Kukkaset toukokuun

Kamera on unohtunut matkasta viime aikoina yhä useammin. Ei oikein jaksaisi kuvata. Ja jos sen vielä saakin tehtyä, niin kuvat tahtovat unohtua kameran muistikortille.

Toukokuun toisesta sunnuntaistakin on pian kaksi viikkoa. Sain äitienpäivän aamukahvilla taas ihanaa amerikkalaista juustokakkua mansikkakastikkeen kera. Sen leipomisessa tytär on kehittynyt mestariksi, makunautinto oli jälleen aivan täydellinen.

Epätavallisen lämpöiset säät ovat aloittaneet kesän aikaisin. Puissa on jo lähes täysikokoiset lehdet ja uintivedetkin ovat vähän lämmenneet. Juuri nyt ovat meneillään myös yhdet vuoden kauneimmista päivistä puutarhassa, kun hedelmäpuut kukkivat.

Kirsikka- ja luumupuut aloittavat, tässä etupihan hapankirsikka

Ja tässä uusi pensasmainen suklaakirsikka

Muutama päivä kirsikoiden ja luumun jälkeen omenapuut avasivat ihanasti tuoksuvat kukkansa

Potagerkin on jo täydessä kasvussa

Runkokarviainen "Lepaan punainen" kukassa

Moni lämpöinen kevätilta on vierähtänyt potagerissa. Sen lisäksi mies on viritellyt pitkään suunnitellun laiturin kaideprojektin. Kahden sivun kaiteet ovat jo lähes valmiit, loput tulossa. Ne suunniteltiin romanttisessa mielentilassa vanhan mallin mukaan. 

Kaiteiden tarve on kyllä enemmän käytännöllinen: niiden valmistumisen jälkeen ei toivon mukaan tarvitse enää onkia järvestä kansituoleja, jotka tuulenpuuska on sinne lennättänyt!

Lämpöisiä toukokuun päiviä!

Pääsiäispöydässä lammaspataa

Tämän pääisiäisen juhla-aterialla meillä syötiin padassa valmistettua punaviinilammasta. Pataruokahan onnistuu aina. Ainakin, jos malttaa hauduttaa riittävän kauan. Nyt sitä haudutettiin uunissa miedolla lämmöllä yli neljä tuntia ja lihasta tuli todella mureata. 

Lisukkeena oli valkosipuliperunoita ja minttuhyytelöä ja jälkiruokana mämmiä, eli perusperinteinen pääsiäismenu. 

Hyvää pääsiäistä!

Kevään kalpeat värit

Varsinkin aikaisemmin minulla usein liittyi vuodenaikoihin tiettyjen värien himoamista. Syksyllä aloin kaivata leimuavaa punaista, keväällä keltaista, tai ruohonvihreää. Värinhimot valtaavat kyllä mieltä edelleenkin, mutta olen huomannut etteivät ne värit ole enää niin voimakkaita. Eivätkä vaihtele niin paljon. Tätä nykyä hyvin voimakkaat värit ympärillä alkavat helposti syödä energiaa.

Viime jouluna kalpea vaaleanpunainen tuntui hyvältä jouluväriltä. Nyt se sama vaaleanpunainen tuntuu myös hyvältä kevätväriltä. Sillä mennään siis edelleen.

Kirsikkapuun oksat ovat alkaneet tehdä nuppuja ja kukkia maljakossa

Kylvökseni ovat roihahtaneet valtavaan kasvuun. Olen luultavasti reippaasti etuajassa joidenkin kasvien kanssa, sillä tätä menoa esimerkiksi pavuntaimet ehtivät parimetrisiksi ennen kuin niitä pääsee istuttamaan ulos potageriin.

Mielenkiintoisin kasvimaaprojekti tällä hetkellä on sitrusruoho, jonka kasvatus vaikuttaa melko monimutkaiselta. Olen kuitenkin niin mieltynyt sen makuun mausteyrttinä, että haluan kokeilla.

