Joulukortteja löytyy nyt päivittäin postilaatikosta. On sydäntä lämmittävää lukea ystävien ja sukulaisten tervehdyksiä ja katsella heidän ajatuksella hankkimiaan tai rakkaudella valmistamiaan kortteja. Eikä tee mieli unohtaa niitä mihinkään pinoon sen jälkeen, kun ne on kerran luettu. Niitä haluaa katsella koko joulun ajan. Silloin tuntuu, kuin talo olisi täynnä rakkaita ihmisiä.
Meillä on vakiintunut tavaksi ripustaa kortit pyykkipojilla ruokailukuistin oviaukon yläreunaan kiinnitettyyn naruun. Siinä ne näkee joka kerta kun kulkee ohi ja tekstit on helposti luettavissa toiselta puolen. Kaikki perheenjäsenet ehtivät ne varmasti kunnolla nähdä ja myös joulunajan vieraat pääsevät ihailemaan kortteja.
Sitten kun joulu on ohi ja talo riisutaan juhlalookista, kortit päätyvät meillä niputettuna arkistolaatikoihin. Vuosien saatossa niitä on kertynyt melkoiset määrät. Uskon, että niihin on kiva joskus aikojen päästä palata.
Ps. Ikkunoiden ulkopuolella on tällä hetkellä kaunis lumivalkoinen maisema, jolla meitä eteläsuomalaisiakin hemmotellaan näillä näkymin vielä vuorokauden ajan - jonka jälkeen mennäänkin taas reilusti plussan puolelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti