi-ilmoista...

Salaatit palkitsevat kasvattajansa ylenpalttisesti

Saunapolkukin kukkii

Iloitsin viime kesänä, kun sain rantaan istutetut äitienpäivähortensiat kukkimaan komeasti. Luulin, että siitä se lähtee. Mutta erehdyin. Tänä kesänä hortensioissa ei ole näkynyt pienintäkään kukkimisen merkkiä.

Ilmeisesti upouuden kasvualustan ravinteikas multa innosti viime kesänä hortensiat värikkäisiin kiitoksiin. Ja yhtä ilmeisesti se ravinteikkuus on jo vähenemään päin.

Täytyypä ensi kesänä kokeilla lannoittaa. Sitä voisi meillä kokeilla moniin muihinkin kasveihin, jotka laiskuutemme tähden kituuttelevat vähällä ravinnolla.

Rantakin on nyt varsin vehmaassa tilassa

Tuolla alussa moitin kovasti tämän kesän säitä, ja ihan syystä. Mutta yhden kerran ne kyllä yllättivät positiivisesti.

Nimittäin meillä oli heinäkuussa rippijuhla. Ja vastoin kaikkia sääoloihin liittyviä todennäköisyyksiä lähdimme siitä, että juhlaa vietetään pääosin ulkona. Koska kesä.

Juhlaa edeltävällä viikolla satoi runsaasti, samoin juhlaa seuranneella viikolla. Juhlan jälkeisenä päivänä oli jopa pieni myrsky, rajuine tuulenpuuskineen ja vaakatasossa roimineine jääkylmine sateineen. Mutta entä juhlapäivänä? Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja lämpötila oli yli kahdenkymmenen kun rakas viisitoistavuotias mopopoikamme asteli ulos konfirmaatiokirkosta.

Saimme kuin saimmekin pitää juhlan puutarhassa, mitä suloisimmassa kesäsäässä. 

Lopuksi, mökkiblogista löytyy muutama kuva heinäkuun mökkitunnelmista.

Tunnelmallista elokuuta!

Kahden asunnon haikeanihanassa loukussa

Juhannusruusut kukkivat uskomattoman runsaasti, mutta lyhyen aikaa. Tänä vuonna, kuten usein aiemminkin, se meni meiltä melkein ohitse, koska olimme mökillä. 

Sekä kotimme, että mökkimme ovat vetovoimaisimmillaan juuri kesällä. Ja kahdessa paikassahan ei voi yhtä aikaa olla. Se tosiasia synnyttää välillä hieman haikeita tunnelmia. 

Yksi asia on kuitenkin selvä: Juhannus kuuluu viettää mökillä. Postaus tämänkesäisestä juhannuksenvietostamme löytyy täältä.

Kuten jo aiemmin kerroinkin, rannan uudehko alppiruusupuutarha tuotti iloisen yllätyksen. Koko kesäkuun jatkunut kukinta jakaantui kahteen osaan. Ensin kukkivat kaikki punaiset ja valkoiset rhodot ja heti niiden jälkeen kaikki violetit. Maisema muuttui ihmeesti tuon värinvaihdoksen seurauksena, ihan kuin kukkaan olisivat puhjenneet kokonaan uudet kasvit.

Alppiruusujen takana ihanat iirikset, joita haluaisin rantaan paljon lisää

Myös hopeahärkki jaksaa ilahduttaa. Sen lehdet jo itsessään ovat riittävän koristeelliset, mutta lisäksi se on kukkinut runsaasti jo kohta kuukauden ja näyttää todella kauniilta kivipenkereen päällä. Pitäisi selvittää, kuinka sitä saa itse lisättyä. Meidän paahteisella ja kuivahkolla etelärinnepihallamme olisi monia hyvä istutuspaikkoja noin upealle kasville.

Kasvimaan kehkeytyminen on oleellisesti hidastunut johtuen juuri edellä mainitusta kahden asunnon loukusta. Kaikki kasvulaatikot on nyt kuitenkin rakennettu ja meidän pitäisi saada loputkin käytävätiilet ensi viikon alkuun mennessä. Olemme käyttäneet Tiilerin käsinlyötyjä Ruukintiiliä. Ne muistuttavat erehdyttävästi vanhoja savitiiliä, joita ensin yritimme metsästää, tuloksetta.

Mikäli pihallemme vielä joskus saadaan haaveilemani kasvihuone, myös sen kivijalassa tultaneen käyttämään samaisia luonnollisen eläväpintaisia Ruukintiiliä.

Toivomme, että jossain vaiheessa pääsemme kasvimaan ansiosta omavaraistalouteen salaattivihannesten ja yrttien suhteen, niistä kun muodostuu kesällä ruokavaliomme runko. Vaihtelu kuitenkin virkisti oikein mukavasti, kun pääsimme maistamaan tyttären valmistamaa avokadopastaa. Nam - eipä turhaan ole herkun maineessa!

Lokoisia lomapäiviä!

Mullan ihana tuoksu!

Hedelmäpuiden kukinta alkaa olla tältä kesältä ohitse. Vielä pari kuvaa puutarhan huikeasta juhlasta-asusta.

Etupihan vanha hapankirsikkapuu

Miehen loma ei ole vielä alkanut, joten emme toistaiseksi ole päässet pidemmäksi ajaksi mökille. Käväisimme kuitenkin savusaunan rakennuslupa-asioiden takia yhden yönseudun saaristossa. Ilmat olivat todella kesäiset ja auringonlasku ah niin kaunis - kuten aina.

