Vuokot ja krookukset ovat alkaneet nousta lumen alta esiin.
Myös pelakuut kasvavat kohisten ikkunalaudalla. Keskellä pari kuukautta sitten pistokkaista istuttamani monivartinen, valkoinen pelakuu.
Koska on palmusunnuntai halusimme sunnuntairuokaan lammasta ja valkosipulia. Taattuna innoittajana hankkeessa toimi jo vuosikymmenet mukanani kulkenut keittokirja, Ranskalaisen keittiön salaisuudet.
Ranskalaisen keittokirjan ohjeita vähän mukaillen ja yhdistellen syntyi pata kolmesta lihasta, lampaasta, naudasta ja possusta. Joukossa runsaasti juureksia ja yrttejä, liemenä oliiviöljyä, soijaa, tummaa olutta ja kermaa.
Palmusunnuntain kattausväri oli vihreä
Kun lihapata muhi uunissa nelisen tuntia, levisi taloon huumaava tuoksu. Ruokapöydässä lisukkeena perunamuusia, puolukkaa ja höyrytettyjä ruusukaalia
Jälkiruuaksi näin pääsiäisen aikaan tietenkin ihanaa mämmiä, sokerin ja kermamaidon kanssa.
5 kommenttia:
Ei olis pitänyt sittenkään kurkata nyt blogiisi... Aaaahhhh... mikä tuoksuva pata!!! Nälkä kurnii vatsassa. Pakko lähteä jääkaapille.
t. Elvi
Melkein kuule tuoksuu tänne asti! Lurps!
Mun Pelakuut ei ole vielä ton näköisiä:( Ja pahoin pelkään, että osa ei tule olemaankaan. Toivon kuitenkin että vaivalla hankitut Mårbackan ihanuudet ovat sevinneet talvesta.
Taitaa olla tuo valkosipuli, joka hurmaa Elvin?
Ja Kati, minustakin Mårbackan pelakuut ovat ehkä ne ainoat Ihan Oikeat! Suurin osa omista pelakuistani talvehtii vielä pihavarastossa. Kasvuun pelmahtaminen tapahtuu niiden kohdalla vasta sitten, kun multa on vaihdettu ja pelakuut leikattu. Eli ei ihan vielä :-)
Valkosipuliin olen kyllä kiintynyt, niin että liekö hajukin jo minuun piintynyt?? Äyks.
Suunnittelen kevyempää pääsiäispashaa tänä vuonna ja kaipaisin pehmeän kulitsan ohjetta:
Uskollinen Lukija Elvi odottaa kulitsapostausta
Pasha ja kulitsa ovat kuuluneet meidänkin pääsiäisperinteisiin. Voisipa yrittää loppuviikosta tempaista pasha-& kulitsapostauksen. Tai vähintään pashapostauksen, jos leipeet jostain syystä jäävät haaveen asteelle..
Lähetä kommentti