Sadonkorjuun aika

Täällä on satanut yhtäjaksoisesti monta viikkoa, kuin saavista kaataen. Mistä sitä vettä voikin riittää?

Välillä jopa elokuiset rakeet rummuttivat kattoikkunoita

Moinen ilmakin toki lannistaa, mutta muutenkin olen potenut suurta saamattomuutta blogirintamalla. Kamera on pysynyt laukussaan suuren osan kesää - ei oikein jaksaisi dokumentoida. Olen pohtinut blogieni naftaliiniin käärimistäkin, mutta en ehkä sittenkään vielä. Talo ja varsinkin piha, sekä mökki ovat tällä hetkellä jatkuvassa muutostilassa ja olisi kivaa saada pidettyä prosesseista jonkilaista päiväkirjaa. Blogihan toimii erinomaisesti sellaisena.

Viikoiksi yllemme juuttunut kaatosaderintama lopulta ihme kyllä väistyi ja tilalle puhkesi mitä suloisin syyskesän sää. Päästiin lopultakin ulkotöihin. Olinpas kuitenkin ehtinyt sadetta pidellessäni käydä läpi talon kaikki vaatekaapit ja osan varastoistakin. Se tuntuu kirkastavan koko ajatusmaailman.

Mies aloitti porrastyömaan, eli ryhtyi rakentamaan portaita kivipenkereiden välille. Ne on tarkoitus valaa betonista.

Olen kierrellyt taimikauppojen syysaleja ja yrittänyt saada näkymien kannalta tärkeimpiä puita ja pensaita paikoilleen. Siis tosiaan päälinjoja, tämä projektihan on sellainen, että kohti sitä unelmoitua Martta Wendelin-henkisen suomalaisen perinnepihan ja vehreän englantilaisen maisemapuutarhan yhdistelmää saadaan edetä pitkään ja hartaasti, ja tehdä vielä melko monta reissua taimikauppoihin..

Toteutin vihdoin myös pitkäaikaisen haaveeni ja perustin rantaan menevän tien ja nurmikon väliin kuusiaidan. Ei se kovin pitkä pätkä ole, mutta onpahan kumminkin.

 

En nyt löytänyt mistään riittävää määrää etsimiäni, hiukan suurempia aitakuusen taimia. Mutta ei se mitään, olenhan hädintuskin seitsemääkymmentä, kun kuusiaita on jo varttunut täyteen mittaansa, toivon mukaan tasaisen tuuheana ja syvänvihreänä.

Kostean loppukesän ansiosta kaikki kasvaa rehevästi. Jopa etupihan kiveys on saanut muhkeat sammalsaumat. Kauniit ja tuntuvat kivoilta varpaiden alla!

 

Viime kesän räystään korkeudella kukkineen vaellellut jalokärhö Nelly Moser on tänä kesänä laskeutunut alaspäin ja ilahduttaa eteläkuistin nurkalla lautasen kokoisin, valkoliiloin kukin.

 

Lidlistä heräteostona parilla eurolla hankitut ruusuntametkin ovat kukkineet koko kesän

Yksi pihasuunnitelmamme kantavia ajatuksia on ikivihreiden havukasvien huomattava lisääminen. Niiden myötä on mahdollista saada talvimaisemaankin kiva rytmi. Rantasaunan portaiden pieleen asettui pylväskataja. Se saa ylleen myös jouluvalot, kunhan on niiden aika.

Saunassa on uusi, tehokas kiuas ja löylyt ovat sen myötä kohonneet aivan uudelle tasolle. Rakennukseen on suunnitteilla tehdä muutakin pienempää fiksausta, ennen kaikkea sisätilojen oleskeltavuuden parantamiseksi.

Rantasaunahan on erityisesti meidän miesväen ja heidän kavereidensa suosiossa, joten heidän mieltymyksensä painavat paljon suunnitelmien tekemisessä. Joten eipä tule, ei valkoiseksi ja vaaleanharmaaksi maalattua saunatupaa, vaan tulee tumman puun värinen.

Saunan seinustalla on varttunut ensimmäistä kesäänsä vaaleanpunainen pallohortensia, muistaakseni nimeltään Annabelle. Se vaikuttaisi selvästi valkokukkaista hillitympikasvuiselta, ainakin näin alkuun.

Samoihin aikoihin viime kesänä istuteut valkokukkaiset nimittäin kurottelevat jo korkealla

 Saunan rannan puolen istutusalueilla taas kukkivat mm. syyshortensiat, yhdet lemppareistani

Jos pitäisi mainita tänä kesäkautena eniten iloa tuottanut asia puutarhassa, niin se on kyllä ehdottomasti näiden myöskin viime kesänä rantaan istutettujen äitienpäivähortensioiden yllättävä kukkaloistoon puhkeaminen. En keskikesällä ollut uskoa silmiäni kun näin nuput. Siitä lähtien niiden avautumisen seuraaminen on ollut lähes joka-aamuisen rantakävelyni kohokohta.

Aamuiset puutarhakierrokset tapahtuvat tyypillisesti kahvikuppi kädessä ja päätyvät aina laiturille, useimmiten yksin, mutta välillä myös laadukkaassa Miesseurassa

 Hedelmätarhassa alkaa olla sadonkorjuun aika. Omenapuut notkuvat tuttuun tapaansa.

 

Oman puutarhan omenat, valkeaa kuulasta lukuunottamatta, ovat juuri sopivasti makeankirpeitä sosehedelmiä. Sitä herkkua sitten nautitaan puurojen, jugurttien ja pannareiden kanssa pitkin talvea.

Myös luumupuut, ja nimenomaan kaksi uudempaa, ovat varsin satoisia

Kaikista paras hedelmä on kuitenkin puutarhan useita vuosikymmeniä vanhassa keltaluumussa, mutta se tuottaa valitettavasti niitä joka vuosi vain kourallisen. Istutimme siitä puusta terhakan juurivesan uudistettuun hedelmätarhaamme toiveena tuon vanhan, mahtavanmakuisen hedelmäpuun elvyttäminen kunnollista satoa tuottavaksi.

Viiniköynnöstä karsittiin tänä vuonna reippaalla kädellä. Se ei näytä vaikuttaneen hedelmien tuotannossa suuntaan eikä toiseen, köynnös notkuu kuten aina ennenkin. Mutta rypäleistä pitäisi karsimisen seurauksena tulla suurempia ja makeampia, mikäli aurinkoisia säitä riittää niiden kypsymiseen.

Vaikka kesä olikin tavallista lämpöisempi, kolmen-neljän viikon siperiajakso näkyy selvästi tavallista keskeneräisempänä rypälesatona.

 Pallohortensiapensaista riittää maljakkoonkin, koko pitkän kukinnan ajan

Lupasin olohuoneen toisen suuren valkoisen sohvan tyttären opiskelijakaksioon ja toin tilalle mökiltä yhden Ikean valkoisen sohvamodulin. Kirjastonurkkauksesta tuli paljon ilmavampi ja nyt kirjahyllyjäkin voi käyttää esteettömästi.

Siinä on talvea ajatellen oikein varta vasten pedattuna oivallinen haaveilunurkkaus. Voi vilttiin (juu,  melkein valmis!) kääriytyneenä suunnitella vaikkapa savusaunaa mökille.. 

Tunnelmallista syyskesää!