Olen jo jonkin aikaa malttamattomana selaillut lammasreseptejä ensi viikonloppua ajatellen. Olisi ehkä kiva kokeilla vaihteeksi jotain patamuotoista lammasruokaa pääsiäispöydässä.

Onnellista viikonloppua!

Kasvun ihmeitä ja pahenevaa puutarhakuumetta

Potageriin ja muuallekin puutarhaan tulevien kasvien esikasvatus on täydessä vauhdissa. 

Tässä vaiheessa helposti hieman innostuu; kesästä haaveillessa tuntuu, ettei taimia voi olla liikaa. Myös siemenhyllyjen pökerryttävä lajirunsaus johtaa heräteostoksiin. Kyllähän esimerkiksi sokerimaissia olisi kiva loppukesästä grillailla, tai vaikkapa punainen porkkana voisi olla kokeilemisen arvoinen hauskuus!  

Monet viikko sitten kylvetyt siemenet ojentautuvat jo terhakoina taimina kohti valoa  

Ruokailukuistin ikkunalaudat toimivat kasvihuoneena 

Myös oliivipuu tarttui puutarhaliikkestä matkaan. Olisihan se niin kiva istuskella kesäkuumalla oliivipuun varjossa ja katsella sen hedelmien pulskistumista!  

Muuten, tuttu tunne jo nykyisin tämä päivä päivältä kovaa vauhtia paheneva puutarhakuume. En ole keksinyt siihen muuta lääkettä kuin täydellinen antautuminen.... Viimeistään kesä-heinäkuun vaihteessa kuume kyllä hellittää.   

Mies ilahduttaa usein kukilla. Nämä olivat odottamassa viime perjantaina siivotussa talossa. Olipa kiva tulla kotiin pitkän työpäivän jälkeen!

Sitten jupinaa kodinkoneista. Sähkövatkain maksoi toistasataa euroa ja kesti juuri sen pari vuotta, minkä takuuaika oli voimassa. Eikä mitään ole tehtävissä, sillä konetta ei voi lainkaan avata jotta edes tiedettäisiin, mikä siinä on vikana. Harmittaa! Eipä huvittaisi heittää kodinkonetta menemään parin vuoden käytön jälkeen. Varsinkaan näin kallista - mutta ei kyllä edullisempaakaan.

Ei voi välttyä epäilykseltä merkkikohtaisista laatuongelmista, sillä taannoin saman merkkinen ja niin ikään muihin verrattuna vähintään triplahintainen leivänpaahdin joutui huoltoon parin viikon käytön jälkeen. Onneksi takuu oli voimassa ja korjaaminen sillä kertaa onnistui.

Mutta eiväthän sähkövatkainten ja leivänpaahtiminen kaltaisen tekniikaltaan yksinkertaiset pienkoneet yleensä rikkoudu. Edes ne edullisimmat!

Taitaa olla totta, että ennen oli kaikki paremmin, ainakin kodinkonerintamalla. Herkuteltiin juuri ensiluokkaisilla vohveleilla, jotka paistettiin melkein kolmekymmentä vuotta uskollisesti palvelleella vohveliraudalla. Kestävän kehityksen meininkiä! 

Aurinkoista kevätviikkoa!

Rauhallisia kevätpäiviä

Pojan sushi-innostus on jatkunut ja olemme saaneet nauttia niistä viime aikoina usein

Varhaiskevään arkiviikot ovat alkaneet taas rullata tasaista tahtiaan. On satanut paljon lunta ja hiihtäjät ja muut ulkoilijat ovat jälleen ilmestyneet järven jäälle. Aurinkoisten päivien kirkkaus häikäisee silmiä hämärän syksyn jälkeen. 

Tähän aikaan vuodesta mielessä vallitsee harvinaisen staattinen tila. Loppuvuoden suuret juhlat ovat takana ja pääsiäiseen on aikaa. Kevään voimalliset energia-aallot innostavine suunnitelmineen eivät ole vielä pyyhkäisseet tajuntaan. On kerrankin helppo vain olla, tekemättä mitään erityistä.

Mukavaa viikkoa!