Tammikuisia mökkipäiviä

Uudenvuoden ja loppiaisen väliin jäi sopivasti muutama yhteinen vapaapäivä, joten lähdettiin miehen kanssa mökille.

Saaristo on talvella jylhän kaunis ja lähes epätodellisen hiljainen paikka. Kun sinne tulee kaupungin hälinästä, tuntuu kuin maailmanmeno pysähtyisi täysin.

Tosin tällä reissulla ei ole ollut hiljaista, sillä tuuli on ulvonut enimmäkseen myrskylukemissa. Nurkissa on ujeltanut ja meri pauhunnut. Välillä on tuntunut, kuin koko mökki lähtisi lentoon.

Mökillä aamut ovat erityisen tunnelmallisia. Siellä jostain syystä nukkuu tavallista paremmin ja herää virkeänä. Kun meillä mies vielä hoitelee yleensä aamupalat, saan herätä kahvin tuoksuun ja nousta valmiiseen pöytään. Kynttilät palavat eikä ole kiire mihinkään. 

Tällä reissulla on ollut kodikas tunnelma kun ulkona on puhissut kova tuuli, mutta sisällä on ollut ihanan lämmintä tulen hiljalleen risahdellessa kamiinassa.

Uudelle vuosikymmenelle

Joulukuusi, vielä hetken

Vuosi vaihtui leppoisasti, parhaassa seurassa hyvien ystävien luona, Mysi Lahtisen reseptillä tehdyn sipulikeittopadan äärellä. Olipa mahtava tapa siirtyä uudelle vuosikymmenelle!

Menneen vuoden ja vuosien tärkeimmät muistot liittyvät juuri rakkaisiin ystäviin ja läheisiin. Lämpöiset muistot yhteisistä hetkistä ovat suurin kiitollisuuden aihe ja ainoa oikeasti merkittävä asia, joka jää eletyistä vuosista jäljelle. 

Kiitos eilisestä ja koko menneestä vuodesta, kaikkea hyvää tulevaan! 

 Onnellista Uutta Vuotta!

Nyt syttyy valot tuhannet

Nyt syttyy valot tuhannet, myös tänne Pohjolaan,

 ja taivahalta tähtöset jo luovat loistettaan.

Taas yli koko maailman käy tieto verraton:

jo syntyi Poika Jumalan, jo Kristus tullut on.

Oi Betlehemin tähtönen, luo valos päälle maan!

Tuo joulurauha suloinen, myös majaan matalaan.

Nyt avaa ovet sydänten, ne siitä rauhan saa!

Kas, loiste joulutähtösen tuo rauhan maailmaan.

(Emmy Köhler)

Aaton aatto

Piparkakkutalo

Tyttären kotikonditoria tuotti tällä kertaa tällaisen piparkakkutalon

Hyvää Joulua!

Joululaulajat

Joulukuun alkupuoli on ihanaa, mutta yleensä myös kiireistä aikaa. Suuri valon juhla on niin tervetullut keskelle pimeintä vuodenaikaa, että siihen haluaa myös panostaa. Eikä siinä ole mitään vikaa, juhla tulee tekemällä. Pääasiassa juhlavalmistelut ovat koko perheen mukavaa yhdessä puuhailua.

Mutta mitä odotetumpi juhla, sitä suurempi on myös ylisuorittamiseen sortumisen riski. Ei jouluvalmisteluiden pitäisi kuitenkaan kenellekään stressiä aiheuttaa.

Siksi olen yrittänyt opetella rennompaa suhtautumista tähänkin asiaan. Jos jotain ei kohtuudella ehdi tai jaksa saada aikaiseksi, sen voi ihan hyvin vain skipata ja juhla tulee silti. 

Tänä vuonna näin kävi joulukorteille. Havahduin asiaan liian myöhään enkä jaksanut ottaa spurttia. Lämpimät ajatukset kulkevat nyt moneen suuntaan korttien sijasta, toivottavasti saavuttavat kohteensa. 

Yhdestä asiasta emme kuitenkaan halua tinkiä, vaikka aikataulut tuntuisivat kuinka hektisiltä; joulukuun joululaulajaisista kotona. Sinne kutsutaan talon täydeltä ystäviä, sytytetään kynttilät, katetaan porukalla pöytä koreaksi ja otetaan mukaan kaikki soittimet mitkä löydetään. Sitten vaan laulu raikamaan, illan mittaan lauletaan kaikki tutut joululaulut ja lisäksi kaikkien omat toivelaulut.

Joululauluilta tuo kerralla joulun kotiin. Siitä se varsinainen joulunodotus aina lähtee.

Tunnelmallista viikonloppua!

Vierashuone ja sunnuntai-aamun köpispuuro

Alimman kerroksen vierashuone on ollut meillä hitaasti etenevän projektin kohteena jo jonkin aikaa. Nyt se on saatu isoilta osin valmiiksi uutta käyttöä varten.

Tästä voisi psykoanalyytikko vetää johtopäätöksiä, mutta olen aina tykännyt kellareista. Kellareiden usein vähän karussa tunnelmassa on jotain viehättävää, varsinkin vanhojen kellareiden. Siksi meidänkin alimmassa kerroksessa on varottu tekemästä tiloista liian "sliipattuja".

Kellaria ei myöskään saisi täyttää huonekaluilla. Rosoiset tiiliseinät ja valkoiset lautalattiat ovat jo itsessään niin kauniit, että tilat olisivat oikeastaan parhaimmilllaan lähes tyhjinä.

Tänään, kun jälkikasvukin yhtä lukuunottamatta oli viettämässä kotiviikonloppua, järjestettiin  suunniteltu sunnuntai-aamun köpispuuro-brunssi. 

Blogini pitkäaikainen lukija ja ihana kommentoija Kati, joka myös kirjoittaa Katinkanssa- blogia, oli pongannut kyseisen puuron ohjeen Suomalaisesta puurokirjasta (Tiia Koskimies). Se löytyy sieltä nimellä Köpiksen kaurapuuro. 

Tein kuitenkin vielä pieniä hienosäätöjä ja tarkennuksia ohjeeseen, jotta päästiin mahdollisimman lähelle Grødin puuroelämystä. 

Eli kokonaiset mantelit paahdettiin uunissa ja kinuskina toimi karamellisoitu, kondensoitu maito. 

Se maistuikin sitten täsmälleen samalta kuin Grødissa, eli ei liian ylimakealta ja sen rakenne oli samalla tavalla hiukan hyytelömäinen. Luulenkin, että heidän "kotitekoinen" kinuskikastikkeensa oli nimenomaan tuota kondensoitua, karamellisoitua maitoa. 

Lisäksi keitin puuron kahviin tarkoitettuun kauramaitoon ja lisukkeeksi valitsin vihreitä, hapokkaita ja kirpeänmakeita omenoita, jotka toimivat minusta mahtavasti tässä kombinaatiossa.

Hyvää sunnuntaita!