Täällä on ollut jo muutama lähes helteinen päivä. Kuumalla ilmalla kasvisruuat ja salaatit maistuvat tavallista paremmin. Positiivinen uusi tuttavuus olivat tyttären valmistamat bataattiranskikset, eli uunissa rapeareunaisiksi paahdetut, yrttimaustetut bataattisuikaleet.

Viime kesänä istutetut hopeahärkit palkitsevat nyt mahtavasti. Ne näyttävät viihtyvän muurinreunalla, aurinkoisella ja niukkaravinteisella kasvupaikallaan. Nyt kukkiessaan härkki on erityisen kaunis, mutta jo pelkästään sen hopeanhohtava lehdistö on vaikuttava näky. Huomaan pitäväni aina vain enemmän lehdiltään vaihtelevan värisistä kasveista.

Piippuköynnös on alkanut kukkia, eikä ole vaikea arvata, mistä se on nimensä saanut

Terassillakin on jo tarennut syödä. 

Savulohi-vuohenjuustosalaatti

Alkukesä on ollut taas melko kolea, eikä pölyttäjiä ole juuri näkynyt. Minä puu-, vihannes- ja hedelmätarhurina olen huolissani sadosta. 

En tiedä auttaako se asiaa, mutta yritän houkutella mm. juuri pölyttäjiä tällaisella hyönteishotellilla 

Toistaiseksi vaikuttaa siltä, että vain suuri joukko vihaisia sääskiä on asettunut taloksi hotelliini, mutta mikäli ilmat eivät tästä enää kovasti kylmene, elän vielä toivossa pölyttäjienkin suhteen. 

Myös mehiläispesän perustaminen hunajan tuottamisineen kiinnostaisi. Täytyy selvittää asiaa. Esimerkiksi sitä, lisäisikö pesä ilmassa pörräävien mehiläisten määrän ongelmallisen suureksi. Täytyisikö meidän mehiläispesän takia aina pihalla liikkuessamme pitää sellaista valkoista kokopukua yllämme, ja verkkopäähinettä päässä... Samoin naapureiden.

Siellä se näkyy, potager, portaiden paikkeilta katsottuna

Kasvulaatikoita on rakennettu lisää sitä mukaa kun on ehditty. Ja salaatit ym. on kylvetty heti kun multa on saatu lapioitua laatikoihin. Kulkuväylien kiveys on työn alla, samoin loppujen vadelmapenkkien istuttaminen.

Taimina istutetut yrtit antavat jo satoa

Retiisejä tuli harventamisen jälkeen useita rivejä lisää

Pojan roteva chili näyttää lupaavalta

Avomaankurkut

Istutimme neljänkymmenen mansikkapensaan jatkeeksi vielä rivin korkeaa vadelmaa, Villeä, Jatsia ja Takalan herkkua. Rivin päässä on myös yksi kokeiluluonteinen boysenmarja ( Rubus thorneless "Boysenberry"). Niille pitäisi rakentaa tukipuut. Polun toiselle puolelle on vielä tulossa matalampaa Maurin makea-vadelmaa.

Rannan alppiruusut ovat juurtuneet ja alkaneet kovasti kasvaa. Tänä kesänä nähtiin ensimmäinen kunnon kukintakin. Se näyttäisi menevän hauskasti kahdessa vaiheessa siten, että ensin kukkivat kotimaiset valkoiset ja vaaleanpunaiset alppiruusut yhdessä, sen jälkeen kaikki violetit Grandiflorumit.

Nämä aloittivat kukkimisen Grandiflorumeiden odottaessa vieressä nupulla

Nyt alkavat valkoiset ja vaaleanpunaiset nuukahtaa ja violetit availla nuppujaan

Hämmästyttävin kasvun ihme koettiin kuitenkin sisällä, kun ikivanha ja todella huonolla hoidolla ollut ruukkukaktus alkoi yllättäen kasvattaa kylkeensä outoa muodostelmaa, josta päättelimme, että sen on pakko olla nuppu. Se kasvoi huimaa useamman sentin päivävauhtia kunnes yhtäkkiä tänään illalla oli avautunut suureksi, parikymmensenttisen varren päässä olevaksi valkoiseksi kukinnoksi, josta tulvii ympäristöön huumaavaa, trooppisen kukan tuoksua. Kuin kamelia tai jokin voimakastuoksuinen jasmiini. Uskomaton juttu!

Täytyykin näköjään alkaa suhtautua tuohon ylönkatsottuun kaktukseen uudella kunnioituksella. Jos tuollaisen saisi kasvamaan suureksi ja aina välillä noin loistavasti kukkimaan, niin eihän siitä sisäkasvi enää upeammaksi voisi tulla!

Laiturilla

Tulevalla viikolla pitäisi alkaa suunnitella ja valmistella juhannusta, ennen muuta ruokapuolta. Juttelimme tyttären kanssa, että juhannuksen makeisiin herkkuihin kuuluvat tietysti mansikat, mutta myös suklaa. Kaikkien rakastama brita-kakku on juhannuspöydässämme jo itsestäänselvyys, ja suklaapuoli on usein hoidettu tekemällä suuri, mehukas sacher-kakku. Nyt se voisi kuitenkin olla jokin muu leivonnainen. Mutta mikä - se selvinnee viikon edetessä.

Säät vain voisivat hieman tarkastaa kurssiaan. Se nyt vaan on tyhmää sataa räntää juhannuksena..

Aurinkoista, lämmintä, lempeää ja kesäkukkien tuoksuista Juhannusta!