sunnuntai 17. toukokuuta 2020

Verkkaista elämää

Alkaa tuntua, että tämä koronaeristys on kestänyt jo melko kauan. On pidemmän päälle aika erikoista elämää pysytellä koko ajan pääasiassa kotona. Mukavaakin, kun saa olla perheen kanssa yhdessä ja paneutua moniin sellaisiin asioihin, joihin normaaliarjessa ei jää niin paljoa aikaa ja voimia. Kuten ruuanlaittoon ja kodin pieneen kohenteluun. 

Ja täytyy myös kehitellä aktiviteetteja, että pysyy vireessä. Nekin ovat nyt vähän verkkaisia, esimerkiksi soutelua kotijärvellä ja kahvittelua siinä ohessa.

Tosin säät ovat muuttuneet hyytävän kylmiksi, eikä ulkona oikein nyt tarkene olla. Perunatkin ovat edelleen kylvämättä ja potager perustamatta!


Nyt, kun on tullut tuijoteltua tavallista enemmän ikkunasta ulos rannan (-kin) suuntaan, mieleen on taas palannut vanha suunnitelma rantasaunan pienestä kunnostelusta. Sehän pitäisi maalata, varsinkin sen katto. Ja terassia pitäisi vähän korjailla.

Olemme myös jo pitkään haaveilleet, että laittaisimme rantasaunan yläkerran päätyihin ikkunat. Saunassahan on soma vintti, mutta sinne ei tule päivänvaloa. Myöskään löylyhuoneessa ei ole ikkunaa järvelle päin. Lauteilta olisi kiva katsella ohi lipuvia joutsenia.

Saimme viimein tehtyä puusepälle ikkunatilauksen. Mutta ne yläkerran päätyikkunat mies halusi tehdä itse. Saisi siitä mukavaa tekemistä ja sopivaa haastettakin; voisi kokeilla, onnistuuko ikkunoiden tekeminen ilman puusepän työkaluja.

Yläikkunoiden muoto on ollut jo pitkään tiedossa. Pyöreät niiden pitää olla. Niinpä mies aloitti ikkunoiden teon sahaamalla ison kasan kaarevia puusoiroja ja liimaamalla niitä yhteen renkaan muotoon.

Ristikkokokeiluja maalarinteipin avulla

Ristikoiden suhteen päädyttiin lopulta salmiakkikuvioon. Alakuvassa ne ovat jo kiinni sisäpokissa, jotka on istutettu karmeihin. Tässä vaiheessa ikkunat alkoivat näyttää todella kauniilta! 

Pakko oli vähän kokeilla niiden rinnalle salaisten haaveideni kohdetta, William Morrisin Strawberry thief- lintutapettia ... 

Tässä ikkunan ulkopuoli kuivumassa pellavaöljykäsittelyn jälkeen. Käsittely syvensi puun sävyä ja siitä levisi ihana pellavaöljyn tuoksu koko taloon!

Seuraavaksi on vuorossa ikkunoiden maalaaminen ja lasien asentaminen. Näihin ikkunoihin ja koko vanhaan rantasaunaan ei voi kuvitella muuta kuin vanhanajan väreilevät lasit. Sellaisia täytyy siis ensi viikolla ryhtyä metsästämään.

Mukavaa viikon alkua!


4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihanat suunnitelmat ja ikkunat:) Mitenkä teillä kun ihana ranta kotona ja mökillä,käytättekö molempia?Tuntuuko toinen turhalta?Usein haaveillaan mökin ostosta,mutta kun iso piha ja omakotitalo...Toinen ehkä turha meillä:)-sanna-

Heli/ Rakas vanha valkoinen taloni kirjoitti...

Hei Sanna!

Viihdytään kyllä pihalla ja rannassa sekä kotona että mökillä. Ne ovat niin kovin erilaisia rantaympäristöjä, että ei voi oikein toisiinsa edes verrata.

Se todellinen saunomis- ja uintinautinto tapahtuu kyllä mökillä, kotona meidän ranta uintipaikkoineen on siihen verrattuna kovin vaatimaton. Kyllä sielläkin pulahdellaan saunomisen yhteydessä ja muutenkin, mutta ainakin itse viihdyn kotona parhaiten kuivalla maalla, pihalla ja puutarhassa.

Saaristoon on aina ikävä, varsinkin kesällä eli mökki ei siis tunnu yhtään turhalta, vaikka rannassa asutaankin.

Ja ihan ympäristönvaihdoskin tuntuu meistä aina virkistävältä, vaikka se on rasittavaakin (tavarat aina väärässä talossa jne.)

Yhden neuvon kuitenkin annan jos omakotiasujina haaveilette mökistä: ei kannata hankkia kahta pihaa ja puutarhaa kevät- ja syystöineen hoidettavakseen, jos ei halua stressiä... Sellainen mökki, jonka suunnilleen koko tontti on kalliota, sopii erinomaisesti kotipuutarhan omistajalle :)

Anonyymi kirjoitti...

Tämä varmasti totta.Ruohonleikkuu kyllästyttää todenteolla välillä.Unelma olisikin mökkimerenrannassa kallioineen,käkkyrämäntyineen,ilman yhtäkään ruohonkortta:)-sanna-

Satu kirjoitti...

Upea ikkuna. Tuo Strawberry Thief on myös minun tapettisuosikkini