Ompeluhuone

Ompelu-/ vierashuone on viimein edennyt. Mies teki sinne perjantaina sängyn rengaiden päälle asennetusta vanerilevystä. Tarkoitus on vielä säilöä ylimääräinen vieraspatja sängyn taakse, niin että sängystä tulee ikään kuin selkänojallinen sohva. Aion ommella molempiin pellavaisen irtopäällisen.

Ompelupöydän yläpuolella on riittävästi lokeroita pikkutarvikkeiden säilyttämiseen. Kankaat jäävät viereiseen varastoon, sillä en halua ompeluhuoneeseen enempää kaappeja.

Myös villalangat on tarkoitus sijoittaa tähän huoneeseen. Ja hankkia sen ikkunanurkkaukseen vielä mukava nojatuoli neulomista varten.

Viime viikkoina on ollut kivat ulkoilusäät kun on ollut sumuista ja melko lämmintä. Eikä ole enää liukasta. Pitkien kävely- ja pyöräilylenkkien jälkeen saunan lämpö tuntuu ihanalta. Se onkin lämmennyt lähes joka ilta.

Sauna sijaitsee pohjakerroksessa, ompelu-/ ja vierashuoneen vieressä

Aika usein se menee myös niin, että miesväki menee saunaan ja minä kylpyyn kaksi kerrosta ylempänä.

Kylpyammeesta näkee järvelle

Yöpöydällä on tällä hetkellä työkaverilta lainattu  inspiroiva kirja, Saara Henrikssonin ja Aino-Maija Leinosen Leppoisa opas huusholliin - kaikki tarvittavat siivousniksit.. Suosittelen lämpimästi!

Tämän kevään ensimmäiset tulppaanit, ja tietysti valkoiset.

Eilen lauantaina pihalla oli vielä hiukan lunta

Tänään sitä ei ollut enää yhtään. Toivottavasti ei enää tulekaan.

Mukavaa viikkoa!

15-vuotias

Olemme viime aikoina tehneet paljon salaatteja, pääruuaksikin. Yksi erittäin onnistunut versio oli eilen lounaaksi nautittu lämmin kvinoa-salaatti. 

Mutta varsinkin jos perheen miesväeltä kysytään, hyvin maustetun ja haudutetun lihapadan ei ole voittanutta. Siitä onkin nyt tullut kokeiltua erilaisia versioita lähes joka sunnuntai. Seurana perunamuusia - tottakai. Aina. Lapset rakastavat sitä, samoin kuin punajuurisalaattia.

Koska meillä juhlittiin tänään 15-vuotiasta, oli myös sunnuntain jälkiruoka tavallista juhlavampi. Mutakakkua ja jäätelöä, päinvänsankarin toiveesta.

Vaikka ei se syntymäpäivä kyllä ollut tänään, eikä ole minään muunakaan päivänä tänä vuonna. Meidän ihana 15-vuotiaamme kun syntyi karkauspäivänä, vuonna 2000.

Lumitilanne tänään

Toivottavasti ei tule takatalvea. Kyllä me pohjoisen asukkaatkin ansaitsisimme joskus varhaisen kevään ...

Joten aurinkoisia päiviä ja plus-asteita!

Reissussa

Mies ei ole suurieleisyyteen taipuvainen, ei myöskään juhlapäivien muistamisessa. Mutta hän kuitenkin muistaa aina. Ystävänpäivän aamupalalla lautaselleni ilmestyi suklaasydän. 

Täällä on ollut koululaisten hiihtolomaviikko. Me keräsimme koko porukan autoon ja suuntasimme pohjoiseen. Siellähän on tunnetusti korkeita mäkiä ja luntakin vielä tähän aikaan vuodesta.

Pyhätunturin hississä ja rinteillä

Haaveissa oli ehtiä hiihlomaviikolla myös mökille, mutta eipä kuitenkaan ehditty.

Kevät on edennyt täällä vauhdilla. Jo useita viikkoja plussan puolella ollut lämpötila on sulattanut tehokkaasti lumia. Koleina, sateentihkuisina päivinä on tunnelmallista olla sisällä, kynttilöitä ja takkaa poltellen.

Mutta tiedän jo, että tämä staattinen olotila sisäisine rauhoineen ei kestä enää kauaa. Lintujen lisääntyvän liverryksen ja ränneistä lorisevan veden myötä mieleen alkaa ihan kohta hiipiä tuttu levottomuus. Se on ensioire tilasta, joka tulee muutamassa viikossa roihahtamaan täysimittaiseksi puutarhakuumeeksi.

Niin käy aina, joka ikinen kevät - vaikkei sitä vielä tähän aikaan vällyn välissä sohvannurkassa kököttäessään oikein uskoisi.

Ensimerkit luonnon heräilystä näkyvät jo pihalla. Tämän kevään ensimmäisinä puutarhatöinä on tarkoitus alkaa perustaa potageria etupihan rinteeseen. Sille varattu paikka näkyy kuvassa puolikaaren muotoisena, kivipenkereellä rajattuna alueena rantasaunan edessä.

Toivottavasti hanke toteutuu tällä aikataululla, sillä mies suunnittelee aloittavansa tänä keväänä myös savusaunaprojektin mökillä... 

Mukavaa viikkoa!

Varovainen ripaus keväänvihreää

Ennusteet lupaavat tänne lähes kymmentä lämpöastetta. Saattaa tulla aikainen kevät. Se tuntuisikin varsin tervetulleelta!

Työt ovat viime aikoina pitäneet meidät miehen kanssa kiireisinä, kotona on lähinnä nuokuttu iltaisin ja ladattu akkuja. Ainoa tällä hetkellä käsillä oleva kotiprojekti, alakerran ompeluhuone on sekin edistynyt niin hitaasti, ettei edes välikatsausta pääse vielä tekemään. 

Mutta se ei haittaa mitään. Arkinen yhdessä olo perheen kanssa, ruokaa tehden, takkatulen ja kynttilöiden lämmöstä nautiskellen, ja ihan vain oleillen ja jutustellen, on elämän parasta antia. Ajan nopean kiitämisen tajuaa nykyisin yhä konkreettisemmin. Ihan tavalliset asiat rakkaiden ihmisten kanssa ovat alkaneet tuntua aina vaan hohdokkaammilta. Ehkä tätä myös ikääntymiseksi voisi kutsua.

Runeberginpäivän ruokana oli hyvin hautunutta palapaistia punaviinikastikkeessa

Ja jälkiruoka päivän teeman mukaan

Keväistä viikkoa!

Talven selkä

Joululoman jälkeen töissä on ollut tavallista kiireisempää. Olen samaan aikaan tehnyt kotona hitaasti edistyvää suursiivousta/inventaariota. Työn alla on esim. uuden ompelu- ja vierashuoneen perustaminen pohjakerrrokseen. Sitä onkin kaivattu. 

Kun monelle viimeisimmälle viikonlopulle on vielä osunut erilaisia juhlia, ei saumaa päivityksille ole oikein tuntunut löytyvän. 

Koska töissä on ollut kiire, päivät ovat aina silloin tällöin venyneet iltaan saakka. Ruuanvalmistus on jäänyt tavallista useammin miehelle ja lapsille. Varsinkaan miestä tilanne ei ole lainkaan haitannut, päinvastoin, se on innostanut hänet monipuolisiin kokkauskokeiluihin.

Niinpä tänäänkin, vaikka minulla oli vapaapäivä, sain istua valmiiseen ruokapöytään. Mies ja tytär olivat tehneet herkullista paahtopaistia ja punaviinikastiketta. Jälkiruokakahvin kanssa oli kevään ensimmäiset laskiaispullat.

Hiljattain oli Heikin nimipäivä, eli talven selän pitäisi olla jo taittunut. Olen tunnustellut ilmaa kevään merkkejä etsien, mutta kovin talviselta täällä on kyllä vielä tuntunut. Keväisemmät säät olisivat kohta puolin jo kovin tervetulleita.

Niitä odotellessa, mukavaa alkavaa talviviikkoa!

Kevättä kohti

Viimeinkin on päästy loppiaiseen ja vuoden ylenpalttisin herkutteluputki alkaa jäädä taakse. Korkea aika onkin jo vähitellen suuntautua kynttilöiden keskeltä ja ruokapöydän äärestä muualle. Vaikkapa kohti kevättä, lisääntyvää valoa ja yllättävän pian heräilyään aloittelevaa puutarhaa.

Viikonloppuna saimme vieraiksemme vanhat, rakkaat ystävät. Päätimme tarjota heille blinejä, joita meillä ei aikaisemmin ole tehty. Olen jo kauan sitten ostanut kaksi hienoa blinipannua odottamaan oikeaa hetkeä. Kun sitä ei vuosien saatossa tuntunut tulevan, vein pannut viime kesänä mökille. Ja siellä ne nyt tietysti olivat, kun se oikea hetki viimein koitti. 

Onneksi on olemassa mukavia naapureita. Tosin heiltäkään ei löytynyt varsinaisia blinipannuja, mutta saimme lainaksi pikkulettujen tekoon tarkoitetut valurautapannut, jotka soveltuivat tarkoitukseen erinomaisesti. 

Taikina tehtiin vanhan venäläisen ohjeen mukaan, tattarijauhoilla. Hiivataikinan annettiin myös käydä huoneenlämmössä yli yön.

Mies paistaa ja blinit kohoavat pannulla komeasti

Blinien täytteinä, kuten kuuluu, mätiä, smetanaa, punasipulia, kylmäsavulohta, savuporotahnaa, omenasmetanasilliä, valkosipulisuolakurkkua ja hunajaa.

Venäläishenkisen blini-iltapalan jälkiruokana oli italialaista tiramisu-torttua, jota meillä tehdään yleensä vain vuodenvaihteen juhlissa, tyypillisimmin uutena vuotena. Se on nimensä mukaan taivaallinen herkku, oman perheemme keskuudessa ylivoimaisesti suosituin leivonnainen. Vähän uuden makusäväyksen sille antoi tällä kertaa mausteena käyetty appelsiinilikööri.

Hyvää loppiaista!