Lämpöiset päivät ovat olleet tänä kesänä vähissä. Samoin sateettomat. Koska ulkona on ollut viileätä, elämä on keskittynyt sisälle enemmän kuin yleensä kesällä. Aamukahvit potagerissa ja ruokailut terassilla ovat jääneet melkein vain haaveeksi. On ollut myös tavallista tuulisempaa, sekä kotona, että
mökillä.
Niinpä ei tee mieli pahemmin panostaa ulkotiloihin. Kamerakin on pysynyt laukussa, sillä päivästä toiseen matalalla roikkuva pilvipeite ja alinomaiset sadepuuskat eivät oikein inspiroi.
On se niin väärin. Kyllä täällä pohjoisnavallakin voisi kesällä olla vähän aikaa lämmintä ja lempeätä.
Kesän sää on siis iso tekijä, mutta ei niin iso, etteikö lomalla voisi kuitenkin olla monin tavoin mukavaa (räntä-) sateessakin. On onnellista, kun voi viikkokaudet nauttia kiireettömästä yhdessäolosta läheistensä kanssa. Valvoa myöhään, nukkua pitkään ja tehdä ex tempore-retkiä. Ja sännätä mökille aina sopivassa saumassa.
Yksi hauska juttu oli heinäkuinen pitkä viikonloppu siskojen kanssa kolmisin. Ohjelma oli tuttu; käsitöitä ja juttelua, juttelua ja käsitöitä, porukalla. Tein siskoille myös kesän ensimmäisen mansikkakakun. Se syntyi tällä kertaa nopeasti ilman uunia. Keksimurupohja, välissä kerma-mascarbonekerros ja pinnalla runsaasti tuoreita mansikoita ja suklaalastuja. Tällainen kakku kuuluisi kai hyydyttää jääkaapissa, mutta emme ehtineet....
Pihalla kaikki rehottaa poikkeuksellisen kosteuden takia ennen näkemättömällä tavalla.
Etupihan pallohortensiat alkavat heräillä loppukesän kukkaloistoon.
Potagerkin on tuottanut kiitettävästi satoa. Se on pitänyt meidät lähes omavaraisina varsinkin kesäsalaattien suhteen; kolmea salaattilajia, retiisejä, rugolaa, basilikaa, punabasilikaa, sitruunabasilikaa, tilliä ja ruohosipulia on haettu potagerista jo pitkään. Kypsiä tomaatteja ei ole vielä nähty, samoin avomaankurkkusato näyttäisi jäävän vaatimattomaksi. Mansikkapensaat varttuvat vielä ensi kesään, ennen kuin voidaan alkaa taistella lintujen kanssa sadosta.
Käytävien kiveämisen saimme tehtyä melko pitkälle, kunnes alkoi aktiivinen mökkikausi ja potager jäi vähemmälle huomiolle. Homma jatkunee syksymmällä, tai sitten ensi keväänä.
Yritämme aina välillä innostaa lapsiakin siirtymään tietokoneiltaan kasvun ihmeen äärelle.
Pojan chili jatkaa varttumistaan.
Perustimme kasvimaan huolellisesti ja niinpä kaikki onkin lähtenyt rehevään kasvuun. Voi olla, että joillekin kasveille kasvualusta on jopa liian ravinteikas, lehtien kasvusta päätellen.
Jättikurpitsa taitaa kuitenkin tykätä voimakkaasta maasta, sen verran räyhäkkäästi se valtaa ympäristöään. Ja piilottelee lehtiensä siimeksessä ainakin kymmentä karvaista kurpitsanalkua.
Korkeat vadelmat ovat alkaneet jo tarvita tukemista
Boysenmarjapensaassa on paljon raakileita
Ihana tuoksuherne - mikä suloinen tuoksu! Tuli vain istutettua se vähän syrjään, kasvimaan reunustalle. Ensi kesänä täytyy ymmärtää sijoittaa se keskelle potageria, aamukahvipaikan liepeille, levittämään ihanaa tuoksuaan.
Toivottavasti ensi kesänä päästään nauttimaan myös aamukahvi-ilmoista...
Salaatit palkitsevat kasvattajansa ylenpalttisesti
Saunapolkukin kukkii
Iloitsin viime kesänä, kun sain rantaan istutetut
äitienpäivähortensiat kukkimaan komeasti. Luulin, että siitä se lähtee. Mutta erehdyin. Tänä kesänä hortensioissa ei ole näkynyt pienintäkään kukkimisen merkkiä.
Ilmeisesti upouuden kasvualustan ravinteikas multa innosti viime kesänä hortensiat värikkäisiin kiitoksiin. Ja yhtä ilmeisesti se ravinteikkuus on jo vähenemään päin.
Täytyypä ensi kesänä kokeilla lannoittaa. Sitä voisi meillä kokeilla moniin muihinkin kasveihin, jotka laiskuutemme tähden kituuttelevat vähällä ravinnolla.
Rantakin on nyt varsin vehmaassa tilassa
Tuolla alussa moitin kovasti tämän kesän säitä, ja ihan syystä. Mutta yhden kerran ne kyllä yllättivät positiivisesti.
Nimittäin meillä oli heinäkuussa rippijuhla. Ja vastoin kaikkia sääoloihin liittyviä todennäköisyyksiä lähdimme siitä, että juhlaa vietetään pääosin ulkona. Koska kesä.
Juhlaa edeltävällä viikolla satoi runsaasti, samoin juhlaa seuranneella viikolla. Juhlan jälkeisenä päivänä oli jopa pieni myrsky, rajuine tuulenpuuskineen ja vaakatasossa roimineine jääkylmine sateineen. Mutta entä juhlapäivänä? Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja lämpötila oli yli kahdenkymmenen kun rakas viisitoistavuotias mopopoikamme asteli ulos konfirmaatiokirkosta.
Saimme kuin saimmekin pitää juhlan puutarhassa, mitä suloisimmassa kesäsäässä.
Lopuksi,
mökkiblogista löytyy muutama kuva heinäkuun mökkitunnelmista.
Tunnelmallista elokuuta